Wanaka

Fox Glacierissa paistoi aurinko heti aamusta. Aamu-uutisista katselin, miten Aucklandiin ja koko pohjoisosaan maata oltiin mahdollisesti julistamassa hätätilaa hirmumyrsky Gabriellan vuoksi. Vettä odotetaan satavan valtavasti ja tuuli tulee olemaan hyvin voimakas. Edellinen valtava sademäärä tuli alueella kaksi viikkoa sitten, ja nyt uudestaan. Eteläsaaren eteläosaan ei näytä sateet yltävän ihan lähipäivinä. Ainakaan tänään ne eivät tulleet, sillä koko päivän paistoi aurinko ja mittarin mukaan parhaimmillaan lämmintä oli 29 astetta.

Suljin huoneeni oven puoli yhdeksältä ja ojensin huoneen avaimen aasialaisperäiselle hotellin työntekijälle. Täällä on varsin paljon aasialaista alkuperää olevia ihmisiä palveluammateissa. Ajoin kohti etelää 200 metriä ja pysäköin auton kadun varteen. Menin ravintolaan ja nautin aamiaiseksi long black -kahvin (espresso ja kuumaa vettä) ja bacon buttyn (pekonitäytteisen leivän). Tämä ei ollut lempiaamiaiseni, mutta kuitenkin aamiainen. Seuraavaksi ajoin 20 metriä huoltoasemalle. Ajoin väärälle puolelle mittaria, vaikka olin juuri varmistanut kummalla puolella Toyotan bensatankki oli. No aika helppoa oli kiertää toiselle mittarille ja tankattua auto täyteen. Tankki oli vasta puolessa, mutta täällä syrjäseuduilla bensa-asemia oli harvassa, joten tankkasin jo nyt.

Sitten pääsin poistumaan Fox Glacierista. Ajelin tietä 6 pitkin lounaaseen enemmän tai vähemmän rannikkoa seuraten. Auton vasemmalla puolella näkyi korkeita mäkiä tai pieniä vuoria, kummin vain, mutta oikealla puolella suurimmaksi osaksi tasaista heinikköä, peltoa tai metsän tapaista. Bruce Bayn kohdalla tie kävi aivan meren rannalla, ja minä kävin kävelemässä rannalla valtaisia maininkeja katsellen. Täälläkin hiekka oli harmaata, kuten on ollut muillakin käymilläni rannoilla. Jatkoin rauhallista ajamista maisemissa, jotka olivat tylsiä suhteessa niihin, missä oli ajanut edellisinä päivinä. Haastin kylässä pysähdyin ja kävin kylän ainoasta kahvilasta ostamassa kahvin, minkä join ulkona lintuja katsellen.

Tie lähti kulkemaan sisämaahan päin seuraten Haast-joen hyvin leveää uomaa. Vettä joessa ei paljon virrannut, mutta välillä joen kivipohjan leveys oli ainakin kilometrin. Keväisin siellä virtaa varmasti valtavasti vettä. Tie lähti seuraamaan Makarora-jokea, joka oli Haastin sivujoki. Maasto nousi hiljalleen, mutta melko maltillisesti eikä lainkaan niin korkealle kuin olin odottanut. Vähän ennen Makaroran kylään pysäytin auton isolle parkkipaikalle ja tein mukavan Blue Pools -kävelyn. Parin kilometrin kävely vei joen suvantokohtaan, missä vesi oli kauniin sinistä. Ihmiset kävivät siellä uimassa ja jopa hyppivät sillalta jokeen. Kävely oli ihan kiva, vaikkakin liian suosittu, eikä luonto ollut ihan niin sademetsämäistä kuin eilen jäätikkökävelyllä. Kiinnitin huomiota hyvin havainnolliseen ohjeeseen sillalle menevien ihmisten määrästä.

Mukavan kävelyreissun jälkeen matka jatkui etelään. Aika pian tulin hyvin kauniin Wanaka-järven rannalle, jonka itärantaa tie lähti seuraamaan. Järven turkoosi vesi kimmelsi kirkkaassa auringon paisteessa haitaten turvallista ajoa. Välillä pysähdyin, jotta sain katsella kaunista näkymää rauhassa. Tie kiersi Hawea-järven kautta eikä tämä järvi ollut yhtään naapuriaan tylsempi. Minulla oli huone varattuna Wanakassa Hotel Wanakasta. Wanaka on noin 4 000 asukkaan kaupunki ja tuntui todella isolta, kun ajoin sinne. Sattumalta tulin suoraan hotellin eteen ja pääsin suoraan pysäköimään sen eteen. Jälkikäteen ajatellen ei ollut mikään ihme, että tulin suoraan hotellille, sillä se oli oikeastaan ainoa tie, jota olisin kaupunkiin voinut tulla. Huoneeni on jälleen iso, johon olisi sopinut muitakin nukkumaan, mutta onpa itsellä ainakin tilaa majoittua.

Lähdin saman tien kävelemään Wanakaan, joka sijaitsee saman nimisen järven eteläreunalla. Kaupunki ei paljon tarjonnut, mutta järvi sen edessä on erinomaisen hienon näköinen. Kävelin suoraan rannalle, missä kuulin läheisestä ravintolasta kovaäänistä hurrausta. Arvasin Super Bowlin olevan edelleen kesken, ja ehdinkin katsomaan viimeisen neljänneksen pelistä. Löysin baarijakkaran tiskin edestä ja katselin pelin loppuun nauttien kylmää olutta. Jälleen kerran oma suosikkini hävisi Super Bowlin, mutta olen siihen niin tottunut etten asiaa kauan harmitellut.

Pelin jälkeen kävelin hitaasti pitkän hiekkarannan toiseen päähän ja sieltä taas takaisin. Ihmisiä oli nauttimassa auringosta ja lämmöstä monilla eri tavoilla. Jotkut uivat, jotkut ottivat aurinkoa, jotkut pelasivat rantapelejä ja joku laskeutui liitovarjolla viereiselle nurmikentälle. Minä nautin hienosta päivästä ja miellyttävästä helmikuun kuumuudesta rannan tuntumassa kävellen ja kaikkea ihaillen. Uimaankin olisin mennyt, jos uimahousut olisivat olleet mukana, mutta kun eivät olleet, niin uiminen jäi seuraavaan kertaan. Kiersin koko kylän katsoen samalla sopivaa ravintolaa. Yritin mennä intialaiseen ravintolaan, mutta se aukesi vasta myöhemmin, jolloin päädyin samaan pubiin, missä olin katsomassa peliä. Siellä tarjoiltiin sivistyneesti ruokaa silloin, kun asiakkailla on nälkä. Päädyin ottamaan herkkuhampurilaisen oluen kanssa, mikä oli ihan onnistunut valinta. Katselin vielä vähän kaupunkia, vaikkei siinä ollut oikein mitään katseltavaa, joten hiljalleen palasin hotellille.