Albuquerque, NM

Päivä New Mexicossa oli oikein viihtyisä, lämmin ja myös pitkä. Ehdin perille Albuquerqueen vasta vaille kahdeksan, joten ilta-aika hotellilla sekä kaupungissa jäi vähäiseksi. Aurinko paistoi koko päivän ja tarjosi vähän alle 30 asteen lämpötilan.

Heti aamusta ajoin hieman etelämpänä oleville Carlsbadin luolille, joka kuuluu maailmanperintölistalle. Nämä luolat olivat huomattavasti hienommat kuin Mammoth Caves. Luolan Big Hall oli hämmästyttävän suuri ja siellä oli hyvin runsaasti erittäin jänniä tippukiviä ja muita erikoisia kivimuodostelmia. Laskeuduin luolaan sen alkuperäistä aukkoa pitkin, vaikka polvet eivät yläpään päätöksestä pitäneetkään. Reitti kulki hyvin jyrkkää rinnettä pitkin, mutta siinä oli helppo kävellä, koska noin metrin levyinen käytävä oli sementoitu tasaiseksi. Suuren hallin kiertämiseen meni helposti tunti, vaikka melko reippaasti siellä kuljin. Tosin usein piti pysähtyä katsomaan erikoisia muodostelmia.

Sitten minulla edessä reilun kolmen tunnin ajo kohti pohjoista. Kuljin Artesian kautta Alamogordoon. Suurimmaksi osaksi reitti kulki tasaisessa ympäristössä, mutta vähän ennen Alamogordoa tie nousi noin 2 500 metrin korkeuteen. Ympärillä oli ensimmäistä kertaa vuoria ja kunnon puita, joita molempia oli mukava katsella. Ihan kiva oli tasaista erämaatakin katsella, mutta sellaista olen tällä matkalla jo huomattavan paljon nähnyt. Vuorten päältä laskeuduin pitkää ja jyrkkää mäkeä hyvin laajaan laaksoon.

Laaksossa oli White Sands National Monument, missä kävin. Se on hyvin laaja alue, jota peittää täysin valkoinen kipsihiekka. Paikalla on aikoinaan ollut meri ja kun se haihtui jäi vuorilta veteen huuhtoutunut kipsi jäljelle. Kipsiä on niin paljon, että se muodostaa dyynejä, jotka muuttuvat tuulen mukana. Kypsi on sen verran isojyväistä, ettei se lennä tuulen mukana pois vaan ainoastaan muotoutuu toistuvasti uudelleen. Paikka oli hyvin erikoinen ja erittäin jännittävä. Suurin osa alueesta on armeijan hallussa eikä sinne tavallinen turisti pääse. 60 mailia täältä pohjoiseen laukaistiin aikoinaan ensimmäinen atomipommi, mutta nykyään alueella on jonkinlainen rakettikeskus. Dyyneillä kulkiessa meni aikaa enemmän kuin arvelin ja niinpä pääsy Albuquerqueen venyi harmittavan myöhään.

Liikenne teille oli varsin vähäistä, joten ylimääräisiä viivästyksiä liikenteestä ei johtunut. Matka oli vain niin pitkä, että siihen meni melkein neljä tuntia. Maisemat olivat tasaisen tasaisia, mutta siitä huolimatta aika vaihtelevia. Kaupunkeja oli hyvin harvakseltaan. Asutuksiakaan ei juuri näkynyt, vaikka portteja rancheille olikin paljon. Lehmiä näkyi hyvin vähän. Radiokanavat olivat hyvin countrypainotteisia ja nyt olen saanut siitä musiikinlajista tarpeeksi hyvin pitkäksi aikaa. Kun ei enää uskonnollinen kanavakaan kuulunut, tiesi olevansa kaukana kaikesta.

Pääsin New Mexicon suurimpaan kaupunkiin ihan sujuvasti, mutta aurinko oli jo kovin alhaalla. Ajoin suoraan Econolodge-hotellille, jonka olin eilen varannut netin kautta. En lähtenyt katselemaan kaupunkia vaan jäin huoneeseen katselemaan yliopistokoripallon loppuottelua ja lepäämään.