Meknes

Yöllä oli tavallista enemmän häiriöitä, mutta kokonaisuudessaan unta saimme aivan riittävästi. Tänäkään aamuna meillä ei ollut mitään kiirettä vaan rauhallisten aamutoimien jälkeen laskeuduimme alakertaan aamiaiselle. Olin vähän harmissani, ettei marokkolaista pannukakkua ollut tänään tarjolla. Tilalla oli jonkinlainen piiraan palanen, mutta se ei ollut ihan yhtä hyvää. Aivan riittävästi oli tänäänkin syötävää ja juotavaa.

Loikoilimme huoneessamme puoli yhteentoista saakka, jolloin laskeuduimme alas ja sieltä siirryimme läheiselle parkkipaikalle, mistä saimme taksin rautatieasemalle. Viiden kilometrin matka sujui leppoisasti Fèsin aamuliikennettä katsellen. Matka maksoi 20 dirhamia eli noin kaksi euroa, joten voi ihmetellä, miten kuski ansaitsee elantonsa, kun bensiini maksaa noin 1,3 euroa litra.

Fèsin rautatieasema oli huomattavasti viihtyisämpi kuin Rabatin asema. Tämä oli aika uusi ja rakennettu miellyttävän väljäksi, joskin penkkejä olisi voinut olla enemmänkin. Olimme tulleet asemalle melkein kaksi tuntia ennen junan lähtöä, koska hotellista piti kirjautua ulos ennen yhtätoista. Eipä meille ollut ongelma odotella asemalla, sillä siellä oli ihan hauska katsella paikallisten touhuja. Täällä oli myös selvästi enemmän ulkomaalaisia kuin Rabatin asemalla oli ollut. Ruuhkaksi asti ei heitä kuitenkaan ollut. Noin puoli tuntia ennen junan lähtöä meidät päästettiin laiturille ja löysimme helposti ensimmäisessä luokassa olleet paikkamme. Nyt istuimme aika tavallisessa junanvaunussa emmekä kuuden hengen yksikössä. Penkki taisi olla vähän leveämpi kuin tavallisesti, mikä varmaan teki tästä ykkösluokkaa. Meknesiin oli matkaa vain puolisen tuntia ja se aika meni mukavasti maisemia katsellen, vaikka ne eivät olleet aikaisempaa kummallisempia.

Juna oli yhden jälkeen Meknesin melko pienellä asemalla. Vietämme seuraavat kaksi yötä Riad Lahboulissa, joka sijaitsee vanhan kaupungin eli medinan reunalla. Matkaa sinne oli hieman alle kolme kilometriä ja päätimme kävellä, vaikka taksimatka ei olisi paljon maksanut. Meillä ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä ja kävely on aina mukavaa. Meillä on molemmilla pienet reput sekä yhteisenä sama laukku/reppu, jonka kanssa matkasin Etelä-Amerikassa reilu vuosi sitten. Se on toiminut nytkin oikein hyvin ja siirtymiset sen kanssa ovat huomattavasti helpompia kuin matkalaukun kanssa. Nytkin reppu kulki hyvin selässä eikä tarvinnut tehdä kuin parin pysähdystä, minkä aikana tarkastimme puhelimesta oikean reitin. Medina löytyikin helposti, mutta aivan lopussa teimme pienen kierroksen ennen kuin löysimme oikeaan paikkaan. Kello oli vasta puoli kahden maissa, mutta siitä huolimatta pääsimme sisälle riadiin. Melko hyvin englantia puhunut isäntä otti meidät ystävällisesti vastaan ja tarjosi minttuteet, kun täytimme saapumiskortit. Tämä riad oli selvästi Fèsin riadia suurempi, mutta ei ihan yhtä viihtyisä. Saimme kolmannen kerroksen huoneen, joka oli varsin värikkäästi koristeltu, mutta ei ihan niin viihtyisä kuin edellinen huoneemme. Lisäksi netti hieman oikuttelee, mutta toivottavasti saan lähetettyä blogin.

Meknes vaikutti hieman viihtyisämmältä kaupungilta kuin Fès. Medina oli huomattavasti pienempi, mutta sen ympärillä oleva kaupunki oli siistimpi ja jotenkin kivampi kuin suurempi Fès. Meknes oli myös eloisampi kuin Fès. Meillä ei täälläkään ollut mitään ongelmia paikallisten kanssa vaan moni ohikulkija tervehti meitä iloisesti ranskan kielellä. Medinan ulkopuolella kadut olivat kovin vilkkaita ja kävelijöitäkin riitti jalkakäytävillä runsaasti. Menimme katsomaan erittäin komeata Bab Mansour -porttia, josta on aikoinaan menty kuninkaan kortteleihin. Nyt portti oli kiinni, mutta kuninkaalliselle alueelle pääsi pienempien porttien kautta. Jäimme kuitenkin tavallisen kansan puolelle ja ylitimme suuren aukion, missä oli aika paljon ihmisiä. Siellä oli myös joitain apinoita, poneja, hevosia ja yksi strutsi. Niiden tarkoituksena oli tienata omistajilleen rahaa, mutta meiltä ne eivät saaneet yhtään dirhamia. Täällä oli paljon Fèsiä enemmän kahviloita ja ravintoloita, jotka olivat auki ja niissä istuskeli jonkin verran ulkomaalaisia. Menimme toiseen vastaan tulleeseen kahvilaan, sillä ensimmäisessä mies houkutteli meitä liian innokkaasti asiakkaaksi. Otimme molemmat vain kahvit, mutta nekin maistuivat oikein hyviltä.

Tutustuminen Meknesiin jatkui kiertelemällä kujilla ja katsellen niillä olevien kojujen tarjontaan. Tällä kertaa lankesimme ostamisen ihanuuteen, sillä Seija osti itselleen lierihatun, joka pitää hänen herkkää hipiäänsä piilossa auringon paisteelta. Seija yritti tinkiä, muttei osannut kovin hyvin, sillä lopussa hinta oli sama 70 dirhamia kuin tinkimisen alussakin. Tosin noin seitsemän euroa ei ole kovin paljon hatusta, vaikka se onkin Kiinassa tehty. Myyjä sovitti minulle fetsin tapaista hattua, mutta ei onnistunut sitä minulle myymään. Meillä oli pieniä vaikeuksia löytää ruokapaikkaa, vaikka niitä oli aika paljon auki, mutta suurin osa oli sellaisia, ettemme niihin halunneet mennä syömään. Kiertelimme kuninkaalliselle alueelle ja sieltä löytyi sopiva ravintola, joka oli auki, joskin asiakkaita oli melko vähän. Tajine-aterioita olemme syöneet niin usein, että halusimme vähän vaihtelua. Seija otti pienen pizzan ja minä couscousia. Kiertelimme vielä vähän aikaa kuninkaallisella puolella, mutta siellä näki lähes pelkästään korkeata muuria, joten päätimme kierrellä takaisin riadiin ja viettää siellä rauhallinen illan.