Larnaka

 Oikein miellyttävä 25 asteen lämpö ja kevyesti tuulessa huojuvat palmut kertoivat meidän tulleen pitkästä aikaa lomalle lämpöön. Poistuimme Larnakan kansainväliseltä lentokentältä kolmen jälkeen lentomme oltua noin puoli tuntia myöhässä. Me emme kuitenkaan välittäneet myöhästymisestä, koska olimme lomalla. Nyt meidän tarvitsi vain siirtyä vajaan kymmenen kilometrin päässä olevaan Kyproksen neljänneksi suurimman kaupungin keskustaan. Tiesin, että paikallisbussi menee lentokentältä keskustaan, mutta emme löytäneet pysäkkiä. Palasimme terminaaliin ja löysimme kaupungin julkisen liikenteen infopisteen, missä hyvin iloisen avulias rouva kertoi meille, miten pääsemme paikallisbussilla keskustaan. Hän auttoi hyvin ystävällisesti ja jopa kirjoitti meille lapulle bussin numeron, ja näytti puhelimestaan valokuvan pysäkistä. Pysäkki löytyikin helposti noustuamme terminaalin toiseen kerrokseen ja sieltä ulos. Ehdimme juuri sopivasti odottavaan bussiin, joita kulkee parinkymmenen minuutin välein. Miespuoleinen bussikuski palautti meidät takaisin turistin asemaan. Heitä ei tarvitse palvella vaan totinen tuijotus ja ylimielinen yrähdys riittävät.

Matka Larnakaan oli alkanut Helsingin kylmyydessä neljän jälkeen aamulla. Meillä ei loppujen lopuksi ollut mitään kiirettä ehtiä kentälle - seikka, jonka kuitenkin huomasimme vasta, kun odottelimme vajaan tunnin lennon lähtöä lähtöportin edessä. Olen kuitenkin aina mieluummin riittävän aikaisin odottamassa lennon lähtöä kuin myöhästyn ensimmäistäkään kertaa. Meillä oli Münchenissä vajaan kolmen tunnin odotus. Siellä emme edes luulleet, että meillä olisi kiire vaan kävimme rauhassa kahvilla ja patongilla ennen kuin siirryimme lähtöportin tuntumaan odottelemaan. Erikoisin tapahtuma oli, kun ihmettelin terminaalin sisällä olevaa varpusta. Raukka katseli kaihoisasti ikkunasta ulos vapauteen, mutta sinne sillä on vaikeata päästä. Toivottavasti kuitenkin reitti löytyy.

Olimme varanneet hotellin Larnakan keskustasta. Minä seurasin puhelimen karttaohjelmasta hieman kiemurtelevaa reittiä, ja osasimme nousta pois mukavan lähellä Mikes Kanarium hotellia. Pysäkiltä kävelimme noin 200 metriä, kunnes löysimme yöpaikkamme. Iloinen, oikein hyvää englantia puhuva rouva otti meidät vastaan ja hoiti muodollisuudet ripeästi ja joustavasti. Pienen otannan perusteella kyproslaiset naiset ovat iloisia ja mukavia, mutta miehet taas jotain muuta. Huoneemme on varsin tilava ja puolisoni mielestä värit olivat oikein raikkaita. Minusta huoneessa oli valkoista ja sinistä. Joka tapauksessa huone oli oikein kiva, ja hotellin sijainti erinomainen.

Vaihdoimme lyhyempää päälle ja lähdimme melkein saman tien katselemaan kaupunkia. Larnakassa ei ole kuin noin 50 000 asukasta ja aika pienen kaupungin tuntu täällä olikin. Rannan ulkopuolella näytti olevan vain lähiöitä, joten sinne meillä ei ollut mitään tarvetta mennä. Me ja muut turistit kuljimme rantapromenadilla. Siellä oli kivan näköistä, sillä meri ja palmut ovat kivoja katsella. Kovin omaperäisiä eivät rantakadun varrella olevat ravintolat ja baarit olleet, mutta hoitivat juuri sen, mikä niiden tehtävä oli. Vielä ei ole turistikausi, joten kaikkialla oli kivan väljää. Väriä katukuvaan toivat kirkkaan punaiset englantilaiset, jotka eivät olleet muistaneet laittaa aurinkorasvaa lähtiessään katselemaan kaupunkia. Sitä virhettä en itse enää tee eikä minun punavalkoinen vartalon väri ei enää toistu, kuten joskus kesämatkoilla on tapahtunut.

Kävimme promenadin baarissa nauttimassa siiderin ja Keo-oluen kävelyn lomassa. Meillä oli kuitenkin kova nälkä ja aika pian kävelykierroksen jälkeen etsiydyimme syömään. Valinnan varaa oli jonkin verran. Valitsimme Panos Steakhousen, vaikka emme sinne lihaa menneet syömään. Seija otti halloumisalaatin, kun minä päädyin hammasahveneen (sea bream). Kyrmyniskainen ahven oli ihan maistuva valkoinen kala, vaikkei ihan yhtä mehevä ollut kuin itse onkima Itä-Suomen ahven olisi ollut. Olimme tyytyväisiä ruokailuun, vaikka hieman minua häiritsi se, etten ollut varma mitä veistä minun piti käyttää kalan kanssa.

Ruokailun jälkeen kävelimme muutaman kilometrin promenadia itään, ja sieltä sitten palasimme takaisin. Meri oli mukavan tyyni ja vesi oli kauniin väristä. Aurinko alkoi laskeutua horisontin taakse eikä enää ollut ollenkaan kuuma, mutta ei myöskään kylmä. Hiljalleen kävelimme takaisin hotellille. Onneksi minulla oli kirjoittamista, sillä ainakaan kyproslainen televisiotarjonta ei olisi minun iltaani viihdyttänyt.

Päivän hienoin hetki taisi olla, kun näin pian lentokentän jälkeen suolajärvellä flamingoja!