Springfield, IL

Muistelen jo haikeasti päiviäni etelässä, kun sain laittaa sortsit jalkaan ja ajata auton ikkunan eikä minua paleltanut. Aamulla ulkona oli noin kolme astetta lämmintä ja tuuli oli vain muutaman solmun päässä myrskystä. Onneksi autossa oli lämmitin, joten saatoi ajella ilman hanskoja. Ajelin pienen pätkän etelään Missourin osavaltion pääkaupunkiin Jefferson Cityyn. Kaupunki oli hyvin hiljainen, joten ajaminen keskustassa oli helppoa. Löysin helposti osavaltion parlamentin rakennuksen, joka kuitenkin oli peitetty kokonaan remontin vuoksi. Laitoin kuitenkin auton parkkiin ja lähdin kävelemään parlamentin ympäristössä. Tuuli oli todella väkevä enkä olisi tarjennut aurinkoisessa aamussa ilman villakaulaliinaa ja tuulenpitävää takkia.

Palasin pian autoon ja jatkoin matkaa, vaikka pysäköintimittarissa oli vielä aikaa jäljellä. Nyt suuntasin keulan kohti itää ja ajoin noin sata kilometriä mukavan pienellä tiellä. Missourin itäpuoli oli kivan mäkistä ja vaihtelevaa ja täällä oli kiva ajella. No minusta on kiva ajella melkein kaikkialla, mutta täällä ajellessa oli kiva myös katsella ympärille. St. Louisin ympäröivillä moottoriteillä oli runsaasti autoilijoita, mutta keskustassa niitä oli hyvin vähän, joten oli helppo etsiä parkkihalli, jonne sain auton odottamaan.

St. Louisin kuuluisin nähtävyys on Gateway Arch, joka on Eero Saarisen suunnittelema. Se on melkein 200 metriä korkea teräksinen kaari Mississippin rannan tuntumassa.

Sen huipulle pääsee erikoisella hissillä, mutta nyt en sinne mennyt, koska kävin siellä reilu kaksikymmentä vuotta sitten vanhempieni kanssa. Kiertelin kaaren ympärillä olevassa puistossa ja ihmettelin miten niin hennon näköinen, mutta todellisuudessa massiivinen, rakennelma pysyy pystyssä. St. Louisissakin paistoi aurinko ja tuuli, mutta siellä oli jo lämpimänpää, joten saatoi laittaa kaulaliinan reppuun, mutta takista en luopunut.

Vietin St. Louisissa muutaman tunnin kiertäen sen kivan näköisessä keskustassa. Täällä oli jonkin verran vanhempia suuria rakennuksia, joita oli mukava katsella. Ei niitä ollut lähellekään niin paljon kuin Chicagossa, mutta kuitenkin riittävästi nostaakseen kaupungin näyttävyyttä. Yllätin itseni käymällä lounaalla. Söin ihan maistuvan lämpimän voileivän melko hiljaisessa ravintolassa. Kävin myös katsomassa St. Louis Cardinalsin (baseballjoukkue) Busch Stadionia, joka on mukavasti kaupungin keskustassa toisin kuin Kansas Cityn stadion. Busch Stadionin ympärillä oli runsaasti baareja, joten pelipäivinä siellä on varmasti mielenkiintoista menoa.

Kolmen jälkeen palasin autolle ja ajoin Mississippin toiselle puolella Illinoihin. Siellä etsin Cahokian Mounds historiallisen kohteen. Se on vähän samanlainen tuhansia vuosia vanha rakennelma kuin Louisianan Poverty Point. Tämä oli selvästi suurempi ja sivilisaatio oli ollut Povertya edistyksellisempi. Suurimman, noin 30 metriä korkean, kukkulan ympärillä oli monia pienempiä kukkuloita. Täällä oli ollut aikoinaan varsin suuri kaupunki ja asukkaiden toiminta oli ollut hyvin organisoitua. Vierailukeskuksessa oli oikein hieno näyttely, mistä kävi hyvin selville millaista asuminen täällä oli aikoinaan ollut. Kiipesin suuren kummun päälle, missä oli aikoinaan iso kiho hoitanut uskonnollisia menoja. Täältä näkyi oikein hyvin Saarisen suunnittelema kaari.

Päivän ajamista oli jäljella noin sata mailia Springfieldiin. Saavuin sinne hieman aikaisemmin kuin tavallisesti ja majoittauduin Comfort Inniin. Iltapalan kävin hakemassa pikaravintolasta hotellin läheltä. Kyllä näitä pikaravintoloita on valtavasti ja kyllä niissä käy paljon ihmisiä syömässä. Ei ihme, että tässä maassa on valtavasti ylipainoisia ihmisiä. Springfield on muuten Illinoisin pääkaupunki, joten minulle tuli kaksi pääkaupunkia yhteen päivään.