Lucca

Eilinen juhliminen näkyi tavallista myöhempinä heräämisinä. Tommi oli uimassa ensimmäisenä ja selkeästi ennen kuin muut edes heräsivät. Seija kävi puoli kymmeneltä herättämässä Mummon, joka olisi muuten jatkanut uniaan vielä pitkään.

Tänään oli viimeinen turistipäivä tällä matkalla. Mikko tiesi kertoa, että tänään on julkisen liikenteen lakko Toscanassa, joskaan sen laajuudesta ei ollut oikein tietoa. Ainakin osa busseista kulki, mutta sitä emme vielä aamulla tienneet. Olin suunnitellut viettäväni päivän Firenzessä, mutta päätin kuitenkin jättää sen väliin ja mennä käymään Luccassa. Olen käynyt Firenzessä muutaman kerran, joten paikka on tuttu, joskin kaupunki on niin hieno, että siellä vierailee mielellään useammankin kerran. Nyt se jäi väliin, joskin autoilin kaupungissa monta kertaa, vaikka en nähtävyyksiä nähnytkään.

Nuoret menivät Firenzeen, jonka liepeille heidät vein kymmenen jälkeen. Reitti Porta Romanalle on jo niin tuttu, että ajelen sitä jo melkein kuin paikalliset. Mikko ja Meggie tapasivat kavereitaan käyden heidän kanssaan museossa, syömässä ja varmaan juomassakin. Tommi ja Maija kiersivät keskustassa ja tekivät lasiostoksia, kävelivät 26 000 askelta, kävivät pizzalla ja kahdesti nesteytyksellä. Heillä oli oikein kiva päivä turisteista ja matkan kuumimmasta päivästä huolimatta.

Vanhat ajoivat moottoritietä pitkin Luccaan. Se on vanha kaupunki, kuten kaikki kaupungit täällä tuppaavat olemaan. Keskustan ympärillä on säilynyt valtava roomalaisten rakentama suojamuuri. Sen sisällä on tyypillisen kivoja kapeita katuja ja vanhoja rakennuksia. Kaupunki ei millään pärjännyt Sienalle tai Firenzelle, mutta ihan kiva siellä oli kävellä. Kävimme syömässä erikoisella soikion muotoisella aukiolla. Ruoka oli kelvollista, mutta palvelu poikkeuksellisen kehnoa. Myöhemmin kävimme kahvilla ison aukion laidalla ja siellä oli palvelu huomattavasti mukavampaa. Isompia nähtävyyksiä emme kaupungissa käyneet katsomassa vaan kävelimme viihtyisillä kujilla ja katselimme ympärillemme. Ravintoloita ja terasseja oli hyvin paljon ja yhdellä niistä, tietenkin, kohtasimme Seijan sisarukset ja puolisot!

Pysäköinti oli Luccassakin hyvin hankalaa. Tällaisia ongelmia ei ole Suomessa ja sitä ei osaa arvostaa ennen kuin on paikassa, missä pysäköinti on hyvin hankalaa. Ihan mukavan Lucca-käynnin jälkeen kello oli jo neljä, joten jätimme suunnittelemamme Pistoian käynnin kokonaan tekemättä. Matka huvilalle kesti toista tuntia ja se oli ihan tavallista moottoritieajelua. Pian paluun jälkeen ajoin vielä kerran Porta Romanalle hakemaan Maijan ja Tommin, mutta sitten olivat tämän päivän ajelut ajeltu. Mikko ja Meggie palasivat huvilalle vasta myöhään illalla käyttäen taksia. Ilta huvilalla meni leppoisasti lomaa lopetellen.

Huomenna joudumme heräämään hyvin aikaisin ja ajamme Milanoon, siis Seija, Mummo, Sari ja minä. Nuoret lähtevät vähän myöhemmin taksilla Firenzeen ja toiset palaavat Suomeen Milanon ja toiset Venetsian kautta.

Tämä oli minulle kovin poikkeava lomamatka. En ole tainnut ikinä ennen lomailla viikkoa samassa paikassa vaan olen aina kulkenut eteenpäin jollain kulkuneuvolla korkeintaan muutaman yhdessä paikassa vietetyn yön jälkeen. Se on edelleenkin paras tapa viettää lomaa. Kuitenkin myös tämä loma oli oikein mukava ja minullakin oli hyvin hauskaa. Oli hyvin mukavaa viettää aikaa sukulaisten ja tuttavien kanssa ja tehdä retkiä eri kokoonpanoilla lähiympäristöön. Minä olen aina pitänyt autoilusta eikä tämä ollut millään tavalla poikkeus siitä. Reitit olisivat voineet olla vaihtelevampia, mutta mukava näinkin. Koimme monta hienoa ja hauskaa tapahtumaa sekä näimme monta mahtavaa paikkaa. Uskon, että kaikki mukana olleet nauttivat matkasta yhtä paljon kuin minäkin.

Blogin kirjoittaminen on ollut tavallista vaikeampaa. Yleensä olen saanut kirjoitettua rauhassa päivän päätteeksi, mutta nyt on iltaisin ollut vaikka mitä hauskaa tekemistä, joten kirjoittaminen on ollut katkonaista ja normaalia vaikeampaa.

Parasta matkassa oli Mikon väitöstilaisuus ja hänen erinomainen suoriutumisensa siitä. Puhumattakaan hänen suuresta urakasta kirjoittaa 400-sivuinen teos, jota kaikki professorit kehuivat vuolaasti. Minulla on teoksen luku vielä vähän kesken, mutta lukemani perusteella yhdyn professorien kehuihin.