Birmingham

 Jälleen oli Englannin kuumin päivä tänä kesänä. Nyt siitä radiossa oikein varoteltiin eikä se ihan turhaa ollut, sillä Birminghamissa oli päivällä 30 astetta. Se oli varsin paljon keskustan rakennusten keskellä siellä kävellessämme.

Birminghamiin ajoimme suoraan Ironbridgesta. Matkaa oli noin 40 ja siirtymiseen meni toista tuntia. Aluksi liikennettä ei ollut juuri lainkaan, mutta päästyämme moottoritielle sitä oli taas hyvin runsaasti. Birminghamiin tuleminen oli sekava monine liittymineen. Puhelimen neuvoihin ei voinut kokonaan luottaa, mikä teki menosta arvaamattomampaa. Usean kiemuran jälkeen saavuimme keskustan alueelle, missä liikenne oli sitten hyvin väljää. Arvelimme syyn olevan keskustan vihreä alue, missä ajavilta voidaan vaatia maksuja. Myöhemmin tarkastimme asian netistä ja kävi ilmi, että meidän autostamme ei mene maksuja. Käsittääkseni se on riittävän uusi ja luontoystävällinen. Liikenteen puuttuminen ei poistanut kaikkia ongelmia. Puhelin ei täälläkään osannut neuvoa oikein vaan jouduimme itse katselemaan puhelimen kartasta reittiä oikeaan paikkaan. En uskaltanut ajaa raitiovaunujen ja bussien kadulle, sillä siitä voi saada sakkoja, kuten kokemus kertoo. Niin jouduin kiertämään toista reittiä, joka lopulta pakotti minua ajamaan juuri tuota karttamaani katua, joten sakot saattavat olla odottamassa. Kyllästyimme yrittämään päästä Jury Inn -hotellin parkkihalliin, ja ajoin auton toiseen parkkihalliin noin puolen kilometrin päähän hotellista.

Hotelliin pääsi kirjautumaan vasta neljältä eikä kello ollut kuin yksitoista. Niinpä jätimme matkalaukun autoon ja lähdimme tutustumaan Birminghamiin. Yksi syy tulla Birminghamiin oli, että se on suurin Euroopan kaupunki, missä en ole käynyt, kun Venäjän ja Ukrainan kaupungit jätetään huomiotta. Birminghamin keskusta osoittautui varsin mukavaksi paikaksi. Erityisesti kanavien ympäristö oli hyvin viihtyisä ravintoloiden täyttämä alue, missä illalla oli hyvin runsaasti ihmisiä. Myös aseman ympärillä oleva ostosalue oli hyvin suosittu niin paikallisille kuin varmaan turisteillekin.

Me menimme ensimmäisenä kanavan liepeille. Palkinnoksi siitä, että minun ei tarvinnut enää tänään ajaa, sain lämpimällä terassilla nautitun oluen. Ihan varma en ole siitä, minkä ansiosta Seija sai Proseccon, mutta aivan varmasti se oli ansaittu. Oli oikein hienoa istua pubin terassilla ja nauttia lämmöstä, maisemasta ja juomista. Eilen en päässyt Ponncysylltessä kanava-ajelulle, mutta tänään sain sen korjattua. Kuuden punnan hinnalla pääsimme kiertoajelulle parikymmenmetrisellä kanavalaivalla. Reitti kiersi kalliiksi asunnoiksi muutettujen vanhojen teollisuusrakennusten lomitse. Niitä oli mukava katsella hitaalla vauhdilla etenevän aluksen keulasta. Osa ajelusta kulki nykyisellä teollisuusalueella eikä siellä ollut kaunista katseltavaa. Kokonaisuus oli kuitenkin mukava, vaikka uskon, että olisimme eilisestä ajelusta nauttineet enemmän.

Oli kovin mukavaa päästä syömään jo yhdeltä. Aamiainen oli ollut tuhti, mutta silti molemmilla oli jo nälkä. Kanavan rannassa oli oikein kivan näköinen Canal House -ravintola, mihin menimme syömään. Otimme molemmat salaatit, mikä kuulostaa oudolta, mutta valinta oli oikein hyvä kuumana päivänä. Rauhallisen ruokailun jälkeen siirryimme ostoskeskustan puolelle. Birminghamin rautatieasemalla oli erikoinen metallinen julkisivu. Sen vierellä oli vilkas ostoskatu ja takana suuri ostoskeskus Bull Ring. Meillä oli todella hyvä syy kierrellä näissä molemmissa: rouvan sortsit ovat vanhat ja nuhruiset, joten on löydettävä uudet. Pettyneinä jouduimme toteamaan, että Birmingham on liian pieni paikka löytää kunnolliset sortsit.

Olimme hyvin nuutuneita, kun kello tuli neljään ja pääsimme majoittumaan Jury Inn -hotellin 13. kerrokseen. Hotellien hinnat ja saatavuus ovat aika kummallisia. Huoneemme miljoonakaupungin keskustassa oli hieman huokeampi kuin edellisen yön B&B-huone pienessä maalaiskylässä. Katselimme seuraavaa yötä Cambridgesta, mutta siellä alle 200 euron huonetta ollut lainkaan tarjolla, ja tavallisesta huoneesta joutui maksamaan jopa 350 euroa. Lontoosta kuitenkin saimme loppumatkaksi varattua kivan huoneen Paddingtonista 75 eurolla. Joissain kaupungeissa ei ole tarjolla mitään huonetta millään hinnalla. Olisiko syynä paikallisten kova matkustaminen koronan jälkeen, tiedä häntä?

Lepäilimme jonkin aikaa huoneemme suurilla vuoteilla ennen kuin palasimme kanava-alueelle nauttimaan poikkeuksellisesta englantilaisesta lämmöstä ja mukavasta ympäristöstä. Kävelimme Distillery-pubiin, mutta nimestä huolimatta tilasimme gintonicin ja oluen. Terassi oli suuri ja se oli täynnä perjantai-illasta nauttivia ihmisiä. Oli oikein mukava vain istua ja katsella kirjavaa väkeä. Aika monen näköistä menijää maailma päällään pitää ja otos oli vain Birminghamista. Kuuma ilma alkoi uuvuttaa meitä molempia. Kiersimme vielä vähän matkaa edelleen kuumassa illassa ennen kuin suuntasimme kohti hotellia. Pysähdyimme kuitenkin vielä yhdessä pubissa, missä juomien lisäksi söimme nacho-aterian.

Birmingham oli huomattavasti mukavampi kaupunki kuin esimerkiksi Manchester. Käynti oli onnistunut.