Brighton

Meillä oli aamulla pieni kiista, oliko meri tyyni vai ei. Tasaäänin pääsimme tulokseen, että meri ei ollut tyyni, joten uintireissu jäi tekemättä. Hotelli ei tarjonnut aamiaista, koska sillä on puute työvoimasta. Niinpä pakkailimme rauhassa ja ennen yhdeksää veimme matkalaukun autoon. Sieltä nousimme maan pinnalle ja siirryimme kadunkulmassa olevaan kahvilaan, missä nautimme kahvit sekä skonssin sekä makkaran taikinan sisällä. Vaihteeksi niukempi aamiainen sopi oikein hyvin.

Ajoimme parikymmentä kilometriä pohjoiseen Battlen pikkukaupunkiin. Siellä Wilhelm Valloittaja ja hänen normanninsa taistelivat englantilaisia vastaan vuonna 1066 ja normannit voittivat. Taistelun paikalle Wilhelm rakennutti luostarin, josta on edelleen rauniot jäljellä. Kirkko, jonka alttari rakennettiin Englannin kuninkaan kuolinpaikkaan, on jo tuhoutunut kokonaan. Pääsymaksu luostarin raunioille ja taistelukentälle oli hävyttömän kallis suhteessa tarjontaan. Se olisi ollut ilmainen, jos olisimme olleet Heritage Trustin jäseniä. Emme olleet edes ajatelleet liittymistä jäseniksi, mutta se olisi taloudellisesti ollut kannattavaa. Ulkomaalaisetkin voivat liittyä yhdistykseen ja jos täällä kiertelee Englannissa käyden Heritage Trustin ylläpitämissä paikoissa, kannattaa liittyä. Osa pysäköintipaikoistakin olisivat olleet ilmaisia, joten säästöä olisi tullut runsaasti.

Teimme ihan mukavan kiertokävelyn taistelukentän alueella. Paikalla ei tietenkään ollut enää mitään jälkiä taisteluista, mutta ihan informatiivisia tauluja, joista sai hyvän käsityksen taistelun kulusta. Alueella oli paljon lampaita, jotka olivat jättäneet omat miinakenttänsä, joita väistellen kävely oli haastavaa. Luostari oli ollut todella suuri, joskaan pelkissä seinissä ei kamalasti ollut katsomista. Sää oli puolipilvinen ja lähellä 20 astetta. Päivän mittaan pilvet katosivat ja lämpötila kohosi lähelle 25 astetta.

Matkamme jatkui noin 30 kilometriä pohjoiseen olevaan Royal Tunbridge Wellsin kaupunkiin. Siellä operaatio nuhruiset sortsit jatkui. Rouvan nuhruiset sortsit järkyttävät jo meidän molempien mielenterveyttä, joskin eri syistä. Seija kiersi lukuisissa kaupoissa, mutta mistään ei löytynyt sopivia housuja. Minä suuresti harmittelin tilannetta ja loin uskoa, että seuraavasta kaupasta juuri oikeat pöksyt löytyvät. No sitä ei tässä kaupungissa tapahtunut, mutta varmasti seuraavassa. Royal Tunbridge Wells oli 1800-luvulla rikkaiden suosiossa oleva kaupunki, koska täällä oli lähde, jossa oli todella terveellistä vettä. Suosio on hiljalleen hiipunut eikä lähde enää ole käytössä, mutta jäljelle on jäänyt oikein kaunis Pantilesin alue, missä on komeita rakennuksia hienoine parvekkeineen.

Palasimme takaisin rannikolle ajaen mukavia pikkuteitä pienten kylien lävitse. Brighton on yli 200 000 asukkaan kaupunki, mutta liikenne oli vilkasta ainoastaan kaupungin keskustassa. Siellä eteneminen oli hidasta, etenkin rantakadulla, missä jonoa oli tiiviisti kahdella kaistalla. Hiljalleen pääsimme Regency Squarelle, missä ajoin auton parkkihalliin. Tämä oli kolme kertaa kalliimpi kuin Hastingsin vastaava, mutta huokeampaakaan ei oikein ollut tarjolla. Hotellimme oli muutaman korttelin päässä. Brightonissa majapaikkojen hintataso on korkea, mutta onnistuimme löytämään ihan mukavan huoneen alle satasella sopivan läheltä keskustaa.

Brighton on hyvin tunnettu merenrantakaupunki, jossa lukuisat englantilaiset viettävät lomiaan. Minulle kaupunki on tullut tutuksi monista elokuvista ja televisiosarjoista. Etenkin Quadrophenia-elokuvasta on Brighton jäänyt mieleen. Alun perin suunnittelin, että vain käväisisimme täällä, mutta lopulta päädyimme jäämään yöksi. Se oli hyvä päätös, sillä kaupunki oli paljon viihtyisämpi kuin odotin. Meillä oli muistissa Great Yarmouthin kaikkea muuta kuin viihdyttävä kokonaisuus, mutta täällä sellaista tunnelmaa ei tullut. Kaupunki oli riittävän suuri, että kaikki elämä ei ole keskittynyt merenrantaan ja turisteihin, vaikka turismi suuri tulonlähde onkin.

Kadotimme toisemme vähäksi aikaa siirtyessämme keskustaan, mutta aikanaan jälleen löysimme toisemme. Menimme lähellä rantaa olevalle Lanesin alueelle, missä oli kapeita kujia, kauppoja sekä todella viihtyisiä pubeja. Ympäristö oli oikein mukavaa kuljeskella ja etenkin istuskella. Menimme the Victory -pubiin ja juomien kanssa istuskelemaan auringon paisteeseen. Autoja kulki vain harvoin, mutta ihmisiä käveli ohitse sitäkin enemmän, mikä oli oikein mukavaa. Kuljimme ihan omanlaistaan tyylisuuntausta, oriental gothic, edustavan Royal Pavilionin ympäri, mutta kovin kiinnostavan näköinen paikka oli jo suljettu.

Kiersimme takaisin Lanesin alueelle ja päädyimme toiseen hienoon pubiin. Piti tänäänkin syödä aamiaisen jälkeen jotain ja se oli toastit pubissa. On oikeastaan kummallista miten vähällä ruoalla pärjää. Meillä on käytännössä joka päivä tullut yli 20 000 askelta, mutta välillä ruokailu on jäänyt kovasti vähäiseksi. Tosin välillä ruokailu on kattanut tuhansia ylimääräisiä kaloreita, joten sieltä varaenergiaa on jäänyt varastoon. Kävimme Brightonin kuuluisalla laiturilla (pier), missä oli aika paljon ihmisiä, mutta meille vähän tekemistä. Huvipuistolaitteisiin emme enää halua (pysty) menemään ja pelit eivät vaan kiinnosta. Panostimme 20 penceä rahapelikoneeseen emmekä sitä rahaa enää ikinä nähneet. Valtavan pitkä ranta ja erityisesti sen edessä vellova meri houkutteli Seijaa, mutta koska ei ollut tyyntä, niin hän ei mennyt uimaan. Palasimme takaisin Lanes-alueelle, missä oli toinen toistaan mukavampia pubeja. Menimme Druids Head -pubiin nauttimaan juomat ja nauttimaan hiljalleen viilenevästä illasta. Palasimme takaisin rannalle, vaikka ohittamamme The Criketeers -pub kutsui minua seireenien äänillä, mutta kaikissa ei vain pääse käymään. Kotimatkalla rantapromenadilla oli hyvin paljon ihmisiä nauttimassa kauniista illasta.

Rannan tuntumassa olevat merilokit olivat hyvin aggressiivisia ruoan perään. Näimme, miten lokki hyökkäsi erään miehen kädessä olleeseen puoliksi syötyyn hotdogiin ja sai sen pukattua maahan, missä lokkilauma söi sen välittömästi pois. Huonosti kävi myös huolettomalle jäätelön syöjälle. Hän oli puolessa välissä tötterön syöntiä, kun lokki yllätti hänet takaapäin, mistä hyökkäykset aina tehdään. Tötterö putosi maahan, missä lokki nielaisi sen kokonaisena muiden lokkien huutaessa vieressä kateellisina.

Uutisissa tämän päivän suurin ja melkein ainoa puheenaihe on ollut junalakko. Melkein kaikki junat olivat tänään liikkumatta, mikä on sekoittanut liikenteen suurten kaupunkien liepeillä. Meille se ei ole näkynyt. Lakko jatkuu tämän viikon torstaina ja lauantaina, jolloin raideliikenne lienee lähes kokonaan kulkematta. Onneksi meidän ei noina päivinä tarvitse liikkua junalla.