Burgas

Tänään oli hieman pitempi matkapäivä, sillä kesti yli kuusi tuntia päästä Kavalasta Mustanmeren rannalle Bulgarian Burgasiin. Aamiaisella olimme puoli kahdeksan hotellin ylimmässä kerroksessa. Tarjonta oli laaja, maisemat hienot ja kahvikin varsin maistuvaa, joten aamun aloitus oli onnistunut. Noin tuntia myöhemmin kampesin automme ahtaalta parkkipaikalta Kavalan kaduille ja selkeiden ohjeiden avulla poistuimme Kavalasta. Hetken aikaa saimme ihailla Välimerta ennen kuin tie vei meidät sisämaahan. Aurinkoisessa aamussa ajoin Skodan moottoritielle, jota pitkin etenimme vauhdikkaasti kohti itää. Kreikan puolella oli edelleen varsin kuivan näköistä eikä metsiä ollut ollenkaan. Moottoritiellä oli hiljaista. Tie oli välillä kovin pomppuinen, mutta niiden takia ei kovin paljon tarvinnut hiljennellä vauhtia.

Sitten jouduimme poistumaan moottoritieltä ja ajamaan kohti pohjoista kaksikaistaista tietä, joka oli mutkainen ja yllättävän vilkas. Rekisterikilpien perusteella bulgarialaiset ja romanialaiset olivat matkalla Välimeren rannalle. Bulgaria pääsi Schengen-sopimuksen piiriin tämän vuoden alussa ja se näkyi rajalla niin, että siellä tarvitsi vain hidastaa vauhtia ja ajaa eteenpäin. Bulgarian puolella jatkoimme pari tuntia kaksikaistaisilla teillä, jotka kulkivat melko monen pienen kaupungin halki. Niissä oli ihan mielenkiintoista ajella ja nähdä miten Etelä-Bulgariassa eletään. Aika tarkkana piti kuskin olla, sillä teillä oli välillä yllätyksiä. Yhden mutkan takaa tuli yllättäen mies lippua huitoen, joten vauhtia oli hidastettava. Edessä oli tietyö, missä miehet kuorivat noin viiden sentin syvyisiä neliskanttisia laajoja koloja kuluneen asvaltin kohdalta ja ne sitten täytettiin uudella asvaltilla. Jouduimme kiertämään aukot ja joidenkin yli oli pakko ajaa hiljaa, koska ne olivat niiden leveitä, ettei niitä pystynyt kiertämään. Jatkoin ajamista hitaasti, kunnes kaivantoja ei enää ollut. Sitten nostin nopeuden sallittuun 90 km/h. Noin 10 kilometriä tietöistä ajoin alamäkeä, kun yhtäkkiä edessä oli koko kaistan levyinen viimen sentin syvyinen kaivanto, jota en millään ehtinyt kiertää. Jarrutin niin voimakkaasti kuin mahdollista, mutta silti ajoimme kaivantoon melkoisella nopeudella ja renkaat osuivat terävään reunaan kovasti paukahtaen. Pelkäsin renkaiden puhjenneen tai jopa vanteiden vahingoittuneen, mutta onneksi mitään vauriota ei tullut. Ihmeellistä, että moinen kuoppa jätetään tielle ilman mitään varoitusta.

Minä nautin kovasti ajamisesta täälläkin. Takapenkki ei pitänyt teiden epätasaisuudesta, koska siellä ei pystynyt pomppujen takia lainkaan nukkumaan. Kylien vieressä oli paljon vesimelonien ja muiden hedelmien myyjiä ja melonit olivat todella suuria. Monien kylien rakennukset olivat huonosti hoidettuja, mutta kiva kun poikkeuksiakin näkyi. Aluksi Bulgariassa ajoimme vuoristoisella seudulla, jossa metsää oli runsaasti. Sittemmin tulimme tasaiselle maalle ja siellä oli aivan valtavan kokoisia peltoja. Parhaita ohikulkijalle olivat auringonkukkapellot, joissa kymmenet tuhannet keltaiset auringonkukat katselivat auringon suuntaan. Pitkän kaksikaistaisen tie-etapin jälkeen pääsimme kääntymään moottoritielle. Juuri ennen liittymää oli toinen risteys, johon vahingossa ajoin, mutta nopeasti huomasin kyltin ”restricted area” ja sama bulgariaksi. Jarrutin ja siirryin tien sivuun. Takaa tuli romanialaiset BMW ja Mercedes-Benz, jotka tööttäsivät jarrutustani minulle ajaessaan ohitse. Pian he huomasivat tehneensä saman virheen kuin minä ja joutuivat peruuttamaan paljon pidemmän matkan kuin minä. Olimme jo jatkamassa kohti oikeata ramppia, kun toiset vasta peruuttelivat kielletyltä alueelta. Tommi näytti tööttäilijöille peukkua ja sai vastaukseksi paljon rumemman käsimerkin.

Moottoritietä jouduimme ajelemaan vielä pari tuntia ennen kuin pääsimme Mustameren rannalle. Matkan varrella oli kaksi isompaa tietyötä, jotka hidastivat merkittävästi matkantekoa. Moottoritiellä ajettiin pääsääntöisesti alle sallitun 130 km/h, mutta välillä joku ökyauto ohitti muut hurjalla nopeudella. Siellä emme huomanneet lainkaan nopeuden valvontaa. Kaksikaistaisilla teillä poliiseja oli vahdissa hyvinkin tiheästi.

Burgas on vajaan 200 000 asukkaan kaupunki. Saapuessamme sinne ohitimme monia kommunistiajan valtavia kerrostaloja. Sitten pääsimme vanhan kaupungin kapeille kujille ja näkymät olivat aivan erilaisia monien rakennusten ollessa kauniita ja useat oikein hyvin hoidettuja ja kauniisti maalattuja. Yövymme korkeassa ja aika prameassa Hotel Bulgariassa. Paikka löytyi monien kiemuroiden jälkeen, mutta pysäköintitilaa ei jälleen ollut missään. Hieman luvaton kadunvarsipaikka löytyi vähän kauempaa. Minä jäin autolle muiden käydessä kirjautumassa hotelliin. Heidän palatessa naiset veivät tavarat huoneisiin ja Tommi ohjasi minut hyvin monien kiemuroiden kautta parkkihalliin, jonne saimme auton jätettyä.

Suurista hotellihuoneistamme emme vielä nauttineet vaan lähdimme saman tien kävelemään Mustameren rannalle. Nälkä oli tässä vaiheessa jo massiivinen, joten ensimmäisenä kävelimme Maijan netistä etsimään Dock 5 -ravintolaan. Ravintolan miljöö oli rakennettu muille kuin meille, mutta ruoka oli varsin hyvää. Naiset ottivat maistuvat salaatit, mutta hieman kateellisina he katselivat, kun Tommi söi mehevää hampurilaista ja minä nautiskelin herkullisesta kebabista. Ruokailun jälkeen kävelimme Mustameren rannalle. Täällä oli hyvin pitkä hiekkaranta, mutta nyt siellä ei ollut paljon oleskelijoita. Kävimme veden partaalla ja Seija jopa kahlasi lämpimässä vedessä. Tuuli oli hyvin voimakas ja sen mukaisesti aallot olivat korkeat. Kuljimme jonkin aikaa rannan tuntumassa ennen kuin palasimme vanhan kaupungin puolelle.

Emme kovin paljon Burgasia ehtineet nähdä, mutta rannan lisäksi vanha kaupunki ja sen kapeat kadut olivat miellyttäviä. Siellä oli siistiä ja leppoisan oloista. Monet rakennukset olivat oikein kauniita ja vieläpä monet niistä oli hyvässä kunnossa ja kauniisti maalattuja. Pysähdyimme yhdessä kävelykadun baarissa nauttimassa juomat, mutta se oli aika tylsä paikka. Kävelyn päätteeksi löysimme aivan hotellin lähellä teatterin takana olevalta kujalta pienen baarin, jossa oli heidän omia oluitaan. Hyvin innostunut nuori mies esitteli kaikki tuotteensa, joista miehet ottivat jännittävällä nimellä varustetut oluet. Naiset ottivat punaviinit, jotka olivat vain punaviiniä. Sitten oli tämä juhannusaatto vietetty Kaakkois-Euroopan kuumuudessa. Tosin illalla taivaalle tuli pilviä eikä auringon laskettua 25 astetta enää ylittynyt. Nousimme hotellimme 12. kerrokseen ja nautimme illasta suurissa huoneissamme.