26.6.2018 Bukarest

Bukarestin päivä oli pilvinen, mutta lämpöä oli mukavat 25 astetta. Me kiertelimme kaupunkia kävellen ja katsellen. Kovinkaan kauniiksi ei Romanian pääkaupunkia voi mainita. Se on huomattavasti likaisempi ja roskaisempi kuin edelliset kaupungit. Silmiinpistävää on lukuisten rakennusten hyvin huono kunto. Vanhat, joskus todella komeat rakennukset, on annettu rappeutua ja nyt ne ovat jopa sortumisvaarassa. Graffitteja on ikävän paljon. Pysäköinti näyttää olevan yksi kaupungin isoja pulmia. Autoja on paljon, mutta parkkipaikkoja hyvin vähän eikä parkkitaloja ole rakennettu ollenkaan. Se tietää, että autoja on jätetty kaikkiin paikkoihin, mihin ne suinkin sopivat eivätkä täydellisesti estä liikennettä.

Menimme kahdeksan jälkeen hotellin aamiaiselle, joka oli kehnompi kuin Chisinaussa, mutta riittävä. Kävimme ensin läheisellä Gara de Nordilla katsomassa mistä juna lentokentälle lähtisi, mutta siitä emme saaneet selvää. Jälleen tuli mies tarjoamaan omaa kärryään meille kyydiksi eikä meinannut uskoa hyvällä, että emme olleet hänen tarjouksestaan kiinnostuneita.

Kävelimme vajaan kahden kilometrin päässä olevalle Ceausescun rakennuttamalla Parlamenttipalatsille. Se on maailman toiseksi suurin rakennus Pentagonin jälkeen. Lisäksi sen rakentamiseen käytettiin aivan järkyttävä määrä rahaa. Ceausescu poistatti palatsin alta noin 40 000 ihmisen kodit. Pääsimme kello kymmenen kiertokävelylle, jonka johdatti oikein hyvä opas. Hänen englantinsa oli selvää ja jutut valaisevia. Reilun tunnin kiertokävely käsitti noin neljä prosenttia koko palatsin pinta-alasta, mikä antaa kuvaa palatsin järjettömälle koolle. Käymissämme suurissa saleissa ja käytävillä oli valtavasti marmoria, komeita parketteja ja uskomattoman suuria kattokruunuja. Nicolai, joka ei ehtinyt käyttää palatsiaan kertaakaan, tuhlasi köyhän kansan varoja miljardien arvosta naurettavan mahtipontiseen rakennukseen. Kaikkea se valta teettää, kun se on väärissä käsissä.

Vanha kaupunki on Bukarestin mukavinta aluetta. Siellä on paljon vanhoja oikein kauniita rakennuksia, mutta iso osa niistä on hävyttömän huonossa kunnossa. Siellä oli paljon terasseja, mikä sopi oikein hyvin meidän ohjelmaan. Kuitenkin jokaisessa oli joku sisäänheittäjä ja niitä minä inhoan. Niinpä ohitimme kaikki terassit, kunnes tuli sellainen, joka ei pyytänyt meitä istumaan ja sinne menimme. Seija söi bruschettan ja minä en keksinyt muuta kuin burgerin. Kiertelimme aikamme vanhassa kaupungissa ja lähdimme sitten etenemään pohjoiseen kulkien pääkatuja seuraten. Muutamat aukiot olivat näyttäviä, kuten oli ensimmäisen maailmansodan kunniaksi rakennettu riemukaari, mutta muuten kaupunki on säästynyt komeammilta nähtävyyksiltä palatsia lukuun ottamatta.

Kävely oli kuitenkin mukavaa, kunnes lähes tulkoon palattuamme hotellille, alkoi sataa. Palasimme majapaikkaan lepäilemään ja katsomaan jalkapalloa. Myöhemmin lähdimme vielä ulos, mutta edelleen jatkunut sade lyhensi kävelyämme. Saimme kuitenkin selvitettyä lentokentälle menevän bussin lähtöpaikan, joten huominen siirtyminen on hallussa. Sateensuojan ja sadetakin varjossa menimme hotellin lähellä olevaan ravintolaan pienelle iltapalalle. Paikan erikoisuus oli, että kuorimattomat maapähkinät olivat ilmaisia ja kuoret vain heitettiin lattialle. Kulkiessa kävi melkoinen rapina. Täälläkään ei tarjoilijoiden tarvitse olla iloisia tai palvelevia, mutta kyllä he osasivat kertoa, että tipit eivät sisälly laskuun. Ilta meni lukiessa ja jalkapalloa katsoessa. Hotellilla Seija katsoi matkamittaria ja olimme kävelleet yli 33 000 askelta.