Galveston, TX

Nukuin yllättävän myöhään ja pääsin lähtemään hotellilta hieman ennen kahdeksaa. Vettä satoi runsaasti; ei ihan niin kuin eilen, mutta runsaasti kuitenkin. Puhelimen avulla pääsin helposti etelään menevälle moottoritielle ja hyvin minäkin täkäläisten aamuruuhkaan mahduin. Ylitin Mississippin suurta siltaa pitkin, mutta vesisade esti maisemien katselun, ja vähän myös vilkas liikenne. Gretnassa kävin tankkaamassa ja naapurikorttelissa oli Subway, josta tiesin saavani ruokaa. Aamiaissämpylä, jossa muna oli jotain muuta kuin oikeata kananmunaa, ei ollut maukas, mutta ravintoa kuitenkin.

Ajelin tietä 90 pitkin länteen sateen jatkuessa jo hieman laantuneena. Ympärillä oli lähinnä peltoja sekä pieniä kaupunkeja, jotka eivät kovin viihtyisän näköisiä olleet. Noin kymmenen aikoihin sade viimein loppui, joskin pilvinen sää jatkui koko loppupäivän, mutta sadetta ei enää tullut. Lake Arthurissa kävin lounaalla. Rapukakut kuulostivat paremmalta kuin maistuivat, mutta sain kuitenkin lounaan, mikä ei ole ollut jokapäiväistä tällä matkalla.

Bell Cityn jälkeen lähdin suoraan etelään pientä tietä numero 27 pitkin. Kylät ja viljelykset loppuivat, mutta luonto tuli miellyttävän lähelle tietä! En olisi uskonut, että näkisin alligaattorin matkani aikana, mutta niin niitä näin useitakin uimassa tien vierrellä olevassa joessa. Aluksi epäilin näkemääni ajopuuksi, mutta kun useampi ajopuu liikkui, niin olin varma asiasta. Lisää varmuutta toi keskellä tietä ollut auton alle jäänyt melko suuri alligaattori. Harmikseni en uskaltanut pysäyttää autoa kapealle penkereelle, jotta olisin voinut tutkiskella uiskentelevia matelijoita tarkemmin. Näin myös noin metrin mittaisen käärmeen, kun jouduin ajamaan hiljaa veden valtaaman tien kohdalla. Käärme uiskenteli iloisena karkuun, kun hiljensin enkä ajanut sen ylitse. Lintuja Louisianan bayou alueella oli mahtavan valtavasti. Onneksi liikenne oli hiljaista, joten ehdin katsella haikaroita, iibiksiä, pelikaaneja, kalasääskejä, kuningaskalastajia ja lukuisia muita minulle tuntemattomia lajeja. Täysin kirkkaan punainen kardinaali oli hyvin helposti tunnistettava.

Creolessa lähdin kohti länttä ja Cameronissa tulin pienelle lautalle, joka maksoi kokonaisen dollarin. Jatkoin Meksikonlahden tuntumassa ja sopivassa kohdin pysähdyin ja kävin kävelemässä rannalla. Täällä veden nouseminen maalle on todennäköisesti hyvin tavallista, sillä talot oli rakennettu keinotekoiselle mäelle, pylväiden päälle tai jopa molemmille. Täällä oli kaikkialla vihreätä. En tiedä onko kevät niin pitkällä, että puut ovat täydessä lehdessä vai onko täällä lehtipuut ympärivuoden lehdessä. Ainakin oli huomattavasti mukavamman näköistä kuin ensimmäisen matkapäivän paljaat puut Indianassa ja Ohiossa.

Sabine Passin ylitin hyvin korkean sillan kautta ja olin tullut Texasiin. Melko pian tulin Port Arthuriin, missä oli valtavan suuri öljyjalostamo. Kaunista siellä ei ollut, mutta rahaa jalostettiin koko ajan. Winniestä lähdin jälleen etelään ja palasin Meksikonlahden tuntumaan. Hyvin pitkää Bolivar Peninsulaa oli oikein mukava ajella, joskin sankkeneva sumu häiritsi katselua. Täällä tulvat lienevät vieläkin tavallisempia ja voimakkaampia, sillä talot oli rakennettu järjestään viisimetristen pylväiden päälle. Niemimaan kärjessä talot oli maalattu mukavan kirkkain värein. Ilmeisesti suurin osa niistä oli kausituristeille tarkoitettuja huviloita. Pitkän niemen kärjessä oli lautta ja jälleen tulin paikalle niin, että sain ajettua suoraan lauttaan sisään. Tämä kyyti oli täysin ilmanen, kiitos Texasin osavaltion.

Saman tien olin Galvestonissa ja meren rannalta löysin Beachfront Palms -hotellin, josta olin eilen varannut huoneen huomattavasti halvemmalla kuin yleinen hintataso alueella on. Heti majoittautumisen jälkeen tein aika pitkän kierroksen rannalla ja sen tuntumassa. Olin hyvin harmissani, etten voinut sankan sumun vuoksi mennä uimaan Meksikonlahteen, sillä vaarana olisi ollut ajautua Meksikoon ja silloin olisin ollut todella pulassa. Sumu oli todellakin harmittava, sillä maisemat olisivat olleet hienoja ilman sitä. Rannalla oli kiva kävellä, mutta kun yritin etsiä sisämaasta ravintolaa, huomasin, että kaikki toiminta oli sijoitettu Seawall Streetille. Menin hotellin lähellä meksikolaiseen ravintolaan, kun parempaakaan ei löytynyt. Paikka oli tylsän steriili ravintola, jossa enchilada kuitenkin maistui ihan hyvältä.

En lähtenyt etsimään enempää iltamenoja vaan palasin hotellille. Hotellissa oli asiakkaiden käytössä pesukone ja niin minulle tuli pyykki-ilta. Ostin respasta pyykkipulveria, joskin annoin respan nuoren naisen valita kahdesta pulverivaihtoehdosta sopivamman. Ihan itse kuitenkin valitsin oudon koneen pesuohjelman ja tätä kirjoittaessani on vielä jännitystä, onko minulla huomenna Houstonissa vaatekauppapäivä.

Tänään oli matkan tähän mennessä paras ajopäivä erittäin mielenkiintoisen vaihtelevien näkymien ja erityisesti jännittävien eläinten johdosta eikä osittain huono sääkään saanut mieltä madaltumaan.