Saint Helier

Heräsimme jo puoli seitsemältä. Huone oli varsin lämmin, mikä ei parantanut unen laatua. Portsmouthin aamu oli pilvinen eikä kovin lämmin. Menimme syömään heti ensimmäisessä aallossa seitsemältä. Aamiainen oli mukavan runsas, sillä tarjolla oli sekä lämpimiä ruokia että muita vaihtoehtoja.

Puoli kahdeksalta ajoimme taksilla Portsmouthin satamaan Condor Ferrysin terminaaliin. Puoli yhdeksältä meidät vietiin pikkubussilla Jerseyn saarelle menevään lauttaan. Matkustajia oli yllättävänkin vähän eikä hyvää paikkaa matkustamosta ollut vaikeata saada. Laiva vaikutti aika vanhalta eikä pärjännyt lähellekään Ruotsinlauttojen tasolle, mikä ei tietenkään ollut ihme. Lähtö viivästyi yli puoli tuntia, koska laivaston alus saapui satamaan ja oli meidän reitillämme. Aluksi laiva kulki Portsmouthin satamasta kaupungin ohitse merelle, missä seurattiin hetken aikaa Isle of Wightin rantaa, kunnes lähdimme kyntämään avomerta etelään.

Televisiossa näytettiin uusi Bond-elokuva, mutta mitään muuta viihdykettä laivalla ei ollut. Ulkona sai käydä, mutta siellä oli viileätä, tuulista ja pilvistä eikä oikeastaan mitään katsottavaa. Joimme kahvit sekä sen kanssa pienet kakunpalat, joista minun palani oli parempi, mutta Seija söi siitä isomman osan. Laiva keinui tasaisen rauhallisesti, mikä auttoi meitä molempia ottamaan nokkaunet. Kahdeltatoista alkoi lounasaika. Seija otti annoksen mautonta lasagnea ja minä valitsin curryn, joka maistui ihan hyvältä, mutta annos oli tietenkin liian suuri. Odottelu jatkui Ranskan näkyessä hämärästi laivan vasemmalla puolella. Laivan henkilökunta vaikutti olevan puolalaisia. Olisiko varustamo palkannut koko henkilökunnan Puolasta, sillä muuten on vaikea ymmärtää, että niin moni oli kyseisestä maasta. Näimme merimatkan aikana muutamia merilintuja, joista tunnistin ainoastaan suulan, joka kaartoi näyttävästi laivan ikkunan editse.

Vähäinen matkustajakunta oli keskimääräisesti meitä vanhempia eli ikäihmisiä. Keski-ikää laski huomattavasti ryhmä koulupoikia, jotka ehkä menivät pelimatkalle Jerseylle tai palasivat sinne Englannista. Päästyämme Kanaalin saarien läheisyyteen pilvet kaikkosivat ja aurinko paistoi jälleen niin kuin on paistanut suurimman osan meidän matkastamme. Onkohan syytökset Britannian huonosta säästä vain propagandaa, jolla britit yrittävät pitää turistit poissa saareltaan?

Laiva oli Saint Helierin satamaan saavuttaessa yli puoli tuntia myöhässä, mikä tiesi, että terminaalissa olimme vasta kuuden jälkeen. Meidät tuotiin laivasta rantaan samalla pikkubussilla kuin Portsmouthissa olimme tulleet laivaan. Lähtiessä oli pitänyt tehdä kaksi matkaa, jotta kaikki tulijat olivat päässeet mukaan. Suurin osa heistä näytti menevän Guernseyhyn, sillä meitä tuli Saint Helieriin vain kolme henkilöä, me ja yksi nuori heppu. Juippi asteli reppu selässään pois terminaalista, mutta me jäimme odottamaan kahdestaan isoon halliin laukkuamme. Muutaman minuutin odotuksen jälkeen pitkä liukuhihna alkoi liikkua hälytyssireenin varoittaessa odotushallissa olijoita. Sieltä meidän sininen matkalaukkumme tuli ihan yksinään hihnalla. Nostin laukun lattialle, näytin peukkua ikkunan takana olevalle hihnanhoitajalle, ja hän pysäytti hihnan minulle moikaten.

Ilmeisesti Jerseyn taksikuskit tiesivät, että kävellen tulevia matkustajia on vähän eikä satamassa kannattanut asiakkaita odotella. Niinpä siellä ei ollut ainoatakaan taksia odottamassa. Emme tienneet mistä takseja olisi löytänyt, joten lähdimme kävellen noin puolentoista kilometrin päässä olevalle hotellille. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämmintä oli noin 25 astetta. Kello oli ylittänyt puoli seitsemän, kun pääsimme Hotel de Normandieen. Kirjautumisen jälkeen päätimme jättää Saint Helierin tutustumisen huomiseen. Tänään söimme vain kala-ateriat hotellillamme ja kävelimme vähän aikaa laskuveden tyhjentämällä rannalla. Täällä vuoroveden vaikutukset merenpinnan korkeuteen vaikuttavat olevan todella suuret.