Rabat

Marokon matkamme alkaa lähestyä loppuaan, sillä tänään palasimme Rabatiin ja huomenna hyvin aikaisin lennämme Pariisin kautta takaisin Suomeen. Huomenillalla olemmekin jo kotona.

Aamu oli kiireetön. Ehdimme kahdeksan jälkeen alakertaan aamiaiselle eikä siellä tapahtunut mitään yllättävää. Käytimme huoneessamme aikaa, kunnes kello lähenteli kymmentä, jolloin emme viitsineet enää vetelehtiä vaan lähdimme kävelemään kohti Casa Port -asemaa. Taivas oli jälleen sininen, mutta lämpötila oli reilusti alle 20 asteen.Ison repun kantaminen sujui ihan mainiosti, kun ei ollut mihinkään kiire. Olimme asemalla melkein kaksi tuntia ennen junamme lähtöä. Istuskelimme aikamme aika hiljaisella asemalla ja huomasin, että Rabatiin menee juna kerran tunnissa. Päätimme käydä kysymässä, josko voisimme aikaistaa lähtöämme tunnilla. Se ei tuottanut mitään ongelmaa vaan saimme liput vaihdettua, jolloin odotusaikaa oli enää alle puoli tuntia.

Siirryimme laiturille ja junan aukaistessa ovensa hakeuduimme istumaan vapaille paikoille, sillä tässä junassa ei ollut varattuja paikkoja. Tilaa oli kuitenkin aivan hyvin ja reilun tunnin matka sujui ihan mukavasti. Olimme runsas viikko sitten varanneet huoneen samasta hotellista, jossa olimme ensimmäiset yöt Marokossa yöpyneet. Kello oli vasta vähän yli kaksitoista, mutta pääsimme silti huoneeseemme.

Olimme Rabatin jo aika hyvin kiertäneet reilu viikko sitten, mutta lähdimme jälleen kävelemään kaupungille. Ensin kuitenkin nousimme hotellin yläkertaan ja söimme siellä lounasta, koska arvelimme, ettemme syötävää löydä kaupungilta. Seija valitsi hampurilaisen ja minä tilasin voileivän. Minun ranskani on lähes olematonta, mutta siitä huolimatta yllätyin, kun eteeni tuotiin neljä varrasta, joissa kahdessa oli kanaa ja kahdessa lammasta. Tämän yllätyksen otin hyvilläni vastaan, sillä vartaat olivat oikein maistuvia ja niissä oli myös mausteiden tuomaa makua.

Hotellimme vierestä kulkee raitiovaunulinja, jolla päätimme ajaa yhteen suuntaan ja sitten kävellä mutkitellen takaisin. Lippujen osto tapahtui helposti automaatista eikä yhden hinnaksi tullut kuin 80 senttiä. Hyvin moderni raitiovaunu tuli pian eteemme ja nousimme siihen kyytiin. Matkustajia oli niin paljon ettemme löytäneet istumapaikkaa. Tasainen kyyti vei meidät Bouregreg-joen toiselle puolelle, missä oli jo naapurikaupunki Salé. Sen pidemmälle emme halunneet mennä vaan nousimme pois ja lähdimme kävelemään takaisin päin. Etenimme sillan ylitse ja sitten joen vartta kohti merta. Pysähdyimme samalla isolla veneellä, jossa toista viikkoa sitten söimme, mutta nyt vain joimme. Jatkoimme hiljakseen medinaan, joka oli huomattavan rauhallinen Fèsin ja Marrakechin vastaaviin verrattuna. Emme ostaneet mitään, koska ostamiselle ei ollut mitään tarvetta ja niin palasimme hiljalleen hotellille. Palasimme ulos vielä pimeän laskeuduttua etsimään iltapalaa. Löysimme pari uutta auki olevaa ravintolaa, mutta niiden tarjonta ei oikein meitä miellyttänyt, joten palasimme vielä kerran hotellin lähellä olevaan pieneen ravintolaan, jossa jo aiemmalla kerralla olimme käyneet. Paikan soppa oli edelleen matkan parasta ja siihen sivuun lisättynä isohko leipä riittivät mainiosti eikä kokonaisuus maksanut kymppiäkään.

Marokko hieman epäilytti etukäteen, koska olin lukenut monista huijauksista ja epämiellyttävyyksistä etukäteen, mutta mikään niistä ei pitänyt paikkaansa. Kaikkialla tunsimme olevamme aivan turvassa, ehkä joitain risteyksiä lukuun ottamatta. Mitään huijauksia tai taskuvarkauksia ei tapahtunut emmekä sellaisten yrityksiäkään havainneet. Joitain kertoja meille yritettiin tarjota opaspalveluja, mutta pelkkä ”ei kiitos” riitti jättämään meidät rauhaan. Taksitkin perivät vain sen summan, mitä mittari näytti tai etukäteislupaus oli. Eikä edes medinoissa tavaroita tyrkytetty vaan korkeintaan kohteliaasti pyydettiin katsomaan. Täällä oli siis oikein mukava käydä. Hintataso oli alhainen Suomeen verrattuna ja ainoastaan alkoholi, missä sitä sattui saamaan, oli huomattavan kallista. Junilla oli oikein helppo liikkua, takseja sai hyvin helposti ja kävely oli helppoa ja mukavaa, paitsi tietenkin risteyksissä. Ihmiset olivat hämmästyttävän ystävällisiä, joten senkin puolesta täällä oli mukava kulkea. Kaupungit, ehkä Casablancaa lukuun ottamatta, olivat varsin siistejä, mutta maaseudusta ei voinut sanoa samaa. Toki monenlaisia tuoksuja tuli nuuhkittua medinoissa ja niiden ulkopuolillakin, mutta ei niitä liikaa ollut. Kaupungeissa olisi voinut olla enemmän katseltavaa, sillä varsinaiset nähtävyydet olivat aika vähissä. Ihmisiä ja elämää sen sijaan riitti ja niitä oli oikein jännittävää ja mukavaa seurata. Marrakech oli kaupungeista paras, mutta medinoista Fès oli jännittävin. Seijasta parasta oli vasta puristettu appelsiinimehu, harira-keitto ja Rick’s Café.

Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut.