lauantai 6. lokakuuta 2018

Kathmandu


Aasi oli jälleen ilonani huudoillaan, mutta en antanut sen häiritä vaan lepäsin yli seitsemään. Kahdeksan hujakoilla olimme aamiaisella, minkä jälkeen vaimo joutui menemään työkokoukseen. Minä jäin huoneeseen lepäilemään, mutta melkein heti sitä tultiin siivoamaan, joten lähdin pois häiritsemästä. Menin hotellin uima-altaalle ja makoilin aurinkotuolissa kirjaa lukien. Kai sitä loman voi viettää näinkin? Ei nyt kuitenkaan! Altaan lähistöllä oli yllättävän paljon paikallisen näköisiä nuoria kauniita naisia, mikä oli aika erikoista, koska hotellissa majoittuu lähes pelkästään ulkomaalaisia turisteja. Minä en paljon nuoriin kiinnittänyt huomiota eivätkä he minuun. Sitten paikalle tuli itseään täynnä olevan näköinen mies, joka alkoi ohjailla tyttöjä. Hän kehotti naiset uima-altaan eteen riviin. Tässä vaiheessa naisilla oli yllään lyhyet hameet tai housut, topit ja korkokengät. Vuoron perään kauniit naiset kävelivät, pyörähtivät ja keikistelivät miehelle sekä hänen ympärillä oleville valokuvaajille. Ilmeisesti kyseessä oli jonkinlainen koe-esiintyminen johonkin esitykseen tai muuhun tilaisuuteen. Minä en voinut muuta kuin loikoilla tuolissani ja katsella vieressäni keikisteleviä vähäpukeisia naisia. Meneehän se loma näinkin. Tällä kertaa Seijan kokous päättyi liian aikaisin ja joudun jättämään paikkani vaimon kutsun kuultuani.

Lauantai on Nepalissa vapaapäivä ja myös projektin työntekijät saivat iltapäivän vapaaksi. Anne lähti Seijan ja minun kanssa katsomaan Bhaktapurin Durbar Squarea. Taksimatka noin 15 kilometrin päähän oli tutun jännittävä, mutta perille pääsimme eikä reissu maksanut kuin tuhat rahaa. Olen käynyt jo Kathmandun ja Patanin Durbar Squareilla, jotka olivat olleet pieniä pettymyksiä. Bhaktapur ei ollut pettymys vaan alueen temppelit ja rakennukset olivat erittäin hienoja ja jännittäviä katsella. Muutenkin alue oli oikein miellyttävä, sillä siellä oli hyvin rauhallista eikä ihmisiä ollut liikaa.

Vajaan kahden tunnin käynnin jälkeen oli edessä uusi jännittävä taksimatka pienen pienessä Suzukissa. Etupenkillä, missä toimivaa turvavyötä ei ole, on välittömästi toiminnan äärellä. Auton kulma kiertää mopon renkaan vain kymmenen sentin eikä kuskin tarvitse hiljentää yhtään. Kaikki tyhjä tila käytetään hyödyksi. Nyt ajelimme Thamelin alueelle, mikä on hyvin suosittu turistien ostosalue. Siellä pyörimme ja kohtasimme sattumalta muut suomalaiset projektilaiset. Kävimme syömässä oikein miellyttävässä Kathmandu Guest Housen vihreällä ja hiljaisella sisäpihalla. Minun noodelisoppa oli oikein maistuvaa, joskin hieman enemmän ytyä siinä olisi voinut olla. Ympärillämme lensi useampi todella kookas ja kaunis perhonen.

Anne, Seija ja minä kävelimme reilun neljän kilometrin matkan Thamelista hotellille. Thamel on turistien suosiossa ja hintataso on korkea, joten paikallisia siellä ei juuri näy. Turistiseudun ulkopuolella heitä oli. Vapaapäivä houkutteli ihmiset ostoksille ja ehkä muutenkin kaduille. Ja ihmisiä oli aivan valtavasti. Kapeat kujat olivat aivan täynnä ihmisiä. Ja nyt en liioittele ollenkaan, kun sanon, että kujat olivat aivan täynnä ihmisiä. Kulkeminen oli hidasta, mutta hiljalleen päästiin eteenpäin. Minusta oli erinomaisen jännittävää kulkea tungoksessa, katsella ja nauttia. Olin vähän huolissani naisista, mutta hekin olivat ihan mielissään ainutlaatuisesta kokemuksesta. Suuren kadun laitamilla kulkeminen hieman helpottui, mutta ihmisiä riitti hämmentävän paljon sinnekin. Muutakin jännittävää katseltavaa riitti koko matkalle. Erään temppelin lähellä oli apinoita. Yksi niistä vaikutti kovin itsetuhoiselta, kun se pureskeli alhaalla roikkuvaa sähköjohtoa.



Illalla meillä oli mahdollisuus tutustua Seijan työtoverin kotiin. Hän kutsui koko projektin työntekijät luokseen ja minut otettiin mukaan säälistä. Harmittavasti osa Seijan kollegoista oli huonovointisia eikä mukaan päässyt kuin Seija, Anne ja minä. Sarasvatin mies kävi hakemassa meidät noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan kotiinsa. Ihan huono-osaisimpia kathmandulaisia perhe ei ole, sillä heillä oli varsin suuri, kolmekerroksinen talon ja puutarha ympärillä. Koti oli oikein siisti ja kiva. Kalusteet olisivat voineet olla suomalaisessakin kodissa, mutta muuten sisustus oli miellyttävän aasialaista buddhalaispatsaineen. Aika vähän koristeita huoneissa oli. Meille tarjottiin aivan valtavan monipuolinen ateria. Ruoat eivät olleet kovin mausteisia, mutta oikein maistuvia. Herran ja rouvan lisäksi paikalla oli apulainen. Hän ei tullut istumaan samaan pöytään, koska silloin kuulemma hän olisi ollut niin hämmentynyt, ettei olisi pystynyt syömään. Kaksituntinen vierailu oli oikein mukava kokemus; etenkin kun minun ei juurikaan tarvinnut puhua vaan ainoastaan syödä ja kuunnella. Hotellille palasimme taksilla. Taksimatkat täällä ovat valoisan aikaankin jännittäviä, pimeällä ne vasta sellaisia ovatkin.
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti