Firenze

Nyt on perheessämme kaksi tohtoria. Mikko väitteli tänään tohtoriksi EUI:ssä (European Union Institute) aiheesta:

Meillä oli melko tavallinen aamu eikä poika ollut kovinkaan hermostunut tai ainakaan hän ei sitä näyttänyt. Tommi lähti bussilla Firenzeen ja Mummo sekä Sari jäivät huvilalle. Me muut lähdimme Fiatilla yliopistolle, joka sijaitsi Firenzen pohjoispuolella. Se tiesi ajoa kaupungin halki. Varasimme runsaasti aikaa, sillä olisi typerää myöhästyä ruuhkan vuoksi. Opasohjelman mukaan matka-aika oli noin 40 minuuttia, mutta aikaa meni lopulta tunti. Keskustassa oli iso jumi, jossa vietimme aikaa ainakin varttitunnin, joten varautuminen oli järkevää. Lopulta pääsimme perille lähellä Fiesolea olevalle yliopistolle.

Yliopiston historian laitos sijaitsi Villa Salviatissa, mikä oli vuosisatoja vanha huvila, joka oli joskus kuulunut hyvin rikkaalle Salviatin suvulle. Poppoo on ollut hyvin varakas, sillä rakennus oli suuri ja sijaitsi aivan mahtavalla paikalle korkealla kukkulalla, josta oli huikea näkymä alhaalla olevaan Firenzeen. Odottelimme tilaisuuden alkua laajalla sisäpihalla, jonka seinillä oli komeita vanhoja korkokuvia. Paikalle saapui Mikon kavereita, jotka olivat tulleet paikalle varta vasten seuraamaan väittelyä ja juhlistamaan kaveriaan väittelyn jälkeen, olettaen tietenkin, että väitös menee läpi. Muutama minuutti myöhässä alkoi tilaisuus ja pääsimme sisään aika pieneen saliin. Sinne sopi vain 20 henkeä; väittelijä, neljä vastustajaa, 11 Mikon sukulaista ja kaveria sekä neljä meille tuntematonta opiskelijaa. Harmi, että tila ei ollut isompi, sillä kiinnostuneita tulijoita olisi ollut enemmänkin. Salin seinillä oli todella komeita maalauksia, joita oli kiva ihailla kuunnellessani väitöstä.

Tilausuus alkoi väittelijän aloituspuheella, joka kesti 20 minuuttia. Pelkäsin, että poikaa jännittäisi tilanne, mutta pelkoni oli aivan turha. Mikko puhui sujuvasti ja kertoi väitöskirjastaan läpikäyden samalla eilen tekemiään muistiinpanoja. Hänen englantinsa oli erinomaista ja sanottava niin tieteellistä, että en ymmärtänyt niistä kovinkaan paljon. Vastaväittelijät kuitenkin ymmärsivät, sillä he nyökyttelivät tyytyväisinä Mikon aloituspuheen jälkeen. Sitten kukin vastaväittelijöistä, joista yksi tosin oli Mikon ohjaaja, kyselivät pojalta kiperiä kysymyksiä, jotka olivat jopa viiden minuutin mittaisia. Minä en ymmärtänyt kysymyksistä juuri mitään, mutta onneksi Mikko ymmärsi. Pojan vastaukset kestivät jopa kymmenen minuuttia eivätkä ne avautuneet minulle yhtään paremmin kuin kysymyksetkään, mutta väittelijöille ne kelpasivat, sillä huomasin heidän jälleen nyökyttelevän tyytyväisinä. Onneksi vieressäni istunut Maija tunnusti, ettei hänkään ymmärtänyt juuri mitään, ja tyttö on sentään nuori ja hirmu fiksu. Jokainen vastaväittäjä aloitti puheensa kehuen kovasti väitöskirjaa. Yksi heistä kertoi epäilleensä työtä luettuaan alkutekstit, sillä hän arvioi, että siinä esitetyt asiat (heppu käytti paljon hienompia sanoja kuin ”asiat”) olivat mahdottomia yhdistellä. Mikko oli kuitenkin siihen pystynyt ja professori joutui nielemään skeptisisminsä. Tilaisuus kesti kaksi tuntia ja koko sen ajan pystyin olemaan hyvin ylpeä pojastani. Lopussa professorit jäivät huoneeseen keskenään ja päättivät hyväksyä väitöksen ja niin perheessä on nyt kaksi filosofian tohtoria.

Mikko jäi lounastamaan professorien kanssa ja Meggie tapaamaan kollegaansa. Maija, Seija ja minä palasimme huvilallemme Maijan toimiessa ansiokkaasti kartanlukijana. Mummo ja Sari olivat tehneet ison työn laittaessaan suuret määrät naposteltavaa ruokaa valmiiksi ja nyt ne laitettiin salien pöydille odottamaan vieraita. Minä kävin hakemassa Mikon ja Meggien Porta Romanalta. ja palattuani takaisin huvilallemme, olivat paikalla myös Seijan sisarukset puolisoineen. Pian lähdin hakemaan Mikon kavereita Galluzzosta, minne he olivat tulleet bussilla Firenzestä. Seijan veli lähti mukaan heidän autollaan, joten saimme kaikki seitsemän kaveria juhlapaikalle kerralla.

Mikon kunniaksi järjestetty juhla oli oikein kiva ja tuntui, että niin tuore tohtori kuin vieraatkin nauttivat tilaisuudesta. Runsaat tarjottavat, juustot, leikkeleet, melonit, keksit, pähkinät ja muut ruoat maistuivat oikein hyvin. Juotava kelpasi myös hyvin. Villa täyttyi juttelusta ja hienosta yhteisolosta. Sää oli oikein mukava, joten ulkonakin pystyi istuskelemaan. Pingispöytä oli kovassa käytössä ja Imprunetan avoimet voitti tietenkin villan isäntä. Nuoret lähtivät seitsemän bussilla Firenzeen, mutta palasivat puolen tunnin päästä, koska bussia ei tullutkaan. He viihtyivät vielä pari tuntia kuten muutkin vieraat. Vieraiden lähdettyä jäljellä oli vain neljännespullo grappaa, joten juomat riittivät juuri sopivasti. Mikon vanhemmat olivat hyvin iloisia, kun Mikon kaverit olivat tulleet Firenzeen saakka seuraamaan ystävänsä väitöstilaisuutta ja vielä viihtyivät juhlissa niin hyvin. He olivat myös hyvin iloisia, että niin monet sukulaiset tulivat paikan päälle juhlistamaan Mikon väitöstilaisuutta. Mikkoa muistettiin monin kivoin lahjoin, kuten kirjoilla, tohtorivillasukilla sekä lahjakorteilla. Firenzen matkan tärkein päivä oli oikein onnistunut.