Jaipur

Kuskimme Avtar, jonka nimen muistin eilen väärin, oli sopimuksen mukaan hotellin edessä kymmeneltä. Hän kuljetti meidät hyvin ruuhkaisen kaupungin halki rauhallisilla otteillaan. Jaipurin liikenne on paljon Delhiä hektisempää ja vaikea ymmärtää miten siellä jaksaisi ajella. Avtar kertoi, että Jaipurissa liikenne aamulla tietyillä kaduilla kulkee toiseen suuntaan, mutta iltapäivän jälkeen toiseen suuntaan. En tiedä miten se käytännössä toteutetaan, mutta ei moinen taida paikallisia hetkauttaa. Voin vain kuvitella mitä se tekisi satunnaiselle matkailija-ajajalle. Menimme Pink Citynä tunnettuun keskustaan, jonka rakennukset olivat nimensä mukaan vaaleanpunaisia. Tai enemmän oransseja meidän mielestä, mutta menköön pinkkinä.

Kiersimme kaupungin päänähtävyyksissä muutaman tunnin lämpötilan kohotessa yli 30 asteen. Kaupungin palatsi, jossa maharadzat ovat asustaneet vuosisatojen ajan, oli varsin komea ja osin jopa mahtava. Rakennukset olivat hyvässä kunnossa ja hienoja katsella. Erikoiskierros maharadzan kodissa olisi maksanut 40 euroa, mutta sen jätimme väliin. Aivan vieressä oli Jantar Mantar eli muslimiaikainen observatorio. Sellaisessa kävimme Delhissäkin, mutta tämä oli paljon komeampi ja suurempi. Siellä oli maailman suurin kivinen aurinkokello, joka oli melkein 30 metriä korkea. Muutenkin paikassa oli jänniä laitteita, joskin niiden funktio jäi hämärän peittoon. Kesken tutustumisen tuli paikallinen kohkaamaan Avtarille ja hänet heitettiin ulos alueelta. Tosin hillityin keinoin. Täällä saa toimia oppaina ainoastaan viralliset oppaat ja paikalliset oppaat tulkitsivat hänet oppaaksi, koska hän kertoi meille joitain asioita. Olimme vähän aikaa hämmingissä mitä tehdä, mutta löysimme kuitenkin kuskimme viereiseltä aukiolta.

Seurasimme joka paikassa rauhallisesti kulkevaa ja toimivaa Avtaria, joka vei meidät katsomaan Pink Cityn tärkeintä nähtävyyttä, Tuulten palatsia. Sen julkisivu on aivan mahtavan näköinen satoine pienine ikkunoineen. Kuvat rakennuksesta ovat huonoja, koska olimme kadun samalla puolen rakennusta ja toiselle puolelle pääsy oli hengenvaarallista. Niinpä käykää katsomassa kuvia netistä ketä kiinnostaa.

Sitten Avtar vei meidät mattovalmistajan luokse, vaikka me emme sitä pyytäneetkään. Hän varmaan saa provikat, kun vie meitä tiettyihin paikkoihin. Ehkä voisimme kieltäytyä, mutta toisaalta käynti oli mielenkiintoinen, joskin KALLIS! Ensin katsoimme, miten mattoja tehdään ja se oli jännittävää. Maton kutominen tapahtui uskomattoman nopeasti. Heppu teki 56 silmukkaa minuutissa. Ja joka kerta isossa matossa oikeaan kohtaan. Kyllä toimistotyöt ovat helppoja. Näimme myös muita vaiheita maton teossa. Sitten pääsimme esittelyhuoneeseen, missä erittäin komeita ja korkealaatuisia mattoja meille esiteltiin. Se olikin sitten menoa. Matot olivat erittäin hienoja, muun muassa silkistä ja Kashmir-villasta tehtyjä, hyvin komeita ja tietenkin sopivat meidän olohuoneeseen erinomaisesti. Koetin parhaani mollata mattoja, mutta enää ei ollut mitään tehtävissä. Vastaisuudessa meidän olohuonetta koristaa sininen matto. Kyllä minun on pakko myöntää, että Kashmir-villasta kudottu matto on erittäin hieno, mutta minusta se olisi voinut jäädä kotiinsa. Hinta oli korkea, mutta onneksi se ei ollut uskomaton. Mikko osti omaan yksiöönsä sopivan, meidän maton pikkuveljen.

Rouva palasi autoon hymyssä suin ja sama ilme jatkunee Suomeen saakka. Avtar käytti meidät myös jalokiviliikkeessä ja antiikkiliikkeessä, mutta niistä tuli mukaan ainoastaan pieni norsu. Kuski vei meidät myös hyvään ruokapaikkaan, missä saimme oikein maistuvat intialaiset ruoat. Olen ollut jo melkein kaksi viikkoa Nepalissa ja Intiassa ja pystyn edelleen pieraisemaan ilman vahinkoja. Olen aika ylpeä siitä.

Kävimme vuoren rinteellä olevassa apinatemppelissä. Siellä oli paljon apinoita, huonokuntoisia, joskus hienoja temppeleitä ja hyvin epämääräisen näköisiä paikallisia. Kukaan meistä ei viihtynyt siellä ja olimme hyvin nopeasti takaisin autolla. Siirryimme laakson toiselle puolelle Nahargarh-linnoitukselle, mistä katsoimme auringonlaskun. Se oli ihan mukava, mutta ilman savusumua se olisi ollut vielä paljon hienompi. Kaupunki on kuitenkin hämmästyttävän suuri, mutta onhan täällä kolme miljoonaa asukasta.

Olimme hotellilla seitsemältä ja jo ihan uupuneita. Lapset olivat kuitenkin nälkäisiä, kuten aina. Löysimme läheltä kelvollisen ravintolan, missä lapset söivät ja vanhemmat joivat Coca-Colaa. Poikakin joutui tyytymään kasvisruokaan. Oli aika kummallista olla ravintolan ainoat asiakkaat ja koko ajan ympärillä pyöri vähintään neljä tarjoilijaa.