Siena

Väki jakautui tänäänkin kahteen ryhmään tai oikeastaan kolmeen ryhmään.

Meghan ja Mikko viettivät päivän Firenzessä, molempien entisessä kotikaupungissa. He enimmäkseen kulkivat keskustassa katsellen tuttuja paikkoja. Lisäksi he kävivät ostoksilla ja tietenkin myös lounaalla. Sattumalta Meggie tapasi kaksi tuttuaan kaupungin kadulla.

Maija ja Tommi ajoivat junalla Bolognaan, missä he eivät olleet ennen käyneet. Kaupunki oli aika suuri eikä ollenkaan niin viihtyisä kuin esimerkiksi Firenze. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, etteivät nuoret olisi siellä nauttineet ajastaan. He kiertelivät keskustassa ja katselivat monia mielenkiintoisia rakennuksia. Bologna on kuuluisa lukuisista katetuista jalkakäytävistään (portico), joilla oli mukava kulkea suojassa auringon paisteelta. Lämpöä oli parhaimmillaan 27 astetta. Useamman katselutunnin jälkeen he palasivat junalla takaisin Firenzeen ja tulivat Mikon ja Meggien kanssa bussilla mökillemme hämärän alkaessa vallata Italiaa.

Kolmas iskuryhmä lähti tutustumaan Sienaan. Minä kävin ensin viemässä nuoret autolla Firenzen liepeille ja palattuani takaisin mökille, lastauduimme kaikki Fiatiin. Siena oli noin tunnin ajomatkan päässä Firenzestä ja reitti oli lähes sama kuin eilinen paluumatka San Gimignanosta. Ajo oli aika tuttua eikä juuri poikennut eilisestä, vaikka olikin arkipäivä. Parkkipaikan löytäminen oli jälleen hankalaa ja tahtomattani eksyin kaupungin ahtaille kaduille. Sieltä ei ollut helppo päästä pois, mutta lopulta sekin onnistui. Keskustan liepeiltä löysin myös parkkihallin, jonne sain vietyä Fiatin. Tehokkaasti oli hallissa tila käytetty, mutta kolhuitta auto meni pieneen ruutuun. Fiat 500X:stä voin sen verran kertoa, että se ei ole saanut meiltä kovin paljon kehuja. Seijan mielestä se on ruma sekä ulkoa että sisältä. Takapenkkiläiset eivät ole kehuneet oloaan siellä. Auto on aika sopivan kokoinen näihin kaupunkeihin, mutta ajo-ominaisuudet eivät ole saksalaisten autojen luokkaa ja ajoasento on kipeyttänyt selkäni pahasti.

Sienan Piazza del Campo taitaa olla komein aukio, missä olen ikinä vieraillut. Se on niitä paikkoja, joita minun ilmaisutaitoni eivät kykene kuvaamaan läheskään riittävällä tavalla. Laaja aukio on jännittävästi viettävä, mikä lisää sen vaikuttavuutta. Aukion suurin rakennus on korkealla tornilla varustettu Palazzo Pubblico. Suurta rakennusta koristavat lukuisat Sienan mustavalkoiset vaakunat sekä keskellä seinää kaiverrettu suuri Medicien vaakuna. Muut aukiota reunustavat rakennukset eivät ole poikkeuksellisen vaikuttavia, mutta sopivat oikein hyvin kokonaisuuteen ja antavat aukiolle miellyttävän lisän. Minä niin mielelläni kuvaisin aukiota paremmin, mutta helpommalla selvitään, kun käytte itse katsomassa aukiota. Ette tule katumaan.

Minä halusin mennä istumaan yhdelle aukion monista terasseista ja juoda oluen nauttien samalla auringossa kylpevästä aukiosta. Se minulle suotiin. Muille maistui kahvit. Oluen viereen tuotiin pieni kulho perunalastuja. Ne oli tietenkin tarkoitettu oluen nauttijalle, mutta kolme kahvinjuojan kättä kurottautui välittömästi napsimaan minun naposteltavia. Onneksi olin hyvällä tuulella ja kuka ei olisi aukiota katsellessa.

Sienan toinen mahtava nähtävyys on sen suurenmoinen katedraali. Se on ehkä liiankin koristeltu, mutta joka tapauksessa uskomaton taidonnäyte kivenveistäjiltä ja arkkitehdeiltä. Seija ja minä olimme käyneet siellä edellisellä vierailulla, joten nyt emme menneet sinne sisään. Sari kuitenkin halusi käydä katsomassa hienoa kirkkoa eikä pettynyt. Me muut istuskelimme kirkon portailla ja lähiympäristössä kirkkoa ihaillen ja turistien määrää ihmetellen. Minä livahdin kävelemään hieman kauemmaksi ja sain kateellista kohtelua, kun palasin takaisin mansikkagelatoa syöden.

Lounaan söimme hieman Piazza del Campon ulkopuolella aika mukavan ravintolan terassilla. Kaikki naiset ottivat lasagnen, mutta minä otin annoksen pupun lihaa. Lasagnet olivat kuulemma hyviä, mutta niin oli myös pupu mausteisen kastikkeen kera.

Siena oli aika hankala kaupunki kulkea huonopolvisten kanssa, mutta niin Mummokin jaksoi kulkea muiden mukana myös jyrkissä mäissä. Sää ei ollut ihan niin lämmin kuin Bolognassa, sillä voimakas tuuli viilensi ilmaa. Ei meillä kuitenkaan kylmä ollut. No vähän Seijalla oli, mutta ei paljon. Kaupunki oli aivan erinomainen kävellä ja katsella. Ainoa toive oli, että turisteja voisi olla vähemmän.

Palasimme kotimökillemme samaa tietä kuin Sienaan menimme. Galluzzossa seurasin tuttuja reittejä, kunnes huomasin, että tuttu reitti olikin aamuinen eli olin huruutellut huomaamattani aivan Firenzen liepeille saakka noudattaen samaa reittiä kuin aamulla, kun olin vienyt nuoret sinne. Nyt ajauduin vielä hieman pidemmälle, mutta kiersin suuren liikenneympyrän Porta Romanan editse ilman vaikeuksia. Kerroin kyydissä olijoille, että päätin yllättää heidät ylimääräisellä kiertoajelulla Firenzen liepeille ja se taisi mennä läpi, ehkä. Vielä ennen majapaikkaan pääsyä pistäydyimme suuressa ruokakaupassa täydentämässä ruokavarastoja.

Ilta isossa talossamme sujui mukavasti. Sari oli tänään kokkina ja hän loihti oikein maistuvan keiton, jonka nimi alkoi r-kirjaimella. Nuoret ehtivät palata reissultaan ennen kuin pääsimme syömään. Ruokailun jälkeen ihailimme oranssia auringonlaskua takapihan patiolla, mutta siirryimme sisätiloihin, kun lepakot alkoivat aiheuttaa huolta osassa meistä. Talomme on hyvin tilava. Sen alasiivessä on pöytätennispöytä. Poikani haastoi minut otteluun ja sitä hän katui, sillä myös hän on kilpailuhenkinen ja 3-0 tappio isälleen söi miestä kovasti.