lauantai 30. kesäkuuta 2018

30.6.2018 Mostar


Bosnia Hotelin aamiainen oli ihan mallikas. Menimme alakertaan ennen kahdeksaa ja olimme ainoat ruokailijat. Aamiainen oli hyvä, mutta hieman meitä häiritsi tarjoilija, joka kiersi täysin huomaamattomasti ympäri salia ja ilmestyi pöydän ääreen yhtäkkiä nappaamaan tyhjän lautasen kuin Vaeltava Aave. Yöllä oli satanut, mutta aamupäivä Sarajevossa oli poutainen, mikä sopi oikein mukavasti meidän suunnitelmiin. Kiersimme keskustassa melkein kaksi tuntia katsellen ja ihmetellen. Eniten ihmettelyä sai osakseen monien talojen seinät, joissa oli edelleen luodinreikiä 90-luvun sodasta. Täällä oli ollut järkyttävän isot kahinat, sillä reikiä oli hämmentävän paljon ja kuolonuhria järkyttävästi. Hieman liian vähän nähtävää kaupungissa oli, sillä Seija ohjasi meidät viekkaasti ostoskeskukseen ja siellä vielä viekkaammin minut kenkäkauppaan.

Ajoimme taksilla bussiasemalle. Hohtavan uudet kengät jalassa vedin matkalaukun bussimme eteen ja odottelimme parikymmentä minuuttia linja-auton lähtöä. Bussi oli suuri, mutta ei aivan yhtä tilava kuin eilinen. Matka Mostariin kesti reilut kaksi tuntia ja maisemat olivat erinomaisia. Koko matka mentiin aika isojen vuorien katveessa. Loppupuolella oli syvä kanjoni, jossa tie seurasi jokea ja tarjosi vaikuttavaa katsottavaa. Sarajevossa oli lähes viileätä, mutta Mostarissa tulimme bussista 29 asteen kuumuuteen, mikä sopi etenkin Seijalle erinomaisesti.

Kävelimme Hotel Kapetanovinalle, mikä on aika uusi ja ihan mukava hotelli. Saman tien siirryimme katsomaan Mostarin ainoata nähtävyyttä: Vanhaa Siltaa. Se ei ole turhaan päässyt maailmanperintölistalle, sillä se on hämmästyttävän siro ja nautittavan kaunis rakennelma, joka hallitsee täydellisessä paikassa kapeaa jokea. Kroaatit tuhosivat sillan ääliömäisessä 90-luvun sodassa, mutta varsin nopeasti se rakennettiin uudestaan käyttäen alkuperäisiä kiviä. Sillan ihailun ohessa kävimme syömässä oikein maukkaat liharuoat sillan läheisyydessä. Kaupungissa on aivan liikaa turisteja, mutta siitä huolimatta siellä oli mukava kulkea ja katsella.

Välillä kävimme hotellilla ihailemassa Ranskan hienoa voittoa Argentiinasta ja Seijan mielestä saimme kiittää onneamme, että minun kannustushuutojen vuoksi meitä ei häädetty pois hotellista. Illalla oli toinenkin peli, joka myös päättyi niin kuin pitikin. Tänään jalkapallo vei kovasti aikaa kirjoittamiselta, mutta huomenna ehkä toisin päin.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

29.6.2018 Sarajevo


Poistuimme Belgrade City hotellista puoli kymmeneltä rauhallisen aamun jälkeen. Koko aamun oli satanut, mutta sopivasti sade taukosi kävellessämme läheiselle bussiasemalle. Siellä oli hyvin vilkas meno päällä, mutta löysimme helposti laiturin kymmenen. Kuski nosti matkalaukun tavaratilaan ja pyysi vastineeksi euron hinnan. Yleensä matkalaukku kuuluu lipun hintaan, mutta ei täällä. Meillä oli paikat numerot 5 ja 6. Olimme tyytyväisiä jo siihen, että pääsimme isoon bussiin ja haltioissamme, kun havaitsimme, miten valtava jalkatila istuinten edessä oli. Emme ole ikinä olleet bussissa, missä tilaa oli näin paljon.

Matka Sarajevoon kesti yli seitsemän tuntia, mikä kuulostaa huomattavasti tylsemmältä, mitä se oli. Alkumatka edettiin moottoritietä, mutta aika pian siirryimme pienemmälle tielle emmekä sellaiselta enää poistuneet. Serbian maaseutu oli yllättävän vaurasta. Pienten kylien rakennukset olivat järjestään hyväkuntoisia ja puutarhat hyvin hoidettuja. Toki kehnompiakin oli välissä, mutta varsin vähän. Täällä oli selvästi vauraampaa kuin olin odottanut. Autot olivat oikeastaan saman tasoisia kuin Suomessa, vaikka joukkoon sopi muutama vanha kunnon Yugo. Hevoskärryjä ei liikenteessä ollut ainoatakaan, kun Romaniassa niitä näkyi toistuvasti. Serbia oli hyvin alavaa ja pellot olivat hyvin laajoja.

Puolivälissä matkaa vaihdoimme Serbiasta Bosnia-Hertsegovinaan. Tullimuodollisuudet Serbian puolella venyivät, kun tulli otti japanilaispariskunnan ja heidän laukut tarkastukseen. Muuta jännitystä ei maan vaihto tuonut, mutta aika kauan rajan ylitykseen aikaa tuhraantui. Bosnian puolella alkoi saman tien mäkinen maasto, mikä parhaimmillaan oli jo melkein vuoriston näköistä. Tie oli varsin kapeata eikä matkavauhti ollut kovin korkealla. Välillä matkustimme kivoja mutkikkaita teitä ylös- ja alaspäin, mutta vain puolet meistä piti niistä. Kuski ajoi hämmästyttävän rauhallisesti eikä hötkynyt lainkaan, kuten idempänä oli tehty. Myös muu liikenne eteni yllättävän hitaasti, lähes nopeusrajoitusten mukaisesti. Siihen lienee syy niin Serbiassa kuin Bosniassa näkemämme toistuvat poliisien ratsiat.

Maisemat olivat oikein kivoja katsella, vaikka ajoittaiset sadekuurot haittasivat näkyvyyttä. Viiden jälkeen saavuimme laaksossa sijaitsevaan Sarajevoon, mikä näytti oikein hienolta ajaessamme korkealla rinteellä. Kaupunki oli suurempi kuin olin ennalta kuvitellut, mutta onhan siellä yli puoli miljoonaa asukasta. Olin etukäteen netistä katsonut, että suurin osa linja-autoista ajaa Sarajevon sijasta Itä-Sarajevoon, mikä on noin kymmenen kilometrin päässä maan pääkaupungista. En ymmärrä miksi, enkä ymmärtänyt sitä, kun meidän bussi pysäytti Itä-Sarajevon mitättömälle bussiasemalle kuskin ilmoittaessa matkan päättyneen sanomalla ”finish”. Emme voineet muuta kuin ottaa matkalaukun mukaan ja mennä vieressä olevalle taksiasemalle. Taksien huijausyritykset ovat tuskastuttavia ja niitä näyttää tulevan joka maassa, joten uskoni koko ammattikuntaan on hyvin matalalla. Tällä kertaa kuski, joka poltti tupakkaa matkan aikana ja soitti täkäläistä kamalaa joikumismusiikkia aivan liian kovalla, yritti uskotella meille, että taksimittari näytti euroja eikä täkäläistä markkaa. Vaihtosuhde on yksi euro ja kaksi markkaa, joten ilman Seijan päättäväisyyttä olisimme maksaneet tuplahinnan.

Bosnia Hoteliin pääsimme, mutta veimme sinne vain tavaramme ja lähdimme saman tien asemalle. Rautatieaseman lipputoimisto oli jo kiinni, mutta saimme bussiliput huomiseksi 11:30 lähtevään linja-autoon. Sitten pääsimme katselemaan Sarajevoa, joka oli oikein mukavan näköinen kaupunki korkeiden rinteiden välisessä laaksossa. Sateet olivat siirtyneet jonnekin muualle, mutta pilvet olivat jääneet viilentämään iltaa. Keskustan itäisessä päässä oli erittäin mukava basaarialue kapeine kujineen. Siellä oli oikein mukava kuljeskella, vaikka rihkamanmyyjät olivat vallanneet koko alueen. Kävimme syömässä ihan kivassa ravintolassa, missä tarjoilu oli erittäin hyvää ja tarjoilijan englanti oikein ymmärrettävää. Palvelualttius ja ystävällisyys jatkavat kasvuaan edetessämme lounaaseen. Ilta oli kokonaan sateeton, mutta lämpötila olisi voinut olla korkeampi, ettei Seijan olisi tarvinnut laittaa ylleen toppatakkia.




Sarajevo on monien kulttuureiden sekoitus, mikä näkyi selvästi katukuvassa. Kapeilla kujilla kulki hyvin länsimaisia hepsankeikkoja kirjavat t-paidat ja lyhyet shortsit yllään. Vastapainoksi kulki naisia burkhissa (jos termi on oikea), joissa naisista näkyi vain silmät sekä helman alta lenkkarit. Sulassa sovussa raitilla kuljettiin, joten mikäs siinä. Ensimmäistä kertaa ulkona tuli pimeä ennen kuin palasimme hotellille, joten alamme olla mukavan etelässä. Jalkapalloa ei tänään televisiosta tullut, mutta onneksi näytettiin oikeiden miesten peliä. Koripallon MM-karsinnoissa Ranska päihitti Bosnian mennen tullen.

torstai 28. kesäkuuta 2018

28.6.2018 Belgrad


Belgrade City Hotelin aamiainen oli tähän saakka paras. Tarjonta oli oikein runsas ja ruoka oli maukasta, lisäksi ensimmäistä kertaa meille toivotettiin hyvät huomenet ja hymyiltiin. Oli siis erittäin hyvä päivän avaus Belgradiin. Säätiedotus oli luvannut pilvistä ja sadekuuroja. Pilvet peittivät taivaan iltapäivään saakka, mutta sadetta ei tullut kuin muutama pisara. Emme siis harmitelleet, vaikka ennustukset menivät jälleen pieleen.

Päivän ensimmäinen tavoite oli hankkia bussiliput huomiselle. Bussiasema löytyi helposti eikä lipputoimistoakaan tarvinnut kauan hakea. Sitten alkoivat hankaluudet, sillä kaikki aikataulut ja ohjeet oli kirjoitettu Serbian omilla kirjaimilla eivätkä ne meille avautuneet. Aikamme ihmeteltyämme menimme yhdelle luukulle ja Seija kysyi huomiselle kaksi lippua Sarajevoon. Nuori mies, joka ei ollut kovin innostunut työstään, varmisti, että meille kävi kymmenen lähtö, ja myi meille vajaalla 7 000 dinaarilla eli reilulla 50 eurolla. Kun matkan eteneminen oli varmistettu, pääsimme keskittymään Belgradiin.

Minulla oli alun perin tarkoitus matkustaa pelkästään junilla ja busseilla alku- ja loppulentoa lukuun ottamatta. Se osoittautui aivan liian hankalaksi. Minskin ja Kiovan välinen junamatka peruuntui viisumin hankinnan vuoksi. Oli huomattavasti helpompaa mennä ja lähteä lentäen kuin hankkia kallis viisumi. Kiovasta olisin mennyt junalla Odessan kautta Chisinauhun, mutta erehdyin kertomaan Seijalle, että Transnistrian ylitys saattaa olla hankalaa muun muassa rajavartioiden omavaltaisten sakkojen vuoksi. Oli viimeinen kerta, kun menen epäilemään tällaisia puolison kuullen. Juna Kiovasta Chisinauhun olisi lähtenyt yhdeltä yöllä ja kestänyt yli viisitoista tuntia, joten päädyimme tunnin lentoon. Bukarestista Belgradiin olisi kestänyt 18 tuntia usealla vaihdolla, joten jälleen jouduimme lentämään.

Belgrad osoittautui ihan mukavaksi kaupungiksi, joskaan ei missään muodossa poikkeukselliseksi. Se on ihan suuri kaupunki, mutta jää selvästi Kiovaa ja Bukarestia pienemmäksi. Jonkun verran täälläkin on huonokuntoista rakennusta, mutta ei kovin häiritsevästi. Vanha kaupunki oli oikein mukavan näköistä, vaikka se ei kovin vanhaa ollutkaan. Muualla rakennuskanta oli uudempaa eikä ollenkaan omaperäistä.

Aamupäivällä kävelimme pitkän pätkän seuraten ensin Sava-joen rantaa ja sitten Tonavaa. Jokien rannoilla on paljon kelluvia ravintoloita sekä asuinrakennuksia. Osa oli jo kauan sitten hylättyjä, mutta kukaan ei ollut niitä vienyt pois. Jokien rannat olivat ikävän roskaisia, mutta joutsenet tai muutkaan linnut eivät siitä näyttäneet välittävän. Nousimme Savan ja Tonavan kainalossa olevalle mäelle, missä oli vanha linnoitus. Linnoitus ei ollut kovin ihmeellinen, mutta näkymät joille olivat hienot.

Saimme iltapäivään mennessä jo 20 000 askelta aikaiseksi, vaikka pysähdyimme useampaan kertaan. Eilen emme kunnon ruokaa syöneet, joten päätimme tänään käydä syömässä paremmin. Kävelykadulla satuimme näkemään mukavan perinteistä serbiruokaa tarjoavan ravintolan ja sinne menimme sisään. Tämä oli hieman parempi paikka, mutta siitä huolimatta hintataso oli yllättävän alhainen. Seija otti lihasekoituksen, missä oli oikein maistuvia hyvin lihaisia makkaroita. Minä valitsin perinteisiä lihakääryleitä, jotka muistuttivat aika paljon meidän jauhelihapihvejä, mutta olivat huomattavan hyvin maustettuja. Annokset olivat suuria. Minulla oli peräti kahdeksan pihviä, joista jaksoin syödä yhtä vaille kaikki. Palvelu oli oikein hyvää ja tarjoilijat juttelivat hymyillen. Olisiko Romanian ja Serbian rajalla tapahtunut käyttäytymiskäänne? Neljäksi tulimme hotellille lepäämään ja katsomaan samalla jalkapalloa.

Ennen kuutta päätimme lähteä katselemaan Savan toista rantaa, missä on paljon rantaan kiinnitettyjä ravintolalauttoja. Pääsimme joen toiselle rannalle hieman epävarman oloisen sillan kautta. Jokea seuraavilla kävelykäytävillä oli varsin vähän kulkijoita. Muutenkaan alueella ei ollut oikein mitään nähtävää ja ravintolalaivatkin olivat lähinnä yökerhoja, jotka eivät olleet edes auki. Tonavan takaa alkoi nousta hyvin tummia pilviä ja nopeasti ukkosen ääni nostatti meteliä. Päätimme lähteä takaisin omalle puolelle jokea, mutta jo sillalla sade saavutti meidät. Ennen kuin ehdimme mihinkään sisälle suojaan, olimme jo aivan märkiä. Vaatteet märkinä ei huvittanut mennä istumaan sisälle vaan päätimme kävellä suoraan hotellille. Ilta oli enimmäkseen poutainen, mutta me kuivattelimme vaatteita huoneessamme.