Ohrid

Huoneen seinällä oleva tuuletin piti huoneen sopivan viileänä, mutta siitä huolimatta Seija nukkui aika huonosti, toisin kuin minä. Sovitusti laskeuduimme aamiaiselle kahdeksalta. Kahvi oli hieman aiempaa parempaa ja muutkin tarjoilut ihan kelvollisia. Edellisissä paikoissa olivat lämpimät ruoat, kuten kananmunat sekä makkarat, kylmiä. Luulin, että olimme vain tulleet syömään väärällä hetkellä, mutta se taitaakin olla täällä seudulla tapa, koska jälleen ne olivat kylmiä. Söimme tavallista rauhallisemmin, sillä tänään emme ajaneet mihinkään vaan vietimme koko päivän Ohridissa.

Yhdeksän jälkeen lähdimme kävelemään. Tänään taivas oli välillä pilvessä, mutta välillä pilvet karkasivat kauemmaksi. Lämpötila oli vähän eilistä alempi, mutta aika lähelle 30 astetta kuitenkin päästiin. Suuntasimme jälleen vanhaan kaupunkiin päin, mutta emme katselemaan kauppoja vaan nousimme mäen korkeimmalla kohdalla olevalle linnoitukselle. Matkaa oli muutama kilometri, josta suurin osa ylämäkeä, mutta rauhallisella vauhdilla kaikki pysyivät mukana. Tässäkään linnoituksessa ei ollut oikein muuta jäljellä kuin muurit, mutta niitä oli vahvistettu niin, että niiden päällä pystyi kävelemään. Maisemat järvelle ja kaupunkiin olivat erinomaiset. Kaiteet olivat Seijan mielestä aivan liian matalat eikä hän kauan muurilla viihtynyt. Hän palasikin pian Maijan kanssa alas tukevalle maalle ja antoi miehille selkeät ohjeet pysyä poissa kaiteen läheltä. Suurempi vaara onnettomuuksiin oli kuitenkin hyvin jyrkät ja epätasaiset portaat. Ketterästi kuitenkin Tommin kanssa hypähtelimme portaat ylös ja alas kulkiessamme koko muurin päästä päähän maisemista nauttien ja niitä kuvaten.

Hidastempoinen kävely jatkui kapeiden kujien kautta aivan niemen kärkeen saakka. Talot oli rakennettu varsin mielikuvituksellisesti ahtaisiin paikkoihin. Niissä oli pienet, mutta lähes poikkeuksetta erittäin kauniit puutarhat. Kaikkialla oli kukkia, jotka loistivat eniten punaisena ja violettina. Aikanaan päästiin niemen kärkeen saakka ja siellä oli aivan erinomaiseen paikkaan rakennettu pieni kirkko. Sitä ympäröi kolmelta suunnalta kauniin vihreä järvi, joka kimmelsi vienossa tuulessa melko paljon alempana.

Kapuamista ja laskeutumista olimme tehneet jo pari tuntia, joten olimme ansainneet pysähdyksen lasillisten ääreen. Järven rannalla on kymmeniä baareja ja ravintoloita, joista valitsimme heti kirkon jälkeen sijaitsevan rantaravintolan. Vesi liplatti vain muutaman metrin päässä pöydästämme, jonka ääressä kukin nautti oman maun mukaiset virvokkeet. Vain muutama muu ihminen oli vielä tähän aikaan istumassa baarissa tai edes viereisellä uimarannalla. Täällä ei vielä ole sesonki, vaikka aika paljon ihmisiä raitilla kulkeekin. Elokuussa niitä lienee ihan valtavasti, kun lämpötilakin nousee paljon korkeammalle, joten tunnelmassa löytyy. Järvi on erinomaisen kaunis korkeiden vuorten tai ehkä vaan mäkien ympäröimänä. Siellä on vain yksi piirre, mistä naiset eivät pidä. Siellä on käärmeitä! Ja ne ovat varsin yleisiä, sillä olemme nähneet niitä runsaasti. Noppakäärme on kuitenkin harmiton kaloja pyydystävä käärme, mutta siitä huolimatta Seija ei niistä pidä. Yhdessä kaislikossa näimme niitä toistakymmentä kietoutuneena toisiinsa eikä se ollut kovin miellyttävä näky.

Lounaan kävimme syömässä yhdessä lukuisista järven rannan ravintoloista. Maija otti pizzan, mutta me muut nautimme aika hyvät avokadotoastit, jotka olivat sopivan kevyitä kuumaan päivään. Maija sai Tommilta apua pizzansa lopettamiseen. Jatkoimme kävelyä toiselle puolelle rantaa käytyämme ensin huoneissamme vessassa. Toisessa suunnassa oli vähemmän rakennuksia, mutta enemmän nurmikkoa. Tosin laaja kaislikko esti pääsyn lähelle vettä. Kävelyn toisessa ääripäässä löysimme jälleen yhden ravintolan, jossa kävimme päiväkahvilla. Tarjoilijamme tunnusti, että tämä oli hänen ensimmäinen työpäivänsä. Olimme hänelle kilttejä, mutta aika paljon nuorella naisella on vielä parannettavaa. Tilasimme yhteensä kuusi juomaa, joista tyttö sai kolme oikein.

Olimme olleet kävelemässä yhteensä melkein kuusi tuntia, joten tarvitsimme lepotauon hotellilla. Se tulikin tarpeeseen, sillä jalat olivat etenkin vanhemmilla kovin väsyneet. Viideltä palasimme ulos, missä oli aika passeli keli; taivas oli pilvessä ja lämpötila varmaan 25 asteen tietämillä. Kävelimme ensin uuden kaupungin puollelle, mutta siellä ei todellakaan ollut mitään katsottavaa, joten kiersimme takaisin vanhaan kaupunkiin. Seija kävi ostamassa tavaratalosta vaalean kukkamekon, joka oli oikein kaunis ja Seijalle sopiva. Sitten menimme turkkilaiseen ravintolaan syömään. Tarjoilija puhui erinomaista englantia, joten ruokien tilaamisessa ei ollut ongelmia. Kaikki ottivat liharuoat, joskin toisilla oli vähän paremmat ja toisilla vähän kuivemmat. Ruokailun jälkeen nautimme oikein leppoisasta ja miellyttävän lämpimästä illasta kauniin Ohrid-järven rannalla. Kävimme vielä istumassa kivalla terassilla ihaillen tyyntä järven pintaan, leppeätä säätä, lukuisia ohikulkijoita ja lomailun ihanuutta. Lopulta palasimme hotellille ja vetäydyimme odottamaan seuraavaa mielenkiintoista matkapäivää.