Hanoi

Yöllä tuli yllättäen hyvin voimakas tuuli, mutta suojaisen sijaintimme vuoksi aallokko pysyi matalana, mutta tuuli kuitenkin kuului selvästi sisälle laivaan. Aamuun mennessä tuuli oli tyyntynyt ja saimme herätä aurinkoiseen ja kuumaan aamuun. Tuuletus piti huoneemme kelvollisena, mutta laivan yleisissä tiloissa oli perin kuumaa. Olimme aamiaisella seitsemältä ja sen jälkeen viihdyimme huoneessamme. Laiva lähti ajamaan hiljakseen kohti aloituspistettä ja me menimme parvekkeellemme istuskelemaan sekä katselemaan edelleen jännittäviä karstikallioita sekä vilkasta laivaliikennettä. Aurinko paistoi sopivasti laivan toiselta puolen, joten parvekkeella oli kuumaa, mutta ei tukalaa.

 

Alemmassa kuvassa on laivamme Doris.

Aika meni leppoisasti ja sitten olikin lounaan vuoro. Ensin siirsimme iso repun oven viereen odottamaan kantajaa ja itse nousimme kolmanteen kerrokseen syömään melko runsasta lounasta, joka tosin tuli aika pian aamiaisen jälkeen. Aterioinnin jälkeen maksoimme juomalaskun ja menimme ensimmäiseen kerrokseen odottamaan yhteysaluksen saapumista. Matka kesti noin puoli tuntia ja satamassa meidät haettiin oikeaan bussiin. Paluu Hanoihin kesti kolme tuntia ja minulla riitti kovasti katseltavaa matkan varrella. Olen aika varma, että näin muutaman valkosiipitiiran, jollaisia en ole ennen nähnyt. Moottoritien liikenne oli edelleen väljää ja Hanoin liikenne kaaosta.

Jouduimme vaihtamaan hotellia, koska edellisessä ei ollut vapaita huoneita tulevaksi yöksi. Päädyimme hankkimaan huoneen saman ketjun toisesta hotellista May de Ville Lakeside Hotel. Bussimme jätti meidät melkein oven eteen ja saman tien olimme kirjautumassa sisään. Huoneemme on vain neljännessä kerroksessa, mutta muuten tämä hotelli vaikuttaa hieman paremmalta kuin eteläinen kumppaninsa.

Olimme huoneessa hetken ja lähdimme katsomaan Ho Chi Minhin mausoleumia. Puhelin kertoi matkan olevan vain 1,7 kilometriä. Kaupunki oli edelleen hyvin kuuma, tuskin alle 35 asteen oltiin, mutta arvelimme helposti jaksavamme tuon lyhyen matkan astella ja vieläpä takaisinkin. Askeleemme oli reipas, kun lähdimme sekasortoisen liikenteen sekaan kohti länttä. Puoli kilometriä etenimme hyvin, mutta sitten reitti lähtikin mutkittelemaan. Opasohjelma neuvoi reitin, mutta välissämme oli muuri tai portti, ja niitä vahtivat sotilaat isojen pyssyjen kanssa. Jouduimme kiertelemään ainakin kaksinkertaisen matkan ja kerran meidät ohjattiin kadun toiselle puolelle, ettemme kulkisi liian läheltä suurta sisäänkäyntiä. Sotilaat olivat kuitenkin ystävällisen oloisia ja osa jopa hymyili meille. Karttaohjelma jotenkin luuli, että sotilasalueen poikki sai kulkea, mutta vartijat olivat eri mieltä.

Lopulta pääsimme mausoleumille, jonne oli tiukka turvatarkastus. Mausoleumin edustalla on hyvin laaja aukio, jossa on hyvä järjestää paraateja. Sekä mausoleumi että aukio muistuttavat melko paljon Moskovan Punaista Toria. Aukiolla oli lisäksemme vain muutamia turisteja sekä joitain sotilaita. Varmistin mausoleumin edessä olevalta sotilaalta, että voiko rakennusta kuvata ja luvan sain sotilaallisen niukalla nyökkäyksellä. Sopivasti olimme paikalla vahdinvaihdon aikana. Vahtien marssiminen oli äärimmäisen täsmällistä ja jalat kopsahtivat maahan täsmälleen samaan tahtiin. Jännästi portaita noustessa jalka ei kopsahtanut maahan vaan laskeutui äänettömästi, mutta taas tasanteella kopsahdus kuului

 Poistuimme aukiolta ja nyt tuntui, että Hanoita ollaan nähty tarpeeksi. Kaupungissa ei ole metroa, joten palasimme takaisin hotellille kävellen mahdollisimman suoraa reittiä. Nyt tiesimme välttää vartioidut paikat ja kartan avulla osasin kulkea laajan rautatieaseman alueen pohjoispuolelta. Siten reitti oli melko suora. Tosin ylimääräisiä askeleita tuli varmasti monta tuhatta, kun jouduimme kiertämään jalkakäytävillä, vaikka minkälaisia esteitä eikä puun juurella nokkineet kukko ja kana olleet edes kaikkein oudoimmat. Liikenne oli tutun kaoottista ja edelleen joka ikinen kadun ylitys oli kamppailua mopoja vastaan, mutta me selvisimme voittajina. Mietimme menevämme johonkin sopivaan ravintolaan hotellimme lähellä, mutta kun pääsimme hotellin tietämille, olimme niin hikisiä ja uupuneita, että päätimme mennä suoraan huoneeseemme ja nousta sitten hotellin 12. kerroksen hotelliin syömään.

 

Paikalla ei ollut muita asiakkaita, joten joko ravintola on huono tai olimme aikaisia asiakkaita. Joka tapauksessa otimme alkupalaksi uppopaistettuja kevätkääryleitä ja nämä olivat oikein hyviä, koska se läpinäkyvä pinta oli muuttunut rapeaksi kuoreksi. Sitten päätimme pelata varman päälle ja otimme pääruoaksi pizzat ja päätimme harrastaa etnisiä ruokia taas jatkossa. Ihan maistuvia pizzat olivatkin. Minun pizzassa oli hauskoja pienihattusia sieniä, jotka kuitenkin maistuivat vain sieniltä. Olimme sopivan kylläisiä, joten laskeuduimme huoneeseemme, viilensimme sen miellyttäväksi, tuskailimme edelleen sähköisten asiakirjojen kanssa ja kirjoittelin blogin vähän tapahtumaköyhästä päivästä. Katselin ohessa hetken aikaan Vietnamin Haluatko miljonääriksi (Ai La Trieu Phu), mutta kysymykset olivat tosi vaikeita.