Great Yarmouth

Laskeuduimme kahdeksan jälkeen suuren hotellin alakertaan aamiaisella. Olimme tottuneet hyvin intiimeihin aamiaistilaisuuksiin, mutta nyt tahti oli aivan toinen. Aamiaistila oli hyvin suuri ja syöjiä paljon, kuten suuressa hotellissa voi odottaa. Tarjonta oli laajempaa, englantilaisen aamiaisen tarvikkeet olivat tarjolla, mutta vihannespuoli oli selvästi suppeampaa. Birminghamissa on jonkinlaiset nuorten tyttöjen voimistelukisat. Aamiaista oli syömässä suuri määrä voimistelijanalkuja sekä heidän vanhempiaan tai valmentajiaan, ja he kaikki nostivat äänien korkeutta huomattavasti. Aikaisemmin en ole nähnyt, että hotellin aamiaiselle jotkut tulevat yöpuvussa ja pörröisissä tohveleissa. Nyt olen nähnyt senkin.

Yhdeksän jälkeen poistuimme Birminghamista ja poistuminen oli sujuvampaa kuin sinne saapuminen. Kaupungissa liikennettä ei ollut paljon, mutta moottoritiellä sitä oli jälleen ihan tarpeeksi. Lähdimme etenemään muiden seurassa kohti itää sateen ropistessa tullilasiin harvakseltaan. Koko päivä oli sateinen, vaikka välissä lyhyitä poutajaksoja olikin. Missään vaiheessa ei satanut paljon, mutta kävellessä piti sateelta suojautua.

Cambridgesta emme löytäneet riittävän huokeata majoitusta, mutta siellä käyminen ei maksanut kuin pysäköintimaksun parkkihallissa. Kiersimme kuuluisassa yliopistokaupungissa pari tuntia. Harmikseni petyin Cambridgeen. Aiemmalla matkalla olimme käyneet Oxfordissa, mikä oli tehnyt meihin suuren vaikutuksen arkkitehtuurillaan ja kaikkialla huokuvalla akateemisuudellaan. Täällä oli jonkin verran tosi komeita rakennuksia, kuten Kings College, mutta kokonaisuus ei ollut lainkaan sellainen kuin ikivanhan yliopistokaupungin pitäisi olla. Totta kai kaikki muuttuu ja menee eteenpäin, mutta sitä en olisi suonut täällä tapahtuvan näin suuressa määrin. Pitää mennä käymään uudestaan Oxfordiin. Mukavinta oli pysähtyä Cam-joen ylittävälle sillalla ja katsella kun kapeita veneitä työnneltiin pitkillä seipäillä eteenpäin, eli englanniksi punting the boat. Cam-joella oli mahdollista vuokrata vene seipään käyttäjän kanssa, ja nämä veneet etenivät joella kätevästi ja tehokkaasti. Toinen vaihtoehto on vuokrata vene ja puntata sitä eteenpäin omilla taidoilla. Tämä näytti olevan pääsääntöisesti suuri, joskin hauska virhe, ainakin sillalta katsojan silmissä. Veneet etenivät hitaasti, aina väärään suuntaan ja usein keula tökkäsi rantaan, sillanpieleen tai toiseen veneeseen. En pystynyt olemaan nauramatta erään vanhemman herran yritykselle. Hänellä oli suuria vaikeuksia saada siirrettyä pitkää seivästä työntöasentoon, joten vene ajelehti aivan minne sattui. Tietenkin veneen nokka törmäsi toiseen veneeseen, joka yritti päästä pois laiturista, mutta heppu ei saanut seivästä asetettua edes asentoon, jolla olisi voinut työntää veneen pois ahdingosta. Rouva oli mukana veneessä ja hänellä oli mela, jolla pystyi avittamaan punttaajaa. Rouvan käsitys melomisesta oli vielä surkeampi kuin miehensä kyky puntata. Nainen meloi eteenpäin, jolloin veneen keula pysyi entistä tiukemmin kiinni toisessa veneessä, joka puolestaan yritti päästä pois laiturista. Toivottavasti nämä eivät olleet tämän yliopiston kasvatteja.

Kävimme harmillisen meluisassa kahvilassa kahvilla ennen kuin palasimme kilometrin päässä keskustassa olevaan parkkihalliin ja poistuimme kaupungista. Seuraavaksi ajoimme reilun tunnin päässä olevaan King’s Lynnin kaupunkiin. Se on meille molemmille tullut tutuksi erään dekkarisarjan tapahtumapaikkana ja päätimme pysähtyä siellä, koska se oli sopivasti matkan varrella. Kävimme syömässä toastit, jotka sitten jäivätkin päivän pääateriaksi. Ne kuitenkin olivat oikein hyvänmakuiset. Kaupunki ei kovin paljon tarjonnut, mutta siihen varmasti vaikutti jatkuva kevyt sade.

Yöksi jäimme Great Yarmouthin kaupunkiin. Se on tunnettu lomakaupunki Pohjanmeren rannalla. En ole ennen käynyt tyypillisessä englantilaisessa merenrantalomakaupungissa, mutta sellaisen halusin käydä katsomassa, koska monissa sarjoissa ja elokuvissa olen niitä nähnyt. Lomakausi ei ole vielä menossa, joten ihmisiä oli kovin vähän. En ole varma olisiko valtava määrä lapsiperheitä nostanut tunnelmaa verrattuna siihen, että paikalla ei ollut juuri ketään. Ensin kiersimme kaupungilla, mutta siellä oli hyvin ränsistynyttä. Käymässämme pubissa ei meitä pelottanut, mutta ei siellä tunnelmallistakaan ollut. Kiersimme sivukatuja, jotka välillä näyttivät kuin englantilaiset rivitalot olisi siirretty Tiranaan. Sitten saavuimme merenrantaan, missä valtava hiekkaranta odotti helteitä ja lomalaisia, mutta nyt siellä oli autiota ja kylmää. Rantabulevardi oli taas oma lukunsa. Minulle siitä tuli mieleen kerjäläisen Las Vegas. Siellä oli monia pelihalleja, joiden nimet ja valokyltit oli matkittu Las Vegasista, mutta siihen yhtäläisyydet loppuivatkin. Joitain vanhoja hienoja rakennuksia oli jäljellä, mutta ne ikävästi hukkuivat uusia tylsien rakennusten varjoon. Kävimme vielä eräässä rantabulevardin pubissa, ennen kuin tämän päivän taivallus päättyi.

Yön vietämme Collingswood B&B:ssä. Huoneemme on siisti, mutta ei kovin tilava. Aamulla oli erinomaisen mukava käydä suihkussa, kun pystyi pesemään jalkansakin. Täällä, kuten yleensä muissakin B&B, suihkutila on niin kapea, että jalkoja ei yksinkertaisesti pysty pesemään. Jos saippua putoaa lattialle kesken pesun, jää likaiseksi, tai on pakko poistua suihkutilasta, ja aloittaa koko homma uudestaan saatuaan noukittua saippuan suihkutilasta.

Eilan täytti maailman parhaimman bändin lahjakkain jäsen, Paul McCartney, 80-vuotta! BBC näytti ansaitusti pitkän ohjelman hänen kunniakseen. Ei meinannut kirjoittamisesta tulla mitään, kun piti katsella mahtavia esityksiä ja kuunnella musiikista parhainta.