Rabat

Jouduimme heräämään jo neljältä, jotta ehdimme puoli seitsemän lähtevään Air Francen lennolle Pariisiin. Onneksi reipas poikamme vei meidät lentokentälle turvallisesti. Hiljaisella kentällä nautimme kevyen, mutta kalliin aamiaisen ennen kuin menimme odottamaan lentomme lähtöä. Vajaa kolme tunnin lento Pariisiin meni letkeästi välillä lukien ja välillä nukkuen.

Charles de Gaullen lentokentällä meillä oli neljän tunnin odotus. Jouduimme kävelemään pitkän matkan terminaalista toiseen, mutta se sopi, kun aikaa oli kulutettavana. Kentän palvelut olivat varsin kehnoja, kun huomioi, miten suuri kenttä oli. Menimme toiseen ravintoloista ja söimme ihan maistuvat kananmuna-pekoni ateriat. Tarjoilijamme puhui ruotsia, vaikka hänen sukujuurensa näyttivät olevan Kauko-Idässä päin. Meistä heppu ei oikein juttukaveria saanut, mutta jälkeemme tuli läheiseen pöytään länsinaapureitamme, jotka innostuivat kovasti tarjoilijan kielitaidosta ja kuuluipa sieltä jopa ”Bada bara bastu” hokemaa. Me jätimme uudet tuttavuudet tutustumaan toisiinsa ja siirryimme portillemme odottelemaan lennon lähtöä.

Yhdeltä paikallista aikaa pääsimme nousemaan koneeseen. Ikinä ennen en ole kokenut yhtä hidasta matkustajien asettautumista paikoillaan kuin täällä. Touhun vuoksi lähtö jopa myöhästyi. Itse lennosta ei sitten kerrottavaa ollutkaan vaan Air Francen lento sujui ongelmitta ja Rabatin lentokentälle laskeuduttiin kolme tuntia lähdön jälkeen noin kello kolme paikallista aikaa. Rabatin kenttä oli varsin pieni eikä siellä ollut meidän koneemme lisäksi muita lentokoneita. Passintarkastus sujui ihan kätevästi eikä tullimies ollut kiinnostunut meidän työpaikoista tai Rabatin hotellistamme kuin muodon vuoksi.

Tarvitsimme heti ensimmäisenä paikallista rahaa. Menimme nostamaan sitä automaatista, mutta laite ei suostunut antamaan meille käteistä. Onneksi terminaalissa oli myös rahanvaihtopiste, josta saimme vaihdettua euron seteleitä dirhameiksi. Täällä yhdellä eurolla sai hieman yli kymmenen dirhamia. Aioimme vaihtaa rahaa jo Pariisin lentokentällä, mutta Forexissa olisimme saaneet eurolla vain kuusi dirhamia, joten kurssi oli hävyttömän huono, emmekä vaihtaneet rahaa siellä.

Kun lompakoissa oli paikallista rahaa, oli helppo lähteä etsimään kulkuvälinettä keskustaan. Pyrin välttämään taksin käyttöä aina kuin se vain on mahdollista ja se onnistui täälläkin. Terminaalin edestä meni bussi suoraan keskustaan noin puolen tunnin välein ja sellainen odotteli kadun varressa sopivasti. Varmistimme iloiselta kuskilta päämäärän ja se oli juuri oikea. Maksoimme hänelle 50 dirhamin maksun eli lippu maksoi 2,5 euroa henkilöltä, kun taksi olisi ollut ainakin 20 euroa. Ja lisäksi matkustaminen oli paljon mukavampaa. Kyydissä oli alle kymmenen matkustajaa, joten tilaa oli oikein kivasti. Matka keskustaan kesti alle puoli tuntia. Hämmästelimme miten siistiä kaduilla ja niiden varsilla oli. Sitä selitti kadunlakaisijoiden hämmästyttävän suuri määrä. Muutenkin saimme katsella varsin kivan näköistä kaupunkia. Leveät tiet kulkivat vihreiden nurmikoiden reunustamina ja komean korkeat palmut kulkivat rivistönä katujen varsilla. Liikenne oli aika vilkasta, mutta ei kuitenkaan suurkaupunkimaista.

Bussi pysähtyi ensimmäisen kerran juuri sopivasti Gare Rabat Villen kohdalla, missä halusimmekin jäädä pois. Hotellimme ONOMO Rabat Terminus oli kadun toisella puolella, joten kohdistus oli erinomainen. Respassa oli hyvin englantia puhuva nuori nainen eikä tässäkään ollut minkäänlaisia vaikeuksia. Hotelli oli aika uusi ja toisessa kerroksessa oleva huoneemme oli aika normaali hotellihuone eurooppalaisen mittapuun mukaan.

Teimme melko pitkän kävelyn Rabatin keskustassa. Hotellimme sijaitsee uuden kaupungin puolella ja lähdimme etenemään kohti vanhaa puolta Mohammad V -katua pitkin. Kadun reunoilla oli useita komeita rakennuksia ja kadun keskellä oli kiva palmuilla koristeltu kävelyalue. Melko pian tulimme Medinaan eli vanhaan kaupunkiin. Siellä rakennukset muuttuivat mataliksi ja aika rapistuneiksi, kadut olivat kapeita eikä autoja kulkenut siellä lainkaan. Iso osa kaupoista oli kiinni eikä ihmisiä ollut kovinkaan paljon. Islamilaisessa maailmassa on menossa Ramadan, mikä tarkoittaa sitä, että uskovaiset eivät syö eivätkä juo valoisan aikana. Se taas tietää sitä, että lähes kaikki ravintolat ovat päivisin kiinni, koska niissä ei olisi asiakkaita. Se taas haittaa meitä turisteja, sillä emme saa juuri mistään ruokaa päiväsaikaan. No meidän pitää tilanteeseen vaan sopeutua.

Medinasta kiersimme meren rannalle ja teimme laajahkon kierroksen katsellen hämmästyttävän suuria maininkeja, jotka iskivät rantakiviin rajusti tyrskähtäen. Ohitimme laajan hautausmaan, jossa oli hautoja hyvin tiheästi. Aurinko laski hiljalleen merelle kiertäessämme takaisin medinaan ja siitä hotellimme lähelle. Ihmiset alkoivat kerääntyä auenneisiin ravintoloihin, joskin edelleenkään läheskään kaikki ruokapaikat eivät olleet auki. Me etsimme sopivaa, mutta huonolla menestyksellä. Lopulta lähellä hotellia oli suosittu ravintola, jossa oli meillekin tilaa. Valikoima oli suppea, mutta otimme molemmat friteerattua kanaa sekä paikallista harari-keittoa. Keitto oli oikein hyvää, mutta kana kovin rasvaista. Kuitenkin tärkein täyttyi eli saimme itsemme ravituksi. Pimeä oli laskeutunut ja olimme kovin väsyneitä koko päivän matkustamisesta, joten menimme mielellämme huoneeseemme lepäämään. Minä kirjoittelin päivän tapahtumista ja Seija lueskeli puhelinta ja kirjaa. Myöhemmin pistäydyimme hotellin ylimmässä kerroksessa, jossa on iso ravintola. Terassilla on varmasti kesäiltana mukava istua, mutta nyt siellä oli liian kylmä. Joimme yhdet pienet oluet ennen kuin laskeuduimme takaisin huoneeseemme. Päivällä oli parhaimmillaan melkein 20 astetta lämmintä, mutta illan mittaan lämpötila laski huomattavasti.