Sofia

Matkan viimeinen hotelli yö sujui mukavasti, joskin pienen flunssan hankkinut Seija yski häiritsevästi läpi yön. Hän sai kuitenkin jotenkuten nukuttua. Alakerran aamiainen oli matkan kehnoimpia, mutta syötävää sieltäkin löytyi aamun aloittamiseen. Olimme jälleen ensimmäiset aamiaisella, kuten oli käynyt usein aiemminkin. Täkäläisten rytmi poikkesi meidän rytmistämme sekä aamuisin että iltaisin. Isot laukut jouduttiin pakkaamaan kunnolla, sillä kaikki tavarat piti saada mahtumaan mukaan eikä se onneksi tuottanut vaikeuksia. Sitten tavarat kannettiin Skodaan ja lähdettiin viimeiselle matkapäivälle.

Rusesta poistuminen oli yllättävän helppoa, sillä yhdeksältä kadut olivat vielä melkein tyhjiä eikä sujuvaa etenemistä haitanneet kuin toistuvat kuopat ja pomput. Tiet ovat olleet välillä hyvin huonossa kunnossa ja reitin etsiminen kaduilla vaati joskus puikkelehtimista. Valtateillä oli välillä aivan mahdottomia uria, jotka olisivat sateella olleet hyvin vaarallisia ajettavia. Ihmettelen miten paikalliset uskaltavat ajaa niin kovaa kuin jotkut heistä ajavat. Pääsääntöisesti autot ajavat kiltisti jonossa, mutta silti aivan liikaa on hämmästyttäviä ohituksia, joissa ei paljon pelätä mutkan takaa tulijoita. Yhtään kolaria emme kuitenkaan nähneet.

Vain 15 kilometriä Rusesta teimme ensimmäisen pysähdyksen. Joskus keskiajalla olivat eristäytyneet munkit asuttaneet luolia ja louhineet kallioon kirkkoja. Ivanovon kylän lähellä ajoimme kolmisen kilometriä kovin pientä tietä metsän siimekseen ja sieltä löytyi parkkipaikka sekä pieni koju. Kojun pitäjä ohjasi meidät kävelemään melko pitkän reitin, joskin se oli helpompi kuin paluumatkan jyrkät portaat. Kirkkoja on useampia, mutta vain yhteen pääsee tutustumaan. Kirkko on pieni, mutta toisaalta hämmästyttävän suuri, kun ajattelee, että se on kaivettu noin 20 metriä korkealle keskelle kallion seinämää. Kirkko on noin kaksi metriä korkea, ehkä kahdeksan metriä pitkä ja neljä leveä. Seinät on maalattu täyteen Raamatun kertomuksia, joskin osa maalauksista on tuhoutunut. Jäljellä olevat ovat oikein taidokkaasti maalattuja ja värit ovat kirkkaita. Paikka oli varsin mielenkiintoinen, jonka epäilevät Maija ja Seija joutuivat toteamaan.

Sitten matka jatkui Kazanlakiin, aika keskelle Bulgariaa. Täällä etelä-pohjoissuuntaiset tiet näyttävät olevan kapeita, joskin ainakin tämä tie oli kovin vilkas. Rekkoja kulki tosi paljon ja jyrkissä mäissä ne kulkivat hyvin hitaasti, mikä tuotti joitain hurjia ohituksia. Täälläkin oli poliiseja tutkiensa kanssa, mutta selvitin ne kaikki ilman ylinopeuksia. Ajaminen Kazanlakiin kesti melkein kolme tuntia ja vaati vilkkaan liikenteen ja huonokuntoisen tien vuoksi paljon tarkkaavaisuutta.

Melko suuren kaupungin laidalla on traakialaisen kuninkaan hauta, joka sekin on päässyt maailmanperintölistalle. Myöhemmin Sveshtarista löytynyt hauta on huomattavasti hienompi kuin tämä, joten sekin hyväksyttiin listalle. Hauta sijaitsee vain muutaman sadan metrin päässä parkkipaikalta, joten sinne päästiin helposti. Alkuperäiseen hautaan eivät turistit pääse lainkaan, mutta sen viereen on rakennettu tarkka kopio. Siellä kävimme kaikki ja kopio oli äkkiä katsottu. Hauta on niin pieni, että juuri ja juuri me kaikki neljä sovimme sisään yhtä aikaa. Seinillä ja katossa on hienoja maalauksia, mutta muita koristeluja ei sitten olekaan. Onneksi olimme vierailleet Sveshtarissa, sillä tämä hauta kalpeni sen rinnalla.

Sitten oli matkan viimeinen vierailukohde käyty eikä jäljellä ollut kuin noin kahden tunnin ajo Sofian lentokentälle. Ennen ajoa kävimme kahvilla Kazanlakin keskustan kävelykadulla. Lämmintä oli auton mittarin mukaan 32 astetta ja siltä se myös tuntui. Varjossa oli ihan siedettävää ja paljon parempaa kuin olot, jotka kotona odottavat. Viimeinen ajopätkä oli aika hyvää tietä ja se eteni oikein hyvin. Sofian lähellä oli ahtaampaa, mutta perille saimme auton ehjänä. Tai niin autovuokraamo luuli. Tarkastuksessa he eivät huomanneet takakontin yläreunaan tullutta kolhua, joka tuli Varnassa, kun takakontin kansi osui matalaan kattoon. Oikeastaan se osui kahdesti, mutta kuka niitä laskee. Meillä oli kentällä noin neljän tunnin odotus, mutta mieluummin niin päin kuin iso kiire ehtiä koneeseen.

Näin oikein mukava matka tuli päätökseen. Maijan ja Tommin kanssa oli erinomaisen mukava matkustaa, kuten oli reilu vuosi sitten Mikon ja Meggien kanssa. On erittäin hienoa, että lapsemme ovat löytäneet niin hienot ja hyvin kasvatetut puolisot.