Poistuimme
Melbournesta kohta puoli kahdeksan jälkeen. Tai oikeastaan siihen aikaan
lähdimme poistumaan Melbournesta, mutta olimme sieltä pois vajaata tuntia
myöhemmin. Olin kuullut uutisista, että lähellä olevassa Abbottsvillen
kaupunginosassa oli yöllä murhattu joku hemmo ja siellä oli edelleen
tutkimukset käynnissä kadulla, jonka kautta meidän piti ajaa. Jouduin tekemään
uuden suunnitelman poistumisreitistä. Se meni kuitenkin pieleen jo
ensimmäisessä isossa risteyksessä, missä otin tietenkin väärän kaistan. Lähdin
etenemään kohti keskustaa, mikä minun piti ehdottomasti välttää. Suurkaupungin
aamuruuhkassa u-käännöksen tekeminen ei ole se järkevin juttu, joten lähdin
etenemään vilkkaan liikenteen mukana eteenpäin Minnan alkaessa etsiä
vaihtoehtoista reittiä. Meidän piti päästä ydinkeskustan ylitse kaakkoon
moottoritielle M1, mutta emme tienneet olisiko järkevä kiertää keskusta vai
ajaa sen läpi. Päätös syntyi äkkiä, kun ajauduin kaistalle, josta oli pakko
kääntyä vasemmalle. Ajoin William Streetiä pitkin halki CBD:n (Central Business
District) ja siellä eteneminen oli huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.
Käännyin Flinders Streetille ja ajoin sitä aika kätevästi, kunnes Minna kehotti
minua kääntymään oikealle rautatietä seuraten. Näin pääsimme etenemään oikeaan
suuntaan. Päätimme olla menemättä tullitielle, jolloin lähdin ajamaan hyvin verkkaista
vauhtia kohti kaakkoa. Liikenne oli hyvin tukkoista, mutta toisaalta meillä ei
ollut suurta kiirettäkään. Malvernin kaupunginosassa näimme kyltin, joka opasti
meidät M1:lle, ja viimeinkin pääsimme etenemään vauhdikkaasti.
Meillä oli
tänään ajopäivä, joka vei meidät Victorian osavaltiosta New South Walesiin
Edenin kaupunkiin Tasmanian meren rannalle. Kun olimme päässeet M1:lle,
jatkoimme sillä niin pitkään, että se muuttui A1:ksi. A1 puolestaan vei meidät
aina Edeniin saakka. Melbournen jälkeen ajoimme pitkään moottoritiellä, jolloin
ympärillä ei ollut paljonkaan katsottavaa. Tien muututtua pienemmäksi alkoi
ympärillämme vaihdella kumpuilevat vihreät maisemat, jollaisia olimme
katselleet ennen Melbournea. Ajelimme pienten kaupunkien halki, mutta niistä ei
jäänyt paljoakaan muistettavaa. Laidunmaata oli vähemmän eukalyptusmetsien
lisääntyessä.
Lakes
Entrancessa pysähdyimme välipalalle, joskin minä olin ainoa, joka nautti
välipalaa. Tie suuntautui meren rannalta jälleen sisämaahan. Ajoimme suurimman
osan loppumatkasta eukalyptusmetsissä, joista osa oli varsin järeätä. Liikennettä
oli hyvin vähän eivätkä menoa hidastaneet edes eläimet. Ennen viittä saavuimme Edeniin
eikä pienessä kaupungissa ollut vaikeuksia löytää hotelliamme. Respassa
vanhempi nainen löysi varaukseni pienestä paperipinosta. Hän kysyi meiltä halusimmeko
maitoa huoneeseemme, mutta emme ymmärtäneet kysymystä, joten hän joutui
kysymään sen uudestaan. Sen jälkeen hän kertoi meille h y v i n hitaasti ja kuvainnollisesti
elehtien minne voimme jättää auton ja missä tarjoillaan kaupungin paras ruoka.
Taisi hän korottaa ääntäänkin, jotta kielitaidottomat ulkomaalaiset ymmärtäisivät
häntä.
Teimme niemen
kärjessä olevan kaupungin ympärillä muutaman kilometrin kävelyn. Koko päivä oli
ollut viileätä, mutta täällä meren tuntumassa tuulen viuhuessa oli oikeastaan
kylmää. Jouduimme pukemaan vaatetta ihan runsaasti yllemme patikoinnin ajaksi.
Kylä oli hyvin hiljainen, mutta kyllä Minna yhden varomattoman pariskunnan sai
haastateltavakseen. Niemen kärjessä oli valaiden katselupaikka ja näin
lokakuussa valaat vaeltavat tätä kautta takaisin etelään. Kovasti tihrustimme
merelle, mutta ainoatakaan varmaa havaintoa valaista emme saaneet.
Kävin illalla
paikallisessa pubissa nauttimassa yhden oluen. Siellä ei ollut kuin muutama
ihminen, mistä taisi johtua, ettei siellä ollut tuttujakaan. Katselin oluen
ajan rugbya, mutta se nyhjääminen ei kiinnostanut niin paljoa, että olisin
hakenut uuden oluen.
Australian
viranomaiset ovat hyvin huolissaan autoilijoiden jaksamisesta pitkillä
etapeilla eikä se ole ihme, sillä välimatkat ovat hyvin pitkiä. Varsin usein
tien vieressä on kehotuksia pitää tauko. Täällä etelässä ne ovat varsin
maltillisia, kuten ”Take a break, it can save your life”. Queenslandissa liikennemerkeistä
vastaava virkamies on huomattavasti ronskimpi toivotuksissaan. Siellä näimme
kylttejä, joissa luki esimerkiksi ”Drowsy drivers die”. Suosikiksemme kuitenkin
kohosi kuolematon: Rest or R.I.P.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti