Ha Long Bay

Yö meni jälleen mukavasti nukkuen, kuten sen pitääkin mennä. Meillä oli kello soimassa 20 vaille seitsemän, mutta Seija oli hereillä jo ennen puhelimen piippausta. Reippaiden aamutoimien jälkeen nousimme jälleen kaksi kerrosta ylemmäksi aamiaiselle. Nyt tila oli lähes täynnä eli iso porukka oli myös poistumassa hotellista aikaisin. Löysimme oman pöydän ja saimme nautittua riittävän aamiaisen. Ison repun pakkaamiseen ei kauan aikaa mennyt ja ala-aulassa olimme varttia vaille kahdeksan. Olimme menossa Ha Long Bayhyn ja bussimme tulisi meitä hakemaan ennen kahdeksaa. Vähän ennen kahdeksaa bussin kuljettaja soitti, että bussi on aivan kohta hotellimme edessä. En tosin saanut oikein mitään selvää, mitä mies sanoi, mutta arvaukseni kuitenkin osui oikeaan.

 

Bussissa oli oikein leveät istuimet, jotka sai laitettua myös lähes makuuasentoon. Kulkuneuvo oli kuitenkin parhaat päivänsä nähnyt, minkä kuuli ja tunsi, kun se ajoi vähän isomman kuopan ylitse. Meillä oli kuitenkin ihan kiva istuskella ja katsella ohikiitäviä maisemia. Tosin Hanoissa ne eivät kiitäneet, sillä keskustan aamuruuhka on jotain aivan käsittämätöntä. Mopoja kulki aivan valtavasti! Niitä tunki joka väliin eikä haitannut, vaikka välillä oikaisi vasemman kaistan puolelta. Autoja oli vähemmän, mutta kapeilla kaduilla niitä ei paljon tarvinnutkaan ahtauttamaan liikennettä. Tästä huolimatta bussimme eteni hämmästyttävän kätevästi, kun se kierteli hakemassa risteilylle lähtijöitä.

 

Vajaata tuntia myöhemmin pääsimme pois kaupungista ja moottoritiellä vauhti kiihtyi huomattavasti, joskin melkein kaikki autot näyttivät ohittavan meidän kyytimme. Noin puolessa välissä matkaa pysähdyimme 20 minuutiksi taukopaikalle, missä oli hyvin paljon myös muita busseja ja lähes kaikki olivat matkalla Ha Long Bayhyn. Hanoin jälkeen ympärillämme näkyi hyvin paljon riisipeltoja, banaanipuita sekä palmuja. Kauempana näkyi kyliä ja joitain kaupunkejakin. Olisi ollut mukavampaa ajaa pienempiä teitä, jolloin olisi nähnyt todellista maaseutua.

 

Keskipäivän lähestyessä saavuimme meren rannalle Ha Longin kaupungin eteläpuolelle. Huvisatama-alue on hyvin laaja ja siellä oli runsaasti isompia ja pienempiä aluksia. Alueelle oli rakennettu kymmeniä ellei satoja kerrostaloja, jotka näyttivät loma-asunnoilta. Lähes kaikki niistä oli kuitenkin keskeneräisiä. Joissakin oli vain betonirunko, toisissa tiilet paikoillaan ja joissakin oli jopa maalattu julkisivu. Kuitenkin vain hyvin harvoissa oli ikkunat ja niissä asuttiin. Kummallista tuhlausta.

 

Satamassa meidät ohjattiin kuumaan odotustilaan. Niin, kuumaa oli myös ulkona, todennäköisesti 35 astetta ylitettiin tänään. Eikä lämpötila paljon alle 30 laskenut auringon laskettuakaan. Reilu puoli tuntia olimme odotustilassa ja ihmettelimme risteily-yritysten henkilöstön toimintaa. Tai oikeastaan heidän pukeutumistaan, sillä he kantoivat tavaraa pois ja sisään yhdysaluksiin ja silti heillä oli takki päällä ja tietenkin suurimmalla osalla myös pitkät housut. Kai se on tottumiskysymys. Odotuksen jälkeen meidät johdettiin aika isoon yhdysalukseen, jolla meidät vietiin noin 40 minuutin päässä olevaan varsinaiseen alukseen.

 

Doria Cruisen alus on nelikerroksinen ja ehkä 50 metriä pitkä. Se ei ole kaikkein modernein, mutta oikein mukava paatti. Hyttimme on tilava ja siinä on koko seinän kokoinen ikkuna ja sen takana parveke. Meille tarjottiin heti lounas, jossa oli puolenkymmentä eri ruokalajia ja melkein kaikki maistuivat myös minulle. Sitten laskeuduimme hyttiimme, joka on vain metrin verran vesirajasta. Se oli oikein hyvä asia, sillä menimme heti istuskelemaan parvekkeella, joka oli onneksemme varjon puolella, joten siellä pystyi istumaan. Varjosta, merestä ja tuulesta huolimatta parvekkeellakin oli kuuma.

 

Pääasia täällä kuitenkin ovat uskomattoman hienot karstikalliot, jotka nousevat jyrkkäreunaisina suoraan merestä monen kymmenen metrin korkeuteen. Näitä eriskummallisia saaria on kymmenittäin. Jyrkillä reunoilla kasvaa puita kaikkialla, missä ne suinkin saavat juurensijaa, mikä tekee saaret yllättävän vihreiksi. Meren vesi on sameata, mutta väri taipuu kuitenkin lähelle vihreätä. Kävin täällä reilu viisi vuotta sitten omilla retkilläni, mutta siitä huolimatta nautin näkymistä edelleen erittäin paljon. Taivaalla kaarteli paljon haarahaukkoja, mutta muuten eläimiä ei näkynyt. Niiden sijaan laivoja täällä oli valtavan paljon. Eri kokoisia ja näköisiä risteilijöitä oli monta kymmentä eli turistit tykkäävät tulla tänne käymään eikä ihme, sillä maisemat ovat ainutlaatuisia.

 

Laivalla oli järjestetty ohjelmaa. Seija varasi heti itselleen kasvohieronnan. Pian lounaan jälkeen hieroja tuli meidän huoneeseen tekemään Seijasta aivan uuden ihmisen ja sitä minä menin odottamaan yläkannelle, jossa tilasin oluen. Kannelta on aivan mahtavat maisemat ympärillämme oleviin merkillisiin saariin sekä myös ainakin kymmeneen muuhun alukseen, jotka olivat meidän laillamme ankkuroituneet. Kannella on paljon istuimia, mutta ei yhtään varjossa. Niinpä seisoskelin komentosillan tarjoamassa varjossa ja ihailin ympäristöä. Tarjolla olisi ollut melomista kajakilla, mutta pelkäsin sen olevan liian kuumaa puuhaa tällaiselle varttuneemmalle ihmiselle. Lisäksi olimme melko kaukana saarista, joiden läheisyydessä melominen olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa.

 

40 minuutin jälkeen palasin takaisin hyttiimme ja siellä oli edelleen entinen Seija, mutta huomattavasti virkeämpänä ja rentoutuneempana. Tein Seijan kanssa kiertokävelyn laivalla, mutta sitten palasimme omalle parvekkeelle odottelemaan, joskin välillä oli pakko vilvoitella hytissä. Auringon siirtyessä lähimmän kukkulan taakse nousimme takaisin yläkannelle nauttimaan happy hourin antimista. Samalla sinne tuotiin pientä purtavaa ja kiinnostuneille pidettiin kevätkääryleiden kokkauskurssi. Auringonlasku toi meille oikein kauniita näkymiä samoista hienoista saarista. Kahdeksalta oli barbeque-päivällisen aika, se tarjoiltiin buffettina. Tarjonta oli mukavan monipuolista. Grillatut suuret katkaravut olivat mahtavia, grillatut osterit yllättävän mauttomia, mutta kanansiivet taas oikein maistuvia. Buffet takasi sen, että söimme sopivasti eikä jättänyt lautaselle mitään syötävää.

 

Päivä oli hyvin kuuma, mutta myös oikein hieno. Laskeuduimme hyttiimme ja kirjoittelin blogia vilpoisassa hytissämme. Otin välillä minibaarista yhden Ha Long Sapphire -oluen ja menin parvekkeelle istuskelemaan. Vihertävä vesi liplatti laivan kylkeen tuulen ollessa edelleen melko voimakas. Lämpötila oli laskenut alle 30 asteen, mutta ei kovinkaan paljon. Vielä oli ehkä hieman liian lämmintä, mutta tätä muistellessa jaksaa paremmin kestää seuraavan talven pakkasia. Oli todella hienoa istuskella eivätkä ympärillä olevat laivat ja niiden turhan kirkkaat valot häirinneet liikaa. Sitten alkoi viereisellä laivalla joku täti ulista karaokessa jotain itämaista iskelmää hyvin voimakkaalla volyymilla. Oli pakko siirtyä sisään, mutta siitä huolimatta päivä oli oikein onnistunut.

 

Verkkoyhteys täällä merellä on niin huono, että lisään kuvat vasta huomenna.