Ohrid

Ibis-hotellin aamiainen oli melko runsas, mutta kahvi oli täälläkin automaatista ja maistui pahalta. Aamu alkoi kuitenkin ihan mukavasti emmekä kauan aikailleet vaan olimme ulkona jo puoli yhdeksältä paikallista aikaa. Kun siirryimme Pohjois-Makedoniaan, olimme tulleet toiselle aikavyöhykkeelle, joskaan se ei paljon meidän toimintoja muuttanut. Skopjen keskustan vierellä olevalla mäellä oli vanha linnoitus, jonne aamuauringossa kiipesimme. Linnoituksesta ei ollut jäljellä kuin muurit ja kaikki sisäpuolella oli heinittynyttä ja kehnossa kunnossa. Näkymät kaupunkiin olivat sentään mukavat.

Koko päivän paistoi aurinko eikä taivaalla montaa pilveä ajelehtinut. Lämpötila kohosi yli 30 asteen ja välillä tuntui tukahduttavalta, jos ei päässyt varjoon. Emme kuitenkaan asiasta valittaneet vaan tarpeen tullen etsimme varjoa.

Ajoimme tänään etelään kauniin Ohrid-järven rannalle, jonne oli matkaa alle 200 kilometriä, mutta aikaa meni yli kolme tuntia. Olimme eilen vieneet auton viereisessä rakennuksessa olevaan parkkihalliin. Se oli Marriott-hotellin halli, jossa myös muut saivat pysäköidä. Emme sisään ajaessa saaneet ollenkaan lipuketta, mikä tuotti maksun aikana ongelman. Olimme luulleet, että siellä toimittiin nykyaikaisesti rekisterikilpitunnistuksella, mutta näin ei ollut. Jouduimme marssimaan Marriottin tiskille ihmettelemään asiaa ja se auttoi. Epäilen, ettei respa uskonut tarinaamme saamattomasta lipukkeesta, mutta kuitenkin saimme maksettua pysäköinnin ja mikä tärkeintä, pääsimme hallista pois ajamatta puomin läpi.

Tommi opasti meidät hieman erikoista reittiä pois keskustasta eikä hän itsekään ollut ihan varma suunnasta, mutta tarkastuksen jälkeen se osoittautui oikeaksi. Kaupungista päästiin pois melko helposti ja pian sen jälkeen alkoi moottoritie, jota pitkin matka eteni oikein sujuvasti. Tietulleja oli reilun kymmenen kilometrin välein ja maksu oli noin 50 senttiä tai vähemmän kerralla. Hämmästelimme poliisien määrää tien varrella. He eivät mitanneet nopeuksia vaan vahtivat jotain muuta, josta emme päässeet selvyyteen. Noin matkan puolivälissä moottoritie loppui ja jouduimme ylittämään melko suuren vuoren hyvin mutkikasta tietä pitkin. Nopeusrajoitus oli 60 km/h eikä sen yli järkevästi ajellen olisi edes päässyt. Ylös noustessa oli osan matkasta ohituskaista, jolloin hitaiden rekkojen ohitse pääsi kätevästi. Laskeutuessamme ei ohituskaistaa ollut ja jouduimme ajamaan pitkän matkaa alle 40 km/h ajavan rekan perässä. Ohituspaikkoja oli hyvin niukasti, mutta yhden pystyin käyttämään, minkä jälkeen eteneminen oli jälleen hieman ripeämpää. Vaikka kaikkein mäkisin osuus loppui, oli koko loppumatka hidasta erilaisten tietöiden sekä muuten vaan huonojen teiden takia. Ohridin kaupungissa eteneminen oli puolestaan hidasta kovan liikenteen vuoksi, mutta aikanaan pääsimme järven rantaan Villa Tinoon.

Hotellimme ei ollut ihan parhaassa loistossaan, mutta ei siitä paljon huomautettavaakaan ollut. Huoneet olivat ihan tavallisen kokoisia ja parvekkeelta oli jopa kapea näkymä järvelle. Melkein saman tien lähdimme katselemaan hyvin lämmintä kaupunkia. Järven rantaa reunusti melko leveä promenadi, jolla oli hyvin mukava kävellä ja katsella auringossa kimmeltävää järveä. Ainoa häiriö oli veneajeluja turhan aggressiivisesti tarjoavat kapteenit, joista osa seurasi kintereillä aivan turhan pitkään. Olimme kovin nälkäisiä ja menimme melkein saman tien syömään yhteen lukuisista ravintoloista. Ruoat olivat ihan maistuvia, joskaan mistään annoksesta ei jäänyt suurta muistikuvaa.

Sitten katselimme Ohridin vanhaa kaupunkia hiljakseen kävellen hyvin kuumassa säässä. Jokainen pyrki välttämään aurinkoa, joka paistoi hyvin kuumasti korkealta, mutta silti kapeilla kujilla oli jonkin verran varjoja. Vanhan kaupungin kapeat ja mutkikkaat kujat sekä kivat rakennukset tarjosivat hienon ympäristön kävellä. Toistuvat portaat olivat haasteellisia polville sekä kuumuuden väsyttämille kehoille. Hiljakseen kiersimme takaisin hotellille ja lepäsimme jonkin aikaa huoneissamme.

Seuraava kierros Ohridissa alkoi kuumimman päivän jo väistyttyä, mutta edelleen kaupungin kaduilla oli yli 25 astetta lämmintä. Kävimme katselemassa vanhaa basaarialuetta, joskin nykyisin se on aika tavallista kauppa-aluetta turisteille. Menimme pieneen viinimyymälään, jossa oli tarjolla viinimaistelu. Ihan mukavassa ympäristössä saimme maistella kahta paikallista valko- ja kahta punaviiniä sekä lopuksi vielä rakia. En tunne viinejä kovinkaan hyvin, joten en osannut arvioida, miten hyviä ne olivat, mutta tilaisuus oli ihan kiva ja meille juomat kelpasivat. Juomien oheen annettiin lautanen naposteltavaa. Tilaisuus oli oikein kiva ja poistuimme huoneesta mukanamme yksi viinipullo sekä tyytyväisyys käyntiin.

Ulkona oli tullut pimeä, mutta ihana lämpö ympäröi edelleen meitä. Päivän tukahduttava kuumuus oli väistynyt ja tilalla oli mahtavan leppeä lämpö. Järven ympärillä näkyi paljon valoja, joskin Albanian puolella niitä oli paljon vähemmän. Siirryimme vielä järven rannan terassille ja nautimme yhdet juomat ja nuoret ottivat ranskalaiset juustolla. Vähän meitä vanhempia huolestutti, että Tommi ei halunnut tuhdimpaa päivällistä, mutta luotimme siihen, että hän tiesi, mitä teki. Toki tilannetta tarkkaillaan ja tulevina päivinä asiaan puututaan, jos on tarvetta. Ihmisiä oli promenadilla paljon enemmän kuin päivällä, mutta se on ymmärrettävää, sillä nyt paikalliset tulivat nauttimaan miellyttävästä illasta. Päivä oli ollut meille kovin kuluttava, joten palasimme hotellille odottamaan seuraavaa päivää ja nukkumaan siinä välissä.