Seaton

 

Kahdeksalta olimme alakerrassa hotellin aamiaiselle. Se ei ollut tyypillinen englantilainen vaan mannermainen vaihtoehto. Lämpimiä eivät olleet kuin kahvi ja paahtoleipä, mutta kuitenkin ihan riittävästi valinnanvaraa. Ennen yhdeksää palasimme takaisin alas ja annoimme matkalaukkumme säilytykseen, ja lähdimme katselemaan Southamptonia.

Kaupungissa on noin 250 000 asuakasta, mutta se vaikutti sitä pienemmältä. Aluksi kohtasimme valtaisan ostoskeskuksen, joka näytti täyttävän koko keskustan. Onneksi näin ei ollut vaan oikeatakin katseltavaa oli. Vanhassa keskustassa oli aika paljon jäljellä kaupungin vanhaa muuria sekä joitakin tosi vanhoja rakennuksia.

Niitä oli kuitenkin melko vähän, mikä tiesi sitä, että iso osa kaupungin rakennuksista oli uusia ja hieman tylsiä. Southampton on kuuluisa satamakaupunki, mistä Titanic aikoinaan lähti ainokaiselle matkalleen. Näimme useamman rakennuksen seinällä kyltin, missä kerrottiin rakennuksessa asuneen jonkun tietyn henkilön, joka ei ollut palannut Titanicin neitsytmatkalta. Kiersimme yliopiston puistoalueen kautta kävelykeskustaan ja sieltä takaisin hotellille.

Odottelimme vajaan tunnin paikallisjunan lähtöä Southamptonin asemalla. Sitten istuimme hiljakseen etenevässä ja kaikilla asemilla pysähtyvässä junassa 40 minuuttia ennen kuin tulimme Portsmouthin esikaupungissa sijaitsevaan Hilseaan. Olimme varanneet sieltä auton reiluksi viikoksi. Alun perin olin suunnitellut vuokraavani auton heti Heathrowin lentokentältä. Sieltä sama auto samalta vuokraamolta olisi maksanut 1 100 euroa, kun Portsmouthista sen sai 400 eurolla. Vuokraus sujui oikein helposti miellyttävän ymmärrettävää englantia puhuvan virkailijan avustuksella. Meille annettiin avaimet Vauxhall Crossland -merkkiseen autoon. Se oli hieman turhan suuri. Olimme varanneet pienemmän, mutta sellaisia ei ollut, joten meille annettiin tällainen suurempi kulkuneuvo. Haasteellisinta oli, että se oli manuaalivaihteinen, jollaisella en ole ajanut useampaan vuoteen. Äkkiä siihen tottuisi, mutta nyt jännitti vasemmanpuoleiseen liikenteeseen heittäytyminen manuaalilla, jota piti osata ripeästi vaihtaa vasemmalla kädellä.

Lähtö vuokraliikkeen pihasta sujui virheittä vaikkakin hyvin varovaisesti. Etenin pikkukadulta hieman vilkkaammalle ja kiihdytin Vauxhallin pienillä nykäisyillä vauhtiin. En päässyt kolmannetta vaihdetta korkeammalle ennen ensimmäistä kiertoliittymään. Katselin joka suuntaan ja hurautin epätasaisella kiihdytyksellä eteenpäin. Muutaman risteyksen jälkeen ohjasin kirkkaan sinisen automme moottoritielle ja pääsin rauhoittumaan. Siellä eteneminen oli tasaista, vaikka liikennettä oli varsin paljon. Minulla oli kuitenkin oma paikka jonossa ja siinä oli hyvä edetä länteen autoon totuttautuen ohi Southamptonin. Ennen Bournemouthin moottoritie vaihtui tavalliseksi nelikaistaiseksi tieksi ja melkein saman tien vauhti loppui kokonaan. Seuraavaan kymmeneen kilometriin meni yli puoli tuntia ennen kuin ruuhka hellitti. Menijöitä oli edelleen hämmästyttävän paljon. Ajaminen alkoi tuntua jo turvalliselta, paitsi kiertoliittymissä, missä kaistan valinnat aiheuttivat jännitystä jo ennen liittymää, saati sitten liittymän aikana.

Poolen jälkeen pääsimme kääntymään pienemmille teille, jotka olivat varsin kapeita, mutta oikein kivoja ajettavia, kunhan rekka ei tullut vastaan. Ajoimme Warehamin kautta Lulworthiin, missä oli saman niminen linna. Paikka oli rakennettu 1700-luvulla aristokraattien metsästyspaikaksi, mihin se oli varsin mahtipontinen. Menimme katsomaan linnaa ja kävimme sen teehuoneessa nauttimassa kahvit ja skonssit. Vieressämme pyöri kaunis riikinkukko valtavan pyrstönsä kanssa. Ilmeisesti se norkoili skonssin palasia, mutta ne olivat niin hyviä, että korealle linnulle ei niistä murusia lohjennut. Lintu oli varsin peloton, mutta varmaan sillä oli turvallista linnan puistossa astella. Ihastelimme pyöreätornista linnaa ulkoa päin ennen kuin palasimme autolle laajan lammaslaitumen vierestä. Sää oli aurinkoinen ja lämpötila nousi parhaimmillaan 23 asteeseen.

Ajoimme noin kymmenen kilometriä länteen, kunnes pysähdyimme katsomaan Durdle Door -nimistä luonnonnähtävyyttä. Kanssamme komeaa luonnonkaarta oli katsomassa hämmästyttävän paljon muitakin ihmisiä. Hyvin me kaikki sovimme laajalle rannalle ihmettä katsomaan. Olin vain ihmeissäni, että näin paljon ihmisiä oli saapunut varsin kauaksi muusta nähtävästä. Laskeutuminen hyvin jyrkkää rinnettä alas meren rantaan ja sieltä nouseminen takaisin ylös oli mukavaa harjoitusta. Hieman häpeän kuntoni kehnoutta, mutta niin vain jätin monta japanilaisteiniä huohottamaan taakseni kavutessani jyrkkiä portaita ylös. Tosin nämä japanilaistytöt näyttivät sellaisilta, jotka eivät vapaaehtoisesti poistu puhelimensa äärestä, mutta ohitukseni oli kuitenkin selkeä ja jopa rivakka. Devonin, missä nyt olimme, sekä Dorsetin rannikoilta voi löytää fossiileja. Niitä on rannikon kalkkikivikallioissa hyvin paljon eikä ole tavatonta löytää ihka-aito fossiili. Minä olen aika varma, että sellaisen löysin pienen kiven kyljestä, mutta harmikseni sitä oli eroosio pahasti kuluttanut. Joku voisi arvella kuluneen kohdan olleen vain eriväristä kiveä, mutta minä en niihin epäilijöihin kuulu.

Ajoin pieniä teitä pitkin reilun 50 mailia rannikolla sijaitsevaan Seatoniin. Ajaminen kapeilla teillä, joita tiivis puusto ja pensaikko reunusti, oli oikein mukavaa, paitsi milloin se kuorma-auto ilmestyi mutkan takaa. Pienet kylät ja niiden erinomaisen kauniit olkikattoiset talot runsaine kukkineen saivat Seijan huokailemaan kovaäänisesti. Kylien ulkopuolella oli hyvin miellyttävän mäkistä maisemaa, jota värittivät lukuisat eri vihreätä heijastavat pellot, joita aidat tai kapeat metsiköt erottivat.

Seatonissa majoituimme Eyre Court hotelliin, joka oikeastaan oli pubin yläkerrassa oleva majatalo. Huoneemme oli huomattavasti edellistä huonettamme viihtyisämpi, mutta myös paljon kalliimpi. Teimme illan suussa kierroksen hyvin hiljaisessa kaupungissa ennen kuin menimme kilpailevaan pubiin, The Malt House, syömään. Lasagne ja kala olivat ihan hyviä, vaikka pub ei ollut viihdyttävimpiä. Ennen huoneeseen nousua nautimme vielä toiset juomat omassa pubissamme, joka oli paljon hiljaisempi kuin The Malt House. Tyhjä kaupunki ei meitä enää houkutellut vaan loppuillan vietimme huoneessa muun muassa huomista suunnitellen.