Ironbridge

 Sää Englannissa sen kuin paranee. Lämpötila kohosi hellelukemiin, vaikka taivas oli osan päivästä pilvessä. Emme paljon päässeet nauttimaan erinomaisesta säästä, koska tämä oli siirtymäpäivä pohjoiseen.

Vauxhall lähti Newquaysta puoli kymmeneltä. Melkein heti pysähdyimme tankkaamaan. Litra bensiiniä maksoi 1,90 puntaa litralta, joten taitaa olla jopa hieman kalliimpaa kuin Suomessa. Sitä kuitenkin tarvitsee, jos tekee automatkailua. Ajoimme valtatietä Exeterin tietämille ja siitä moottoritietä Bristolin pohjoispuolelle. Kymmenisen vuotta sitten ajelimme edellisen kerran näillä seuduilla ja silloin kävimme katsomassa Stonehengen sekä vierailimme Bathissa. Molemmat olivat aivan mahtavia paikkoja, ja nyt melkein harmitti, että niissä oli jo tullut käytyä. Niinpä suuntana oli pois Etelä-Englannista vähäksi aikaa.

Kesti vajaa kolme tuntia päästä Walesin rajalle, missä pidimme ensimmäisen tauon Tinternin kylässä. Suuren, kauan sitten raunioituneen luostarin vierellä kävimme ravintolassa nauttimassa kahvit sekä kakunpalan. Sitten jatkoimme pohjoiseen Englannin ja Walesin rajojen tuntumassa. Maisemat olivat kivan vihreitä ja mäkisiä, mutta Walesin vuoret jäivät lännemmäksi, joten niitä emme nähneet. Liikenne oli yllättävän vilkasta, mikä tuntuu vaivaavan koko Britanniaa, paitsi Skotlannin nautittavia syrjäseutuja. Ajaminen oli helpompaa ja mukavampaa, koska täällä oli välillä maata tuhlattu jopa pientareeksi ja kaistat olivat mukavan leveitä. Edelleen tien vierustat ovat pensaikkojen peitossa, joten maisemia ei kovinkaan helppo ole katsella.

Ajoimme Herefordin, Leominsterin ja Shrewsburyn ohitse aina Ponncysyllten kylään saakka lähelle Wrexhamia. Pääsimme perille neljän jälkeen useamman sadan mailin ajamisen jälkeen. Ponncysyllten on kuuluisa siellä olevan kanavan sekä siihen kuuluvan sillan ansiosta. 1800-luvun alussa Thomas Telford suunnitteli ja rakennutti kanavan kaivosteollisuuden tarpeisiin. Huomattavin rakennelma oli Dee-joen ylittävä akvedukti, joka on 300 metriä pitkä ja 35 metriä korkea. Se on maailman korkein kanava-akvedukti ja hämmästyttävän sirorakenteinen rakennelma. Nykyisin kanava on pelkästään huvikäytössä, mutta hyvin aktiivisessa sellaisessa. Kapeita ja pitkiä kanavalaivoja voi vuokrata ja ajella niillä laajassa kanavaverkostossa ja se on kovin suosittua. Turisteille oli tarjolla 45 minuutin kiertoajelu laivalla, mutta syväksi harmikseni niitä ei enää tänään järjestetty. Sen sijaan kävelimme toista tuntia sillalla ja sen alla ihaillen erinomaista arkkitehtuuria.

Yöksi siirryimme noin tunnin päässä Ponncysylltestä kaakkoon olevaan Ironbridgen kylään. Matka sinne sujui hyvin, mutta Rosewood B&B:n etsimiseen tuhraantui puoli tuntia. Karttaohjelmassa B&B oli laitettu väärään paikkaan ja omistajan ohjeet olivat ylimalkaiset, joten aikaa tuhraantui ja nälkä aiheutti epätoivoisuuden oireita. Lopulta paikka löytyi. Ulkoa se oli kovin epämääräinen, mutta huoneemme oli suuri ja mukava. Lähdimme saman tien kävellen lähellä olevaan kylään. Pääsimme puoli kahdeksan maissa pubiin, missä oli onneksemme vielä ruokatarjoilua. Huolto oli tänäänkin pettänyt ja pääsimme ensimmäisen kerran syömään 11 tuntia aamiaisen jälkeen. Se on liian pitkä aika, vaikka aamiainen olikin ollut englantilainen. Seija otti hampurilaisen ja minä fish and chipsin, jollaisen pitää syödä joka kerta, kun englantiin tulee, mutta yksi per matka riittää.

Ruokailun jälkeen katselimme Severn-joen ylittävää Iron Bridgeä. Se on 1781 valmistunut maailman ensimmäinen valuraudasta tehty silta. Se on edelleen paikallaan ja näyttää hyvin sirolta ja kauniilta. Se oli oikein ilo silmälle. Päivän uupumus ajoi meidät majapaikkaamme, mutta matkalla sattui olemaan Ye Olde Robin Hood Inne -pub, jota ei voinut jättää kokeilematta. Pub ei ollut nimensä veroinen, mutta ulkona oli edelleen miellyttävän lämmintä ja sitä oli mukava hyödyntää oluen ja valkoviinin nauttimiseen. Päivässä oli vähän liikaa ajamista, mutta päivä, johon sisältyy kaksi Unescon maailmanperintökohdetta, on varmasti erinomainen!