Buenos Aires

Oli aika taas jatkaa matkaa ja sen tein heti aamiaisen jälkeen. Reput oli pakattu ja mukana alhaalla, kun maksoin hotellilaskun. Aivan Montevideon keskustassa ollut melko hyvä hotelli ei ollut eurooppalaiseen mittakaavaan kovinkaan kallis. Olin ulkona vähän ennen kahdeksaa kaupungin ollessa vielä aika hiljainen. Kävelin muutaman korttelin pohjoiseen Mercedes-kadulle ja aloin odottaa bussia. Minun piti päästä Tres Cruces -ostoskeskukselle tai oikeastaan siellä sijaitsevalle bussiasemalle. Tiesin, että tämän kadun kautta busseja menee sinne, mutta mitkä niistä. Olin kirjannut ylös muutamia, mutta linjoja lienee kymmeniä. Lisäksi joka korttelissa näytti olevan pysäkki, mutta niissä ei mainittu mille yhtiöille kukin pysäkki oli. Ensimmäinen bussi tuli ja yritin nousta sinne, mutta se ei mennyt oikeaan paikkaan. Siirryin seuraavalle pysäkille, koska siellä oli muitakin ihmisiä. Kysyin pysäkillä seisseeltä tädiltä nousevalla nuotilla Tres Cruces. Täti alkoi välittömästi keskustella toisen tädin kanssa. Heillä oli vielä mietintä kesken, kun seuraava bussi tuli ja sen edessä vielä luki Tres Cruces. Tädit kannustivat minut mukaansa bussiin. Minulla oli vielä jonkin verran pientä käteistä ja ne ojensin kuskille, joka otti tarvittavat rahat. Hiljaisessa liikenteessä ostoskeskukselle matka ei kestänyt kuin viitisen minuuttia. Oikealla pysäkillä molemmat tädit huolehtivat, että minä jäin pois kyydistä.

Olin eilen ostanut bussilipun Colonia del Sacramentoon ja pieneksi yllätykseksi osto sujui ongelmitta. Minulla oli tunti aikaa bussin lähtöön, mutta mielelläni sen odottelin kuin olisin myöhästynyt tai joutunut kovasti kiirehtimään. COT-yhtiön bussi oli ihan hyvä ja sillä oli mukava matkustaa noin kahden ja puolen tunnin matka. Colonia del Sacramento on yksi Uruguayn vanhimpia kaupunkeja. Se on merkittävä Uruguayn historiassa muun muassa taistelussa espanjalaisten ja portugalilaisten kesken. Ainutlaatuisuutensa vuoksi se on päässyt Unescon maailmanperintölistalle. Matkaa oli melkein 200 kilometriä, mikä meni oikein leppoisasti. Koko matka mentiin alavissa maisemissa eikä mäkiä ollut oikeastaan ollenkaan. Montevideon jälkeen kuljimme maaseudulla, missä ei monta kylää näkynyt. Peltoja oli paljon ja kaikkialla kovin vihreätä.

Minulla oli reilut kolme tuntia aikaa katsella Coloniaa. Se riitti tähän tehtävään oikein mainiosti. Historiallinen osa kaupungista oli varsin pieni eikä siellä oikeasti ollut paljonkaan katsottavaa. Bussiasema oli aivan terminaalin vieressä, joten kävin terminaalissa etsimässä laukun säilytyspaikkaan, mutta sellaista ei ollut. Niin jouduin kanniskelemaan isoa reppua mukanani eikä se ollut kovin mukavaa reilun 25 asteen kuumuudessa. Mutta en ääneen valittanut, koska minulla oli kuitenkin lämmintä, kun kotona on jotain muuta. Paikka on kovin turistien suosiossa, joten siellä oli myös paljon ravintoloita. Valitsin yhden ja nautin sen terassilla kaksi enchiladaa oluen kanssa. Se oli oikein sopiva lounas, kun katselin muiden valtavan suuria annoksia.

Palasin terminaaliin hyvissä ajoin. Ohjeet lähtöselvityksestä olivat jälleen ristiriitaiset. Toinen tieto kertoi, että selvitys pitää tehdä kaksi tuntia ennen lähtöä ja toinen, että selvitys alkaa kaksi tuntia ennen lähtöä. Jälkimmäinen tieto piti enemmän paikkansa. Jälleen sähköinen lippu toimi hyvin eikä tarvinnut kuin näyttää passi, niin pääsy lautalle oli selvä. Oli aika erikoista, että sekä Uruguayn että Argentiinan tullimuodollisuudet tehtiin Uruguayn puolella. Jälkimmäiset eivät antaneet minulle leimaa, mikä toivottavasti ei aiheuta myöhemmin ongelmia. Odottelin rauhassa terminaalissa, kunnes matkustajat päästettiin lautalle. Lautta oli pieni Ruotsin lauttoihin verrattuna, mutta se oli nopea sillä Buenos Airesiin matka kesti reilun tunnin. Laivalla oli myymälä ja pari ravintolaa, mutta itse vietin matka-ajan penkillä lukien ja yllättävän ruskeaa vettä katsellen. Ilmeisesti mantereen joista tulee niin paljon lietettä, että vesi on ruskeata näin kauaksi saakka.

Lautta tuli maihin eri kohtaan kuin minun ennakkotiedot määrittelivät. Näin ollen minulle tuli kävelyä jonkin verran enemmän kuin tarkoitus oli. Valitsin hotellin saapumispaikan mukaan, jotta kävelyä ei tulisi turhan paljon. No sain matkalla katsella Buenos Airesia. Kovasti ovat tännekin korkeita rakennuksia rakentaneet ja uusia näyttää olevan tulossa. Reilun parin kilometrin kävelyn aikana sai käsityksen, että tämä oli suurkaupunki. Kaupungissa on noin kolme miljoonaa ihmistä, mutta metropolialueella 15 miljoonaa. Huomenna pääsen katselemaan kaupunkia rauhassa, mutta tänään tyydyin majoittautumaan, sillä oli jo hämärtymässä saapuessani hotellille. Believe Madero -hotelli vaikutti varatessani huonetta ihan hyvältä, mutta kovin hääppöinen tämä ei ole. Ei tämä mikään luukku ole, mutta vähän rempallaan moni paikka ja esimerkiksi on kovin pimeä, koska valoja on niin vähän. Ihan mukavat näkymät kymmenennestä kerroksesta kuitenkin on.