Emporia, KS

Hotellilla sain ihan oikean lämpimän aamiaisen, jolla sain hyvän lähdön päivään. Eilen pääsin nukkumaan aika myöhään, joten tänään en pitänyt kiirettä. Aamu oli selkeä, mutta hieman viileä. Viileys katosi nopeasti ja päivästä tuli jälleen oikein lämmin, vaikka taivaalla oli aika paljon pilviä.

Päivän ensimmäinen etappi oli Guymonista Dodge Cityyn Kansasiin. Tie oli enimmäkseen suora, mutta ei sentään aivan niin yksioikoista kuin eilisen päivän loppupätkä. Tulin melko pian Kansasiin, mikä onkin matkan viimeinen osavaltion, jossa en ole ennen käynyt. Aluksi Kansas ei paljon Oklahomasta muuttunut, mutta hiljalleen tuli myös pieniä mäkiä ja metsääkin. Kaupunkeja oli hieman tiheämmässä, mutta ne olivat yleensä pieniä ja suurin rakennus oli viljasiilo.

Dodge City on tunnettu Wyatt Earpista ja Doc Hollidaysta, minkä vuoksi ajoinkin tämän kautta, vaikka en sen kummemmin villin lännen ihailija olekaan. En kovin paljon kaupungilta odottanut enkä siltä mitään saanutkaan. Ensin en meinannut löytää edes kaupungin keskustaa, mikä on aiemminkin ollut matkallani pieni hankaluus. Lopulta löysin keskustan ja sain auton parkkiin. Lähellä oli Boot Hill -niminen paikka, jossa oli kehnon näköinen jäljitelmä villin lännen kaupungista. Sisäänpääsy olisi maksanut 11 dollaria eikä minua paikka olisi juuri kiinnostanut ilmaisenakaan. Kiersin hetken aikaa keskustassa, mutta se oli yllättävän hiljainen eikä siellä ollut edes kahviilaa, missä olisin voinut poiketa, joten nousin autoon ja ajoin eteenpäin.

Muutama seuraava tunti meni tiellä 400 matkalla Wichitaan. Liikenne ei ollut kovin vilkasta ja ajaminen leppoisaa, joskin hyvin voimakas tuuli heitteli autoa yllättävän paljon. Wichitassa on noin 400 000 asukasta ja liikenne kaupungin ympärillä oli yllättävän vilkasta. Puhelin kuitenkin opasti minut ilman erehdyksiä vanhaan kaupunkiin. Täällä oli paljon 1900-luvun alussa rakennettuja taloja, jotka oli kunnostettu aivan uuteen käyttöön. Noin kymmenen korttelin alue oli erittäin viihtyisä, joskin tähän aikaan päivästä varsin tyhjä, sillä suurin osa kunnostetuista paikoista oli baareja ja ravintoloita. Illalla täällä olisi voinut olla paljonkin menoa, ainakin viikonloppuna, sillä kaupungissa on suuri yliopisto. Löysin helposti ravintolan, jossa olin ensin ainoa asiakas, joskin vähän ajan päästä sisään tuli kaksi naista. Tilasin jambalayan, jota olisin halunnut syödä Louisianassa, mutta ei vain tullut tilaisuutta. Ruoka oli varsin maustettua, mutta ei kuitenkaan liikaa. Se maistui erittäin hyvin ja söin kokonaan suuren annoksen ollen loppupäivän aivan täynnä. Kävelin hieman kauemmaksi, mutta heti vanhan keskustan jälkeen alkoivat autokorjaamot eikä kapeilla jalkakäytävillä ollut mukavaa kävellä. Niinpä kiersin vähän aikaa vanhassa kaupungissa, kunnes palasin autolle. Ajoin kaupungin läpi, mutta se oli aika tavallinen kaupunki ilman isompia rakennuksia.

Olisin jäänyt Wichitaan yöksi, jos olisin saanut keskustasta hotellihuoneen, mutta kaikki maksoivat yli 200 dollaria, joten poistuin kaupungista. Lähdin kohti Topekaa ja meinasin joutua tullitielle, mutta en halunnut maksaa ajamisesta, joten tein u-käännöksen keltaisten viivojen ylitse ja pakenin paikalta. Ajoin noin tunnin tietä 50 Emporiaan, missä alkoi tuntua siltä, että nyt voisi pysähtyä yöksi. Ajoin keskustan läpi, joka näytti poikkeuksellisen kivalta, mutta jälleen kaikki motellit olivat keskustan ulkopuolella. Ajoin Rodeway Inn -motellin pihaan ja sain huokean, mutta ison ja siistin huoneen.