Sunar

Seija heräsi Balin aamuun jo kuuden jälkeen, mutta minä jatkoin melkein kahdeksaan ennen kuin heräsin melko virkeänä. Reilu vartti myöhemmin kävelimme meren rannalle, missä saimme hotellin aamiaisen Creme-ravintolassa. Aamu oli hieman pilvinen, mutta lämpötila keikkui jo melkein 30 asteessa eikä se päivän aikana juuri siitä muuttunut. Päivällä pilvet kaikkosivat taivaalta, jolloin auringossa ainakin tuntui kuumemmalta. Aamiaisen sai valita listalta ja kahvi, mehu, munakas tai vastaava sekä paahtoleipä olivat juuri sopivat meille.

Palasimme majapaikkaan ja vaihdoimme yllemme uima-asut. Olimme pian takaisin rannalla ja löysimme valtavan pitkältä hiekkarannalta sopivan paikan mennä uimaan. Vesi ei ollut ihan niin lämmintä kuin arvelin, mutta edes minua ei siellä paleltanut. Hieman syvemmällä pohjassa kasvoi jonkinlaista vesikasvia, johon jalat uidessa osuivat, mutta kiviä en ainakaan tunnistanut jalkojen alla. Uiskentelin jonkin aikaa, kunnes tulin rannalle kuivattelemaan. Nyt olen uinut kaikissa kolmessa suuressa valtameressä. Harmittavan paljon muoviroskaa oli myös uimarannalla. Ei niin, että roskat olisivat peittäneet kaiken vaan niin, että niitä näki siellä täällä kaikkialla, myös vedessä. Ymmärtääkseni muoviroskat ovat täällä todella suuri vitsaus.

 

Astelimme takaisin hotellille päin, kun näin oikein kauniin värisen turkoosikalastajan istuvan rannalla ja lentävän sitten pois. Majapaikassa menimme lepäämään uima-altaan edessä oleville makuualustoille. Silloin paljastui idyllisen majapaikan harmittava puoli. Aidan takana rakennettiin jotain rakennusta ja sieltä tuli koko päivän varsin voimakas rakentamisen meteli. Seija otti aurinkoa ja minä istuin varjossa ja tiirasin lintuja. Puutarhassa olikin varsin vilkasta lintujen vieraillessa lähipuissa tai kävivät juomassa uima-altaan reunalta. Pikkuvarpusen oli helppo tunnistaa, mutta muista en päässyt ainakaan heti perille. Rakentamisen meteli alkoi aika nopeasti häiritä liikaa ja poistuimme huoneeseemme. Asia saattaisi todella harmittaa, jos olisi tullut vain tähän kohteeseen hakemaan rauhallista lomaa, ja vieressä olisi koko ajan työmaanmelua.

 

Meidän huoneemme on vasemman puoleisen rakennuksen koko yläkerta.

Sopivan levon jälkeen laitoimme taas ulkovaatteet päälle ja lähdimme katselemaan vilkkaan kadun liikkeiden tarjontaa. Ostoaikeet olivat vähissä, mutta tarvitsimme käteistä sekä paljon juomavettä ja jotain pientä naposteltavaa. Pistäydyimme syömään Dakko-ravintolaan. Minä otin nasi gorengin ja Seija jäi ilman ateriaa, koska molemmat hänen valitsemistaan aterioista olivat loppuneet eikä hän muuta halunnut. Hän lusikoi kuitenkin minun riisiateriaa ja saimme sen yhdessä syötyä loppuun ja molemmat olivat kylläisiä. Nyt päätimme taas tulla vähäksi aikaa huoneeseemme lepäilemään. Minä kirjoittelin ja katselin samalla ulos pihamaalle. Äkkiä huomasin suurehkon linnun laskeutuvan lootusaltaan reunalle. Jaavanriisihaikara oli helppo tunnistaa, kun kävi katsomassa apua hakusivustolta.

Emme hyvin kauan jaksaneet lepäillä vaan mieli teki lähteä jonnekin. Päätimme palata rannalle ja kävellä sen viertä kulkevaa jalkakäytävää sekä katsella muun muassa merta. Laitoin vielä hieman kosteat uimahousut sortsien alle, josko pulahtaisin vielä uudestaan mereen. Sinne en kuitenkaan päässyt kastautumaan, sillä laskuvesi oli vienyt vedet mennessään. Kaukana ehkä kilometrin päässä merellä on koko rannan mittainen harjanne, johon aavan meren aallot iskevät. Siitä rannalle saakka oli nousuveden aikaan vettä ehkä kaksi metriä, mutta nyt sitä ei ollut kuin puoli metriä ja paikoin maa oli näkyvissä. Uimaan ei siis päässyt, mutta pohjaa olisi voinut mennä tonkimaan, kuten jotkut lapset ja haikarat tekivät. Syvemmissä paikoissa oli paikallisia onkimassa ja he saivat paljon pieniä vihreitä lähes pyöreitä kaloja.

 

Niinpä jouduimme tyytymään kävelyyn, mutta me tykkäämme. Jalkakäytävällä oli paljon muitakin kulkijoita ja joitakin pyöräilijöitäkin. Ohitimme monia majapaikkoja, jotka olivat samantapaisia kuin meidänkin Villa. Tällä rannalla ei ollut yhtään ainoata suurta hotellia, mistä ainakin itse pidin. Rajoittavatkohan sitä rakennusmääräykset vai jotkin muut syyt? Matkan varrella oli myös kivan näköisiä ravintoloita, joista menimme Fisherman’s Clubin terassille istumaan. Hyvin siro balilaisneitokainen otti vastaan drinkki- ja oluttilauksen ja hieman myöhemmin tyypilliseen balilaiseen asuun sonnustautunut mies toi meille juomat. Niitä oli oikein mukava siemailla suuren päivävarjon alla miellyttävässä lämmössä ja samalla ihmetellä ohikulkijoita sekä meren tapahtumia. Harmittavasti tapahtumat olivat kaukana, joten aika paljon piti vain arvailla. Seija katseli enimmäkseen maalle päin ja näki, miten orava vipelsi palmunrungolla ja minäkin ehdin sen nähdä. Kyseessä oli banaaniorava, joka on toinen tällä saarella elävistä oravista. Täällä onkin todella paljon eläimiä, vaikka kaupunkia tämä koko alue onkin. Rannassa ohitimme rakennuksen, missä oli monta vesiallasta. Siellä suojeltiin kilpikonnia eli niitä kasvatettiin ja varmaan sopivassa vaiheessa ne päästetään luontoon. Altaissa oli sekä ihan muutaman sentin kokoisia kilpikonnia että yli puolen metrin pituisia todella hienoja otuksia. Seijakin on ollut eläinten kanssa hyvissä väleissä, vaikka vessassa ollut pienen pieni sisilisko saikin kovaäänisen tervehdyksen.

Kiersimme rannasta takaisin kylän vilkkaalle tielle ja kävelimme sitä pitkin takaisin hotellille. Tiellä kulkee paljon autoja ja mopoja, mutta määrä on hyvin kaukana Hanoin vastaavasta. Saa nähdä millaista liikenne on isommissa kaupungeissa. Jalkakäytävillä ei ole Hanoin tapaan esteenä mopoja, mummoja ja työkaluja, mutta välillä jalkakäytävä on kovin kapea ja vastaantulijaa pitää väistää ajoradan puolelle. Hotellilla menimme uima-altaalle ja minäkin polskin jonkin aikaa hyvin lämpöisessä vedessä. Pimeän tultua kävin vielä kaupungilla nostamassa käteistä automaatista, sillä huomasimme, että olimme nostaneet sitä liian vähän. Automaatteja on aika tiheästi, mutta melkein kaikki pyytävät puhelinnumeroa eli nosto tehdään kai sim-kortin kautta. Löysimme kuitenkin kaupungin suurimmasta ostoskeskuksesta automaatin, jolla sai nostettua käteistä luottokortilla. Palasin sinne ja nostin kerralla miljoona rupiaa, mikä on noin 50 euroa. Seija oli jäänyt huoneeseemme lepäämään, joten minulla olikin jännä paikka kulkea ihan yksin.

Luulen, että tämä oli minun ensimmäinen kokonainen rantalomapäiväni ikinä. En ainakaan muista, että olisin ollut jossain rantalomapaikassa kokonaista päivää. Kyllä tällainenkin on loman viettoa, mutta äkkiä minä tällaiseen oleskeluun kyllästyn.