23.6.2018 Chisinau

Otimme aamiaisen huoneeseen myös tänään, mutta tuntia myöhemmin. Valmistautuminen poistumiseen tapahtui kiireettömästi, mutta puoli yhdeltätoista maksoimme laskun ja lähdimme ihan hyväksi osoittautuneesta hotellista. Sää oli muuttunut eilisaamusta radikaalista. Lämpötila oli 16 astetta ja sellaisena se pysyi koko päivän. Kunnolla ei satanut koko päivänä, mutta lähes koko ajan taivaalta valui hyvin ohutta, mutta ikävää tihkua.

Kävelimme ensin asemalle, minkä alakertaan jätimme matkalaukun hoitoon. Juuri matkalaukkumme kokoiseen lokeroon piti itse syöttää mekaanisesti koodi ja kun pudotimme hankkimamme poletin koloon, lokeron ovi lukkiutui. Tämän meille opasti tukeva täti, jolta ostimme poletin. Minä kerroin valitsemani koodin Seijalle, jolloin täti hyssytteli, että älä sano koodia noin voimakkaalla äänellä. Kuinkahan monta suomen kielen taitoista pitkäkyntistä lokeroiden luona luuraa?

Olin yrittänyt katsella jotain sisätekemistä sateen varalle, mutta mitään riittävän mielenkiintoista en ollut löytänyt. Meitä ei kiinnostanut mennä museoon, missä ei ymmärtäisi edes nimiä saati sitten pitempiä tekstejä. Kauppojakin oli melko vaatimattomasti eivätkä ne meitä jaksa kiinnostaa juuri koskaan. Niinpä vaihtoehdoksi jäi mukava kävely. Hieman harmitti, että olimme kiertäneet edellisinä päivinä jo kaikki enemmän mielenkiintoiset paikat.

Niinpä lähdimme verkkaisesti kävelemään Kiovan jo aika tuttua keskustaa. Pyrimme valitsemaan uusia teitä, mutta usein tulimme kadunkulmauksiin, jotka olivat meille jo ainakin kerran käytyjä. Harmaassa päivässä komeat rakennukset näyttivät huomattavasti tylsemmiltä kuin hehkuvassa helteessä. Mukavan näköinen kaupunki silti oli. Liikenne täällä on aika hektistä, eikä katua kannata lähteä ylittämään kuin suojatien kohdalla. Siellä jalankulkijoita kunnioitetaan varsin hyvin, mutta ei aivan niin hienosti kuin Minskissä. Täälläkin on paljon uusia ja aivan liian suuria autoja, mutta mukaan mahtuu enemmän vanhoja ja kuluneita kärryjä kuin Minskissä. Linja-autot ovat sen sijaan hyvin vanhoja ja kuluneita. Metro oli aivan yhtä kovaääninen ja huonokuntoinen kuin Minskin vastaava.

Bessarabian aukion kauppahallissa oli myytävänä lähes kaikkea mahdollista syötävää. Lihatiski olisi saanut täyssuoran surullisia Oiva-ilmeitä, mutta täällä kauppa kävi aivan ongelmitta. Kovasti meillekin yritettiin tarjota ostettavaa, mutta jätimme vielä tuliaiset hankkimatta. Dnepr-joen mutkan kukkulalla oli hillittömän suuri kaari, jonka alla oli jonkun kahakan muistomerkki. Se ei kovin kaunis ollut, mutta varmaan nostattaa taisteluhenkeä. On muuten vaikea uskoa, että olemme sotaakäyvässä maassa. Taistelujen ääni ei Kiovaan saakka kantaudu eikä missään näy meneillään oleva sota. Television uutisissa näytettiin rintamalinjan animaatio, mutta sen enempää sielläkään ei uutiskuvia tullut.

Laskeuduimme Dneprin rannan tuntumaan. Sieltä olisi ollut oikein mukava mennä jokiristeilylle, mutta sumun vuoksi näkymät olisivat olleet mitättömät, joten jatkoimme Podilin kaupunginosaan. Se oli tänäänkin kivan näköistä seutua ja näimme uusia rakennuksia, koska vaihdoimme kulkureitin. Suuntasimme hiljalleen kohti asemaa ilman mitään kiirettä. Vasta vähän ennen asemaa menimme ravintolaan syömään voileivät. Sitten luovutimme ja kävimme aseman alakerrasta hakemassa matkalaukun. Vaihdoimme aseman toiselle puolelle, mistä lähti bussi lentokentälle. Tällä kertaa meillä ei ollut mitään ongelmia bussin valinnassa tai maksamisessa, joten olemme menossa parempaan suuntaan. Lentomme lähti Kiovan toiselta, paljon suuremmalta, kentältä. Sinne matka kesti vajaan tunnin, josta suurin osa kulki vilkkaassa keskustassa. Ylitettyämme valtavan leveän Dneprin kiihtyi vauhti moottoritien ansiosta.

Ensimmäistä kertaa kohtasin lentokentällä laukkujen läpivaisun heti sisäänkäynnin kohdalla. Check-in pystyi tekemään automaatilla ja se sujui yllättävän vaivattomasti, kuten myös matkalaukun jättö. Meillä oli lennon lähtöön yli kolme tuntia. Se sujui tarinaa kirjoittaen, salaattia syöden ja olutta juoden. Boryspilin kenttä on sitä toista Kiovan kenttää huomattavasti suurempi, mutta kovin paljon ravintoloita tai kauppoja ei ole. Tosin meille riitti yksi ravintola, missä saatiin käytettyä viimeiset hryvnit. Tässä maassa kirjaimet olivat aivan yhtä hankalia kuin pohjoisessa naapurissa. Toiminta täällä oli kuitenkin astetta Valko-Venäjää helpompaa, koska useammassa paikassa oli tarjolla meidän kirjaimia sekä englannin kielisiä tekstejä, kuten ruokalistoja.

UIA:n eli Ukrainan kansainvälisen lentoyhtiön lento Kiovasta Chisinauhun kesti 55 minuuttia, missä ajassa meille ehdittiin tarjota lasi vettä. Lennossa tai sen järjestelyissä ei ollut mitään moittimista. Chisinaun kenttä oli aika pieni eikä kovin vilkas näin illalla. Silti ihmettelin, kun näin jonkun kaverin pyöräilevän lentokoneiden välissä. Sitä en ole muualla nähnyt. Passin tarkastuksesta Seija pääsi helposti, mutta minulta virkailija rupesi tenttaamaan, miksi olin täällä, missä hotellissa asun ja minne täältä menen. Sain kyselystä täydet pisteet ja pääsin Moldovaan.

Taksin hankkiminen oli jälleen oma seikkailunsa. Menimme ulos etsimään taksijonoa, mutta siellä oli vain suuri epäjärjestys. Seija meni takaisin sisälle kysymään neuvoa taksitoimistosta. Sillä välillä minä sain jo hyviä tarjouksia epämääräisen näköisiltä suhareilta. Seija palasi pelastamaan minut ja kehotti tulemaan takaisin sisälle. Taksitoimiston nainen oli neuvonut odottamaan keltatakkista miestä, joka veisi meidät taksille. Saimme edelleen tarjouksia 200 leita keskustaan, mutta Seija näytti seinällä olevaa hinnastoa, joka näytti 100 lietä, jolloin isomahaiset taksikuskit lähtivät pois. Lopulta keltatakki tuli ja vei meidät taksille, joka nosti laukun kyytiin ja kehotti meidät takapenkille. Sitten ajettiin pimenevän Chisinaun keskustan läpi turhia aikailematta. Kaistan vaihto oli vähintäänkin sujuvaa eikä risteyksissä turhaan odoteltu. Turvavyöt eivät toimineet mutta noin 20 minuutin päästä olimme City Park Hotelin edessä vahingoittumattomina. Hinta oli se 100 rahaa, johon lisäsin nuorelle miehelle pienen tipin nopeasta ajosta.

Hotelli on oikein hyvä. Tämän maan hintatasoon se on aika tyyris, mutta vain keskihintaa lännempänä. Katselin varausta tehdessäni huomattavasti huokeampia majapaikkoja, mutta tiesin, että tässä ei kannata säästää tai minä kärsisin. Kello oli jo kymmenen, mutta kävimme vastapäätä ravintolassa syömässä. Keittiö oli kiinni, mutta saimme viinin ja oluen särpimeksi oikein lihaisan välipalan. Ehdimme takaisin viidennen kerroksen huoneeseen näkemään, kuinka Saksa kaatoi Ruotsin viime hetkillä, joten yöuni oli hyvä ja tasainen.