Thessaloniki

Kello on nyt yhdeksän illalla ja palasimme juuri runsaalta päivälliseltä Thessalonikin Plaza hotellin huoneisiimme. Päivä oli hyvin kuuma, yli 30 astetta ja kaupungissa kävely oli hyvin tukahduttavaa. Vielä päivällisen aikaan oli melkein liian kuumaa, vaikka aurinkoa ei enää näkynyt ja lämpötila oli laskeutunut selvästi päivän lukemista. Jopa hellettä rakastaville naisille päivä oli kovin uuvuttava eikä kumpikaan halunnut ruokailun jälkeen kuin palata hotellille lepäämään.

Siirryimme tänään Pohjois-Makedoniasta Kreikkaan Aigeianmeren rannalle Thessalonikiin, joka on Kreikan toiseksi suurin kaupunki. Kaupunkiin saapuminen sujui mainiosti, vaikka liikenne oli varsin vilkas. Pätevä kartanlukija ohjasi minut virheettä pysäköintialueelle, josta oli muutama sata metriä hotellille. Kello oli vasta yksi, mutta saimme jätettyä matkalaukut hotellille, vaikka huonetta emme vielä saaneetkaan. Kävimme hakemassa auton ja ajoin sen hotellin eteen hyvin kapealle kujalle. Naiset ja laukut jäivät hotellille, kun henkilökuntaan kuuluva mies opasti Tommin ja minut parkkipaikalle, josta saatiin huomattavaa alennusta hotellin avulla. Ajoimme hyvin mutkikasta reittiä, mutta takapenkillä ollut mies osasi oikein hyvin ohjata meidät parkkipaikalle vilkkaassa liikenteessä. Lopulta pysäköin auton ruutuun, joka oli vajaa kymmenen metrin päässä ruudussa, johon olimme alun perin auton pysäköineet.

Lähdimme Ohridista pian aamiaisen jälkeen ja matka Thessalonikiin kesti nelisen tuntia emmekä pysähtyneet kertaakaan. Siitä tosin otin oppia ja vastaisuudessa teen jäätelö- ja vessataukoja enkä vain aja eteenpäin. Matkan varrella jouduin pysähtymään kolmesti. Ensimmäisen kerran Pohjois-Makedonian rajalla, missä meidän passit tarkastettiin. Sitten Kreikan rajalle, missä myös tarkastettiin passit. Hidastin Kreikan tullivirkailijan kohdalla, mutta mies viittoili vain jatkamaan matkaa, joten en jäänyt hänen kanssaan rupattelemaan. Kolmas pysähdys tuli Kreikan moottoritiellä, missä jouduimme maksamaan 80 senttiä heidän tiensä käytöstä.

Tiet niin Pohjois-Makedoniassa kuin Kreikassa olivat varsin huonossa kunnossa. Alkumatka oli hyvin mutkikasta eikä vauhti noussut kovinkaan korkealle. Noudatin tietenkin nopeusrajoituksia, vaikka se olikin haastavaa, sillä liikennemerkit eivät aina noudattaneet mitään järkeä. Yksi ratsia matkalla oli, mutta senkin kohdalla ajoin sallittua nopeutta. Kreikassa oli heti aluksi noin 15 kilometrin mittainen moottoritie, joka oli oikein hyvässä kunnossa. Sen jälkeen ainoakaan tie ei ollut hyväkuntoinen. Tommi ohjasi meidät nopeinta reittiä Thessalonikiin ja jätti maisemareitin muille kulkijoille. Iso osa tiestä olikin nelikaista ja nopeusrajoitus oli 130 km/h. Moista vauhtia en kuitenkaan juurikaan ajellut, koska tien kunto oli harmittavan huono. Pohjois-Makedoniassa oli hyvin metsäistä ja mäkistä. Kovin kauaksi ei näkynyt, mutta kaikkialla oli hyvin vihreätä. Kreikassa oli huomattavasti vähemmän vihreätä, sillä metsiä ei juurikaan ollut ja pellot sekä niityt olivat kovin kuivia ja keltaisia. Ajoimme pitkään Kreikkaan tultuamme korkealla tasangolla, kunnes monien tunneleiden ja jyrkän laskeutumisen jälkeen tulimme lähelle merta ja alavaa maata.

Thessalonikissa on reilu 300 000 asukasta, mutta metropolialueella hieman yli miljoona asukasta. Teimme kuumuudesta huolimatta kaupungissa pitkän kävelyn. Meren rannalla oli leveä promenadi, joka oli muuten kiva, mutta aivan vieressä kulki leveä katu, joka vei tunnelman. Meressä oli lukuisia pieniä meduusoja ja meren pohjassa näin puolen kymmentä skuuttia. Niiden kuskit olivat kai ajelehtineet jo kauemmaksi merelle. Kaupungin keskusta oli sekä viehättävä että ruma. Liikennettä oli aivan liian paljon ja sen melu ikävää. Moni rakennus oli komea, joskin osa niistä oli harmittavasti ränsistynyt. Puistoja ei meidän kulkureitille sattunut yhtään eikä kovin montaa puuta näyttänyt koko kaupungissakaan olevan. Ihmisiä oli hyvin paljon ja heistä valtaosa oli paikallisia eivätkä turistit sattuneet silmään, kuten Ohridissa.

Toistakymmentä vuotta sitten Seija ja minä kävimme Thessalonikissa ja yövyimme samassa hotellissa. Silloin emme olleet varanneet huonetta vaan tulimme vain sisään ja kysyimme vapaata huonetta. Silloin saimme ylimmän kerroksen sviitin tavallisen huoneen hinnalla. Siellä hyvin ison makuuhuoneen lisäksi oli kaksi kertaa yhtä suuri olohuone sekä koko rakennuksen levyinen parveke, josta näkyi kauniisti Välimeri. Ihan tilavat nykyisetkin huoneet ovat.