Pienza San Gimignano

 Päivämme Toscanassa oli aika lämmin, noin 25 astetta, ja oikein mukava. Usea meistä nukkui oudossa ympäristössä melko huonosti, joten kollektiivisesti olimme aika väsyneitä. Ensimmäinen, Seija, heräsi tätä aikaa puoli kahdeksalta ja aika pian olivat muutkin alakerrassa aamiaisella. Melkein kaikki. Entinen ennen viittä herääjä Mummi nukkui melkein yhdeksään ja Irlannin ylpeys, Meggie, vielä vähän myöhempään. Olimme eilen ostaneet lentokentältä välttämättömiä tykötarpeita aamiaista varten. Saimmekin riittävän aamiaisen, joskin kofeiiniton murukahvi sai rajua arvostelua osakseen.

Kymmeneltä iskujoukko lähti Imprunetan kylään ja kävi ostamassa Coopista kärryllisen ruokaa ja juomaa. Seija sai kunnian valmistaa lomamatkan ensimmäisen aterian, joka oli kovin ympäristöön sopiva pasta-ateria. Kello oli jo melkein kaksitoista, kun porukka jakautui jälleen kahteen osaan. Mökille jäivät Seija, Maija ja Mummi. He viettivät nautinnollisen kiireettömän lomapäivän Toscanan oliivilehdon maisemissa. He viettivät pitkän aikaan uima-altaalla loikoillen ja elämästä nauttien. Altaan vesi oli hieman viileätä, mutta Mummi ui kahdesti, Seija kerran ja Maija kastoi varpaansa tosi syvälle veteen eli kaikki olivat hyvin urheita. Naiset nauttivat proseccoa, lukivat ja viettivät oikein mukavan päivän.

Muu porukka pakkautui Fiatiin ja lähtivät katselemaan lähiympäristöä. Ainoastaan minulla on ajo-oikeus autoon, joten sain ottaa avaimet ja toimia kuskina. Tommi istui viereeni ja sai auton navigaattorin toimimaan jo kaksi kilometriä lähdön jälkeen. Navigaattori ei varmaan toimi ollenkaan lauantaisin. Vävy auttoi minua alun kiemuroissa ja ohjasin auton A1-moottoritielle kohti Roomaa, vaikka sinne saakka emme ajaneetkaan. Takapenkillä istuivat Sari, Meghan ja Mikko. Kukaan heistä ei valittanut ahtautta, joten 500X on tilavampi kuin miltä se näyttää.

Moottoritiellä oli enemmän kulkijoita kuin eilen illalla, mutta valoisassa oli huomattavasti mukavampi ajella. Fiat käyttäytyi ihan hyvin, joskaan en sitä omakseni ostaisi. Eteneminen oli sujuvaa, kunnes nousimme pienemmälle tielle, missä vauhti hiipui selvästi, joskin ajoin muiden vauhtia eli emme vitkutelleet. Paitsi, milloin tien vieressä oli nopeuskamera. Sen jälkeen taas vauhti kiihtyi ripeäksi. Olen ajanut Italiassa moneen kertaan ja päässyt aika sinuiksi täkäläisen liikenteen kanssa. Ensimmäisillä kerroilla olin aika järkyttynyt ajotyylistä, mutta sittemmin olen oppinut pitämään sen sujuvuudesta. Liikenne soljuu pääsääntöisesti erinomaisesti, vaikka joidenkin itsekästä ajotapaa en siedäkään.

Päivän ensimmäinen vierailukohde oli Pienzan kaupunki vajaan kahden tunnin päässä lähtöpaikastamme. Tämä pieni vanha kaupunki oli erityisesti Mikon toivelistalla, sillä täällä oli merkittäviä rakennuksia, jotka viistivät hänen väitöskirjansa aihetta. Poika katseli vanhoja rakennuksia pää hieman kallellaan viisaita miettien. Me muut nautimme kapeista kujista, kauniista okran värisistä rakennuksista, viehättävistä aukioista ja ympäröivästä ihmeellisen kauniista toskanalaisista maisemista. Kun vaan turisteja ei olisi ollut niin paljon. Nautimme kahvit ja pikkukakut kivalla aukiolla ja ihmettelimme, miksi nuori mies oli ruvennut tarjoilijaksi, vaikka suupielet olivat jähmettyneet ala-asentoon.

Vierailun jälkeen kiersimme takaisin kohti pohjoista ja ajelimme pienempiä teitä pitkin San Gimignanon kaupunkiin. Jos olette käyneet Toscanassa, tiedätte miltä siellä näyttää. Jos ette ole käyneet, niin suosittelen suuresti käymään siellä ihan pelkästään maisemien vuoksi. Ainakin minun silmää viehättävät miellyttävän kumpuileva maasto, joissa vaaleat pellot vaihtelevat tasaisten viiniköynösrivien kanssa ja kukkulan päällä oleviin suuriin huviloihin johtavien teiden varsilla korkeat sypressirivistöt viivoittavat maisemaan tavalla, jota en ole missään muualla nähnyt. Ikävin puoli minun kannaltani oli, että pienet tiet olivat kovin mutkaisia, joten jouduin kiinnittämään harmittavan paljon huomiotani tiehen enkä maisemiin niin paljon kuin olisin halunnut.

San Gimignano oli pieni kaupunki, joka on hyvin suosittu turistien keskuudessa. Eikä ihme, sillä se on oikein hieno kukkulalla sijaitseva kaupunki mahtavine kapeine kujineen. Erikoiseksi kaupungin teki, että siellä on säilynyt monia korkeita torneja, joita kauan sitten oli monissa muissakin italialaisissa kaupungeissa, mutta nykyisin ei juuri muualla kuin täällä. Torneja rakensivat kaupungin kiistelevät suvut ja niissä puolustettiin omia taloja ja hyökättiin muita vastaan. Joihinkin oli jopa hinattu katapultteja, joilla ammuttiin ilkeiden naapureiden torneihin. Nykyisin tornit ovat turistien ilona ja heitä täällä oli varsin paljon.

Ajoon ja kaupunkien katseluun meni paljon aikaa. Lähdimme pois San Gimignanosta kuuden jälkeen ja meillä oli kotimatkaa jäljellä vielä noin kolme varttia, joka venyi melkein kahdeksi tunniksi pienen ajovirheen sekä päivällisen haun vuoksi. Pysähdyimme Galluzzossa ja kävimme hakemassa pizzeriasta kuusi pizzaa. Tosin ensin jouduimme odottamaan varttitunnin, että ravintolassa sytytettiin uunit ja toisen vartin, että pizzat valmistuivat. Sitten ajoin viimeisen vajaan kymmenen kilometriä mökille herkullisten tuoksujen kannustamina. Matkaporukka oli ollut viimeiset etapit aika hiljainen, mutta ensimmäisten pizzan palojen jälkeen alkoi puhe jälleen luistaa ja nauruakin kuulua. Ruokailun jälkeen kaikkein vanhimmat vetäytyivät huoneisiinsa ja kuusi muuta pelasivat Smart 10 -tietokilpailua. Kello kymmenen tätä aikaa peli päättyi ja kaikki menivät nukkumaan. Paitsi minä, sillä minulla oli vielä blogi kirjoittamatta. Minä siirryin yhteen oleskeluhuoneista, otin tietokoneen polvilleni ja aloin kirjoittaa päivän tapahtumia. En ollut ihan yksin vaan kävin hakemassa jääkaapista seurakseni lasillisen grappaa. Olin ostanut paikallista alkoholijuomaa aamulla kaupasta. Kolmen vartin pullo maksoi viisi euroa. Siltä se maistuikin.