Casablancassa oli aamupäivällä pilvistä ja välillä vähän satoikin, mutta sen jälkeen taivas oli kauniin sininen ja lämpötila lähenteli 20 astetta. Auringossa tuntui lämpimämmältä, mutta varjossa ja tuulessa huomasi, ettei täällä ole vielä kesä.
Aamiainen
Kaan-hotellissa oli hieman kummallinen kokemus. Menimme alakerran ravintolaan
puoli yhdeksän maissa ja ruoat näyttivät monelta osin olevan jo loppu. Pöydät
olivat täynnä käytettyjä astioita, mutta samalla paikalle ryntäsi iso joukko
henkilökuntaa ja he alkoivat puhdistaa pöytiä. Minä vein meidät kahvikupit
pöytäämme ja lähdin hakemaan ruokaa, mutta sillä välin tehokas tarjoilija vei
kupit pois. Seija huomasi asian ja sai pyydettyä kuppimme takaisin. Ruokaakin
löytyi meille ihan riittävästi, kun niitä nosteltiin lisää otettavaksi.
Kahvikin oli ihan kelvollista.
Nousimme
takaisin toisen kerroksen huoneeseemme ennen kuin lähdimme kiertämään
Casablancaa. Varauduimme sadekuurojen varalta, mutta myös ihan mukavan
lämpimään päivään. Heti aluksi kohtasimme pilvisen taivaan ja noin 15 asteen
lämpötilan, joten pitkähihaista piti olla yllä.
Suuntaisimme
aluksi hotellistamme itään. Kaupunki jatkui tiiviinä ja virkeänä. Liikenne oli
aamusta alkaen hyvin vilkasta ja jokainen kadun ylitys vaati tarkkaavaisuutta. Täällä
moottorilla kulkeva on kuningas ja saa aina etuoikeuden, mutta jalankulkijalle
annetaan tilaa, kunhan vauhti ei liikaa hiljene. Jalankulkijan vihreä valo ei
tarkoita, että voisit vain rallatella suojatietä pitkin kadun ylitse. Valosta huolimatta
pitää koko ajan olla tarkkana tuleeko kummastakaan suunnasta autoa tai mopoa,
joka hurauttaa editsesi yhtään hidastamatta. Aika pian todellisuuteen oppii ja
niinpä ylitimme onnistuneesti kaikki risteykset, rauhallisesti ja järkeä
käyttäen.
Casablanca
näytti tänään osan aikaa paremmalta kuin eilen, mutta välillä myös eilistä
ikävämmältäkin. Näimme monia oikein kivan näköisiä rakennuksia, mutta suurin
osa niistä oli harmittavan huonossa kunnossa. Varsin nopeasti ihan mukavan
näköinen kaupunginosa muuttui huomattavasti kehnommaksi alueeksi, jossa rakennukset
saattoivat olla sortumisvaarassa, vaikka niissä edelleen asuttiin. Missään emme
kuitenkaan kokeneet vähäisintäkään uhkaa tai epämiellyttävää oloa ihmisten
suhteen. Muutama kissa sen sijaan tuli uhkaavan lähelle, mutta niistäkin
tilanteista selvittiin. Melko vähän varsinaisia nähtävyyksiä Casablanca pitää
sisällään, mikä on oikeastaan näin suurelle kaupungille vähän outoa.
Kiertelimme
aika pitkään ydinkeskustan itäpuolella. Lopulta tulimme Muhammad V -aukiolle,
missä riitti sekä ihmisiä että puluja. Muualla päin kaupunkia puluja on ollut
huomattavasti vähemmän, mutta ilmeisesti kaikki pulut haluavat olla juuri tällä
aukiolla, koska ihmiset niitä syöttävät. Aukion vierellä oli raitiovaunulinjan
pysäkki ja menimme sinne opettelemaan, miten automaatista ostetaan matkalippu. Ystävällinen
pysäkinhoitaja, jollaisia näytti olevan kaikilla pysäkeillä, tuli meitä
auttamaan, mutta hänkään ei saanut luottokorttimaksua toimimaan. Käteismaksu
sen sijaan toimi ongelmitta ja pian meillä oli molemmilla kahden matkan liput.
Yksi matka maksoi noin 80 senttiä. Menimme portista sisään napauttamalla lippuamme
lukijaan ja olimme odottamassa raitiovaunua. Oikein moderni raitiovaunu tuli
pian kohdallemme hyvin hiljaisesti. Nousimme melkein tyhjään vaunuun ja ajoimme
sinistä linjaa reilu viisi pysäkinväliä itään. Siellä jouduimme vaihtamaan
keltaiselle linjalle ja napautimme lippuamme uudestaan portin lukijaan. Emme
olleet varmoja pitikö meidän se tehdä, sillä lippu oli voimassa 2,5 tuntia,
mutta ainakin pääsimme portista sisään. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen
tuli keltaisen linjan juna, joka tosin oli ihan saman värinen kuin sinisen
linjan juna oli ollut. Nyt matkustajia oli runsaasti emmekä päässeet istumaan.
Täällä näyttää pätevän ensimmäisenä ehtivän oikeus, sillä nuoret miehet istuivat
huolettomasti paikoillaan, kun eläkeläisturistirouva seisoi vieressä. Ajoimme
tällä linjalla meren rannalla olevalle päätepysäkille saakka. Matka sujui
oikein leppoisasti ja väen vähennettyä pääsimme mekin istumaan. Kaupunginosat
vaihtuivat ja niiden mukana myös maisemat. Välillä vaunu eteni kovin ränsistyneiden
rakennusten ohitse, mutta pian katselimme aivan uusia korkeita rakennuksia,
jotka oli tarkoitettu ainoastaan varsin varakkaille ihmisille.
Pieni sadekuuro
ehti loppua juuri sopivasti ennen kuin saavuimme päätepysäkille. Siitä lähdimme
kävelemään merenrantaa seuraten kohti hotellia. Matkaa oli kymmenisen
kilometriä, mutta meillä oli paljon aikaa ja vielä enemmän intoa. Tulimme pian
hyvin suositulle ranta-alueelle, missä oli paljon hotelleja ja ravintoloita.
Harmi vaan, että nyt ei ole lomasesonki, joten kaikki paikat olivat kiinni. Onneksemme
sentään yksi ravintola oli auki ja sinne menimme syömään. Otimme molemmat
oikein maistuvat keitot ja lisäksi yhteiseksi voileivän, joka ei ollut niin
maistuva, mutta toi kuitenkin vahvistusta loppumatkalle. Koko loppumatkalla
eteemme tuli ainoastaan McDonald’s, joka oli auki. Joudun siis päivittämään
vinkkiä muslimimaihin Ramadan aikaan matkustaville: ainakaan Marokossa ei syötävää
ja juotavaa löydy kuin hyvin turistivoittoisista paikoista eli meidän käymistämme
paikoista vain Marrakechista.
Aurinko
lämmitti oikein mukavasti eikä voimakas tuulikaan viilentänyt liikaa, kun
jatkoimme reipasta askellusta meren rantaa seuraten. Suuret mainingit löivät
täälläkin rantaan, mutta missään ei ollut ainoatakaan surffaajaa. Tosin
rantakivikot näyttivät siltä, että surffaus täällä ei olisi ollut kovin turvallista.
Harmittelimme, miten paljon roskaa mereen oli kertynyt ja miten huonosti komeasta
ranta-alueesta on täällä huolehdittu. Vasta päästyämme lähelle Hassan II mahtavaa
moskeijaa oli myös ranta-aluetta kunnostettu. Nyt emme menneet moskeijan luokse
vaan lähdimme kulkemaan kohti hotellia, sillä pelkkä into ei enää meinannut
jaksaa viedä meitä eteenpäin. Jäljellä oli vielä kolme kilometriä kävelyä
vaarallisine kadun ylityksineen eikä vieläkään vastaamme tullut ainoatakaan
auki olevaa kahvilaa. Hotellissa suuntasimme suoraan alabaariin ja nautimme
siellä hyvin ansaitut Casablanca-oluet.
Lepäilimme
huoneessamme pitkän kävelyn rasituksia hoitaen. Minä jopa otin pienet nokoset,
mikä ei ole minulle kovinkaan tavallista. Jouduimme syömään tänään toisenkin
kerran, koska lepäillessä tuli nälkä. Ulkona oli jo hämärä, mutta emme
lähteneet etsimään aukinaista ravintolaa vaan päätimme mennä hotellin
ravintolaan syömään. Outo alkusalaatti ja puoleksi jaettu pizza riitti nälkään,
vaikkei kovin hääppöistä ollutkaan maultaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti