Marrakech

Sama hyvin vahva pesuaineen katku häiritsi tänäkin aamuna aamiaista. Onneksi siihen kuitenkin tottui nopeasti ja kun vei kahvikupin nenän alle, ei enää huomannut kuin kahvin aromit. Marokkolainen pannukakku puuttui jälleen eikä sitä oikein korvannut hieman vastaavanlainen lämmin paistos. Ihan riittävästi ruokaa kuitenkin oli ja ihan hyvä, sillä seuraavaa ateriaa saisimmekin odotella. Nousimme yläkertaan tekemään loput pakkaukset ja sitten olimme valmiit jättämään riadit tältä matkalta. Tämä paikka oli selvästi kehnompi kuin Fèsin riad oli. Tämä ei ollut niin viihtyisä eivätkä hommat toimineet läheskään niin hyvin kuin Fèsissä. Tämä oli kympin kalliimpikin kuin edellinen riad eikä tämäkään maksanut kuin 60 euroa yöltä. Jos joku menee Fèsiin, niin suosittelen Riad Cedre d’Argentia, mutta Meknesissä kannattaa etsiä joku toinen yöpaikka.

Meillä ei ollut tänäänkään mitään kiirettä, mutta aamiaisen jälkeen poistuimme saman tien majapaikasta. Kävelimme medinasta isommalle kadulle ja otimme sieltä petit taksin. Marokossa on kahdenlaisia takseja petit ja grande. Pienillä (petit) saa ajaa vain kaupungin sisällä ja grandella niin kauaksi kuin rahat ja halu riittävät. Meille riitti pieni taksi ja sisälle noustuamme Seija sanoi meidän haluavan mennä asemalle. Mies sanoi sitten jotain, mihin Seija vastasi myöntävästi. Kuski kurvaili melko harvassa liikenteessä hetken ja pysäytti sitten kaupungin pienemmän aseman eteen. Nousimme hieman hämmentyneenä pois taksista maksettuani kymmenen dirhamin eli euron hintaisen maksun. Pian Seija hoksasi, että mies oli ennen lähtöä kysynyt, että haluammeko mennä pienelle vai isolle asemalle, mutta Seija oli luullut, että mies puhui taksistaan (petit) ja rouva oli vastannut oui. Meillä oli yli tunti junan lähtöön ja käytyämme pienen aseman pienessä odotushuoneessa päätimme kävellä noin kilometrin matkan isolle asemalle. Näin emme myöskään riskeeranneet toista väärinymmärrystä ja päätymistä ties minne.

Meille jäi alle tunti odotteluaikaa Meknesin ison aseman laiturilla auringon lämmittäessä jo aika mukavasti. Meillä oli edessä melkein kuuden tunnin junamatka Marrakechiin. Jouduimme ensin palaamaan Rabatiin, josta jatkoimme edelleen Casablancan kautta Marrakechiin. Onneksi junaa ei tarvinnut vaihtaa, joten saimme istuskella koko ajan samoilla toisiamme vastakkain olevilla penkeillä. Casablancaan saakka vieressämme istui kaksi kiinalaista miestä, jotka olivat samaa seuruetta, mutta eivät koko aikana vaihtaneet ainuttakaan sanaa keskenään. Muualla ykkösluokan vaunussamme oli kovasti vaihtuvuutta matkustajissa valtaosan ollessa paikallisia, mutta turistejakin oli jonkin verran.

Minä tykkäsin edelleen katsella maisemia Seijan panostaessa enemmän uninäkymiin, vaikka kuutta tuntia hänkään ei pystynyt nukkumaan. Rabatiin saakka maisemat olivat tutunpuoleisia, mutta paljon jänniä yksityiskohtia riitti katseltavana. Rabatin ja Casablancan väli oli täynnä lähiöitä, varastoja, liikkeitä ja teollisuutta. Casablancan jälkeen asutus loppui aika pian ja tilalle tuli hyvin vihreätä viljelysmaata. Täällä on kevät mukavasti menossa ja pellot ovat monin paikoin heleän vihreitä ja esimerkiksi kirsikkapuut kukkivat kauniisti. Hiljalleen nousimme kauemmaksi meren pinnasta ja yhtäkkiä lähes kaikki kasvillisuus katosi ja ympärillämme oli vain kivikkoista kumparetta eikä vihreätä ollut juuri missään. Välillä ikkunasta näkyi oliivitarhoja ja joitain muita istutuksia, mutta sitten oli taas suuret alueet täysin kuivia. Marrakechin ensimmäiset lähiöt ilmestyivät kuivuuden keskelle ja tuntui ihmeelliseltä, että olisimme kohta miljoonakaupungissa.

Juna pysähtyi Marrakechin asemalle aikataulun mukaan ja poistuimme muiden jatkona junasta. Asemarakennus on varsin komea ja siellä oli ihan eri tavalla elämää kuin aiemmin käymissämme Marokon asemissa. Poistuimme saman tien asemalta ja ylitimme leveän ja vilkkaan kadun, jotta pääsimme Grand Plaza -hotellillemme. Olimme olleet neljä yötä mielenkiintoisissa riadeissa, mutta nyt yövyimme huomattavasti modernimmassa hotellissa. Huoneemme on varsin suuri ja pesuhuoneen tyhjään tilaan sopisi helposti pikku Fiat parkkiin, kun eilisiltana piti sulkea ovi, jotta pystyi siirtymään lavuaarin eteen pesemään hampaita. Toisaalta tällaiset uudet hotellit ovat tylsiä, mutta on niissä sitten myös palvelut kohdallaan, jos niitä kaipaa. Nyt kaipasimme ruokaa, sillä lounaaksi olimme syöneet molemmat kaksi keksiä ja kello oli jo melkein viisi. Olimme hyvin tyytyväisiä, että hotellin ison uima-altaan vieressä oli ravintola auki. Siellä saimme maistuvan päivällisen viinin ja oluen kera.

Päivä oli kääntymässä illaksi, kun ruokailun jälkeen lähdimme tutustumaan hotellin ympäristöön eikä meillä ollut aikomustakaan kiertää kovin kauaksi. Marrakech näytti heti paljon länsimaalaisemmalta kaupungilta kuin aiemmin Marokossa käymämme. Kaduilla käveli paljon ulkomaalaisia eivätkä he kaikki vaikuttaneet turisteilta. Lisäksi monet ravintolat olivat auki ja ne näyttivät paljon eurooppalaisemmilta. Kauppoja oli paljon, mutta ne olivat jo kiinni, koska tänään täällä on pyhäpäivä. Marrakechia kutsutaan punaiseksi kaupungiksi, koska jo 1100-luvulta lähtien tänne on rakennettu punaista hiekkakiveä käyttäen. Nyt punainen ulkoasu vain maalataan. Kierroksen puolivälissä huomasimme O’Mulliganin pubin. Tämäkin kuvasti Marrakechin eroa aikaisempiin kaupunkeihin. Seija nautti kuuman kahvin, mutta minä päätin kokeilla Casablanca-oluen, joka maistui hyvältä myös Marrakechissa. Ulkona oli jo pimeä, kun palasimme huoneeseemme ihmettelemään miten voi olla väsynyt, vaikka on melkein koko päivän vain istunut. No huomenna on sitten energiaa tutustua Marrakechiin paremmin.