Taihape

Heräsin puoli kuudelta ja nopeiden aamutoimien jälkeen olin ennen seitsemään autossa ratin takana kaikki pakattuna. Oli vielä ihan pimeätä, mutta liikenne Blenheimin ja Pictonin välillä oli hyvin vilkasta. Etelään päin tulivat lautalla Eteläsaarelle tulleet ja pohjoiseen matkasivat ne, jotka halusivat ehtiä Pohjoissaarelle menevään lauttaa. Minä kuuluin noihin jälkimmäisiin. Olin satamassa sopivan aikaisin, ja vaikka ajelin vähän omia reittejäni, pääsin oikeaan lauttajonoon ilman mitään kiirettä. Odotusta oli tunnin verran, kunnes henkilöautotkin otettiin sisään. Lauttaan ajo on aina hieman jännittävä tapahtuma, mutta tätä jännitti aivan turhaan, sillä ajelin vain edellisen auton perässä ja pysäytin Toyotan laivahepun osoittamaan paikkaan.

Tämän matkan tein Interislanders-yhtiön lautalla. Matkoissa eri yhtiöiden välillä ei juuri eroa huomannut. Laivat ovat ihan isoja, palvelut samanlaisia ja matka-aikakin sama. Reitti oli tietenkin aivan sama, mutta kuljin nyt etelästä pohjoiseen. Sää oli, tietenkin, kauniin aurinkoinen, ja olisi ollut lämmin, jos merellä ei olisi tuullut aika voimakkaasti. Tosin aallot olivat kovin matalia, joten oikeasti tuuli ei ollut voimakas. Annettuani kiireisempien syödä ensin, menin itse aamiaisjonoon, kun siellä ei ollut enää ketään muuta. Nuori tarjoilija antoi minun ottaa lasten aamiaisen, joka oli muuten sama, mutta vaihtoehtoja oli vähemmän. Sain itseni erinomaisen täyteen munista, pekonista ja pavuista. Seisoskelin ison osan matka-ajasta ulkona merelle katsellen. Toivoin hyvin kovasti, että albatrossi liitelisi laivan lähellä, mutta sitä onnea minulle ei suotu. Muita vesilintuja näkyi runsaasti sekä laivan edessä pomppineita melko pieniä delfiinejä.

Laiva oli aikataulun mukaan satamassa. Yllättävän pitkän odottelun jälkeen autotkin päästettiin pois. Minun ei tarvinnut ajaa Wellingtoniin vaan pääsin kätevästi lähtemään suoraan kohti pohjoista. Lähdin kiertämään hieman idästä päin ja ajoin tietä 2 Mastertoniin. Wellingtonin esikaupunkien jälkeen liikenne helpotti, mutta saman tien tie nousi hyvin kiemuraisesti korkeiden vuorien (noin 800 metriä ehkä) päälle ja sitten tultiin serpentiiniä jälleen alas. Tämän jälkeen oli taas pitkään tasaista, mutta aina näkyi jossain päin vähintäänkin korkeita mäkiä, minkä korkuisia ei meillä kotimaassa ole. Eteläsaareen verrattuna täällä oli kovin vihreätä, maataloutta on keskimäärin vähän enemmän, kuten myös kyliä on tiheämmässä. Näin ollen myös liikennettä on enemmän, paitsi muutamalla tien pätkällä, jotka valitsin oikaisemaan matkaani. Ne olivat erinomaisia valintoja, sillä mutkia riitti mukavasti.

Palmerston Northissa pysähdyin ja kävelin vähän aikaa. Se aika meni käytännössä hukkaan, sillä kaupunki ei tarjonnut oikein mitään katsottavaa. Lähdin pian jatkamaan pohjoiseen, mutta hyödyntäen aikaa vievää oikotietä. Siellä sain ajella melkein yksin, ihailla kumpuilevia vihreitä maisemia ja kääntää rattia nautittavasti. Ennen Mangawekaa tulin tielle 1 ja välittömästi liikenne oli jälleen vilkasta. Erityisesti rekkoja kulki hyvin paljon. Viiden jälkeen saavuin Taihapeen, mistä olin varannut huoneen motellista. Motelli oli aika uusi, ja huone tilava ja ihan mukava. Menin saman tien suihkuun kuuman autopäivän jälkeen. Olin juuri saanut pestyä hiukset sopivassa lämpötilassa, kun suihkusta alkoi tulla enää pelkästään kuumaa vettä. Ihan sama mihin suuntaan hanan kahvaa käänsi, koko ajan tuli vain kuumaa vettä. Olin juuri saanut levitettyä saippuan, jonka huuhteluun menikin sitten aikaa.

Lähdin nälkäisenä ja toiveikkaana pieneen kaupunkiin syömään. Nyt ei ollut minun syy, että ruokailu epäonnistui. Viideltä kaikki kaupat ja näemmä myös melkein kaikki ravintolat olivat menneet kiinni. Jopa McDonalds oli kiinni. Auki oli vain Subway, hyvin epämääräinen kanapikaravintola sekä kiinalainen take-away. Jouduin menemään subwayhyn, vaikka se toistoa olikin. Ihan samanlainen kokemus ei kuitenkaan ollut, sillä Subwaystäkin oli saatu hieman epämääräinen ja lisäksi uuni oli rikki. En kuitenkaan enää muuttanut suunnitelmia vaan olin kylmän voileipäni ja söin sen hotellilla tavallisena sämpylänä. Taihapella vaikuttaa olevan kummallinen suhde kumisaappaisiin. Kaupunkiin tullessa oli valtaisa metallinen kumisaapas, ja täällä oli tammikuun lopulla kumikengän heittokarnevaali. Lisäksi melkein jokaisen kaupan ovessa luki, että riisu kuraiset saappaasi pois ennen kuin tulet sisään.