Kävin tänään vajaan 50 kilometrin päässä olevassa Atlantidassa katsomassa maailmanperintölistalla olevaa kirkkoa. Reissun tein bussilla molempiin suuntiin.
Yritin jälleen panostaa aamiaiseen, koska kestäisi
jälleen pitkään ennen seuraavaa ruokailua. Kahvi on täällä ollut kovin tummaa,
mutta siitä huolimatta mukavan pehmeätä. Aamiaisen jälkeen katselin Suomen
uutiset ja valmistauduin päivän retkeen laittamalla riittävästi rasvaa naamaan.
Ennen yhdeksää Montevideo oli jo herännyt, vaikka meno ei vielä kovin rivakkaa ollutkaan.
Bussiasemalla etsiskelin Atlantidaan meneviä busseja ja linja 710 näytti
toteuttavan toiveeni. Minun ei tarvinnut odotella kuin viitisen minuuttia, kun
linjan 710 bussi tuli laituriin. Nousin linja-autoon varmistaen määränpään ja
kysyen paljonko matka maksaa. En saanut selvää hinnasta, joten aikaisempaan
matkaan perustuen ojensin kuskille 200 setelin. Se kelpasi ja sain takaisin 77
pesoa. Menin istumaan tyhjän bussin hieman avoinna olevan ikkunan ääreen. Vauhdin
kiihtyessä viima alkoi olla hieman liikaa, joten liu’utin ikkuna kiinni. Aamu
oli aurinkoinen ja lämpötila 20 mukavammalla puolella.
Vajaan 50 kilometrin matkaan meni toista tuntia, sillä
kyseessä oli paikallisbussi, joka pysähtyi toistuvasti. Reitti meni lentokentän
ohitse, joten alkumatka oli sama kuin tullessani Montevideoon. Kyytiin tuli
muitakin matkustajia, mutta aika väljää bussissa oli. En tiennyt tarkalleen,
minne Atlantidassa bussi menisi, mutta tiesin minne itse halusin mennä. Kun
bussi alkoi edetä väärään suuntaan, nousin pois.
Lähdin saman tien tarpomaan kohti pohjoista. Kadun
varrella oli ihan kelvollinen kävelyreitti, vaikka välillä pitikin kulkea
hiekalla. Ympäristö oli hieman tylsää, sillä tie kulki asuinalueen halki,
joskin kovin tiiviisti asuttua se ei ollut vaan harvakseltaan omakotitaloja
sijaitsi tien varrella. En edes ollut ainoa kävelijä ja pyöräilijöitä oli
huomattava määrä. Lintuja lenteli ympärillä mukavan paljon. Otin niistä kuvia
myöhempää tunnistamista varten, joskin kovin hyviä kuvista ei tullut, kun tiput
eivät suostuneet rauhassa poseeraamaan. Neljän kilometrin taivallus tuntui
mukavan lyhyeltä, sillä en ollut ihan varma missä kirkko tarkalleen sijaitsi.
Se kuitenkin seisoi ihan siellä, missä sen kartan mukaan ajattelinkin olevan.
Eladio Dieste oli uruguaylainen arkkitehti, joka
suunnitteli enimmäkseen siiloja ja muita hyödyllisiä rakennuksia. Hän laajensi
hommiaan myös kirkkoihin, joista tulikin varsin mielenkiintoisia ja omalaatuisia.
Tämä Atlantidassa sijaitseva kirkko onkin varsin jännittävä erikoisine
poimuilevine seinineen ja muine yksityiskohtineen. Se on rakennettu punaisista
tiilistä eikä ole ihan tavallisimpia kirkkoja. Se seisoo keskellä ihan
tavallista asuinaluetta. Ketään muuta ei kirkossa vierailuni aikana ollut,
mutta onneksi joku ystävällinen oli avannut oven, joten sain katsella kirkkoa
ihan rauhassa.
Kahdeksalta alkoi minun kovin odottamani sambakoulujen
paraati. Lähdin jo paljon aikaisemmin virittäytymään tunnelmaan ja moni muu oli
tehnyt aivan saman. Nyt kulkemista juhlakadun jalkakäytävällä ei ollut estetty,
joten pääsin kävelemään helposti Itsenäisyysaukiolle saakka, mistä paraati
lähti liikkeelle. Suuri aukio oli aivan täynnä tanssijoita, jotka
valmistautuivat koitokseen. Hyvin värikkäitä asuja laitettiin vielä lopulliseen
kuntoon ja joillekin jouduttiin tekemään viime hetken korjauksia jopa
nippusiteillä. Asut olivat hyvin kirjavia ja mielikuvituksekkaita. Toisilla oli
yllään valtava määrä kangasta, mutta toisille sitä ei ollut riittänyt juuri
lainkaan ja he joutuivat esiintymään kovin paljaana. Samba kuului jo ämyreistä
ja kaikkien lanteet alkoivat jo keinahdella. Keinahtelin Palacio Salvon
vierelle odottamaan paraatin alkua. Esiintyjät olivat jo järjestäytyneet kadulle
aloittamaan paraatin, ja kello kahdeksalta se lähti liikkeelle. Samba soi hyvin
voimakkaasti ja esiintyjät alkoivat tanssia vauhdikkaasti ja innostuneesti. Yleisö
yhtyi menoon voimakkailla suosionosoituksilla ja monet heistä lauloivat mukana.
Ja meillä kaikilla lanteet heiluivat rytmin tahtiin.
Paraati eteni hitaasti, jotta kaikki saivat näyttää taitojaan ja asujaan yleisölle. Jokaisella koululla oli asuissaan tietyt värit ja varmaan teemakin. Mukana oli myös pyörillä kulkevia lavoja, jotka oli katettu hyvin hienosti ja niiden päällä oli myös tanssijoita. Kadulla tanssivat olivat varsin taitavia, mutta lavojen päälle osa oli päässyt mukaan enemmän innostuksella kuin taidolla. Innostus sambaan näkyi todella hyvin erityisesti paraatin tanssijoista, mutta myös paraatia katsomassa olevista ihmisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti