Glenorchy

Minä taidan olla eteläisen pallonpuoliskon ihminen, sillä tällä puolen maapalloa olen nukkunut joka yö oikein hyvin. Eivätkä päivätkään ole huonosti menneet. Pohjoisesta puoliskosta on paljon enemmän huonompia kokemuksia. Ehkä aineisto on vielä turhan ohut, mutta seurataan tilannetta. Lähtö Hotel Wanakasta tapahtui rauhallisesti, joskaan en lähtöä turhaan venytellyt. Aurinko paistoi täysin siniseltä taivaalta. Päivän mittaan lämpötila kohosi 26 asteeseen, mistä ei minulla ollut valittamista.

Toyota lähti nätisti parkkipaikalta suunnatessani kohti Queenstownia. Otin kahdesta vaihtoehdosta pienemmän tien, joka meni Cardronan kautta. Se oli oiva valinta. Tie kulki ylängön yli tarjoten komeita maisemia. Lähestulkoon tänne saakka kaikkialla on ollut hyvin vihreätä, mutta nyt vuorten rinteet olivat aivan keltaisia. Tien varrella on silloin tällöin mittari, jolla kuvataan kuivuutta ja siten metsäpalon vaaraa. Pohjoisessa oli vaaratonta, mutta täällä mittarin osoitin oli joko Very high tai Extreme, mikä on asteikon viimeisin kohta. Tällaista on ilmeisesti molemmilla saarilla normaaleina kesinä, mutta tämä kesä on ainakin Pohjoissaarella ollut poikkeuksellinen, sillä kaikkialla on vihreätä edelleen. Aucklandin taksikuskini ehti tästäkin päivitellä. Cardronan ohitin sitä oikeastaan huomaamatta, ja pian sen jälkeen alkoi hyvin pitkä laskeutuminen alemmaksi jyrkkien hiusneulamutkien kautta.

Saavuin pieneen Arrowtowniin noin kymmeneltä. Täällä oli aikoineen suuri kultaryntäys, joskin se on kauan sitten hiipunut kullan ehtymisen vuoksi. Jäljelle on jäänyt kivan näköinen pieni keskusta, joka nykyisin kerää kultansa turistien kukkaroista. Kiertelin hetken aikaan aurinkoisessa kylässä ja söin siellä aamiaiseksi täytetyn croissantin ja kahvin puiston penkillä istuskellen. Sitten ajoin läheiseen Queenstowniin. Se on tämän Otagon alueen turistikeskus, missä on kaikkea tekemistä turisteille. Asukkaita kaupungissa on reilu 15 000, vaikka sitä oli vaikeata uskoa, kun ajoin kaupunkiin. Ruuhka oli ihan uskomaton. Keskusta ei tietenkään ollut suuri, mutta muutamalla pääkadulla oli liikenne koko ajan tukossa eikä vapaita parkkipaikkoja löytynyt mistään. Yritin kiertää hieman keskustan ulkopuolelle, mutta siellä oli vain tavallisia asuinrakennuksia sekä tietöitä. Kyllästyin aikani pyörittyäni, ja poistuin kaupungista.

Queenstown on erittäin kauniin Lake Wakatipun rannalla. Minulla oli yöpaikka varattuna Glenorchyssa, joka sijaitsee järven pohjoisnurkassa melkein 50 kilometrin päässä Queenstownista. Tuo 50 kilometrin ajelu oli hieman vaarallista, koska tien seuraaminen pukkasi unohtumaan. Vasemmalla puolella kimmelsi mahtavassa auringon paisteessa Wakatipun järvi ja sen molemmilla puolilla nousivat korkeat ja jyrkät vuoret. Kaiken huipuksi edessä näkyivät Etelä-Alppien lumihuippuisia vuoria. Näkymä oli kelvannut Peter Jacksonille Hobittien-elokuvaan ja valinta oli erinomainen. Sopivassa paikassa pysähdyin ja pääsin katselemaan maisemaa turvallisesti. Tänään ajaessa on kuullut jälleen radio, ainakin ison osan matkasta. Aiempina päivinä vuoret ja asutuksen puuttuminen ovat pitäneet radioasemat harvoina. Tänään taas rokki soi ja tunnelma kohosi entisestään.

Glenorchy on varsin pieni kylä. Siinä ei ole oikeastaan mitään katseltavaa, mutta onneksi ympärillä on. Olin varannut itselleni yksityisen asunnon, tai oikeastaan sen alakerran, missä oli olohuone ja makuuhuone. Parasta oli, että siellä oli pesukone. Puhtaat vaatteet alkavat olla lopussa, ja esimerkiksi sortsit sen näköiset, etten kehtaisi niillä liikkua muiden seurassa. Pesukone oli aivan erinomaisen helppokäyttöinen ja siinä oli itsessään myös kuivaaja! Jos kotona olisi yhtä mahtava laite, niin vaatisin, että minä pesisin aina meillä kaikki pyykit. Harmittavasti näitä laitteita myydään ainoastaan Uudessa-Seelannissa.

Pestyäni ensimmäisen koneellisen lähdin ulos kävelemään. Lämpötila oli vieläkin 26 astetta eivätkä taivaan rannalle ilmestyneet pilvet vielä peittäneet laakson taivasta. Kiersin kaupungin laitamilla kulkevan luontopolun. Se oli hieman tylsä, koska kulki varsin tasaisella alueella. Ihan kiva oli kuitenkin kävellä leppeässä kesässä, ja näin kuitenkin jalohaikaran. Jonkin verran oli vastaan tulijoita ja suurin osa heistä tervehti ohittaessaan minut. Olin 20 vaille viisi takaisin kylällä ja kävelin suoraan yhteen kolmesta ravintolasta. Olisin halunnut ruokaa, mutta keittiö avautui vasta viideltä, joten jouduin tyytymään olueen. Nautiskelin kylmän oluen katsellen kaukana näkyviä vuoria ja monia tärkeitä asioita miettien. Viisi yli viisi menin takaisin tiskille, ja tilasin blue cod -aterian, joka osoittautui paikalliseksi fish and chips -ateriaksi. Se maistui oikein hyvältä ja täytti minut sopivasti. Tuuli oli hiljalleen yltynyt ja taivas alkoi täyttymään pilvistä kävellessäni takaisin asunnolleni. Minulla taisi olla hieman ripeämpi tahti, koska halusin päästä pesemään toista lastillista pyykkiä. Ilta menikin mukavasti pyykkiä pesten.

Sykloni Gabrielle on riehunut Pohjoissaarella pari päivää, ja myös Eteläsaaren pohjoisosassa on ollut kehnoa keliä. Melko paljon tuhoa on tapahtunut. Itselläni on ollut todella hyvä tuuri ajoitusten kanssa, sillä täällä Eteläsaarella olen saanut nauttia erinomaisista säistä ja mahtavasta loman vietosta. Huonommalla ajoituksella voisin olla jossain Pohjoissaaren kaupungissa jumissa, koska kaikki tiet voisivat olla suljettuna, tai Aucklandin lentokentällä odottamassa milloin kenttä jälleen avataan. Televisiosta on tullut koko illan erikoislähetys myrskyn tuhoista. Onneksi suurin osa tuhoista on vain aineellista.