Sofia

Lentokoneemme laskeutui Vasil Levskin -lentokentälle poikkeuksellisen voimakkaalla rysäyksellä ja silti osa matkustajista taputti onnistuneelle suoritukselle. Rysäyksen voimasta yksi tavaraluukku aukesi, mutta onneksi yhtään laukkua ei pudonnut matkustajien päälle. Lento oli 20 minuuttia etuajassa, mikä sopi meille. Edellisen kerran kun lensin Sofiaan, ei matkalaukkuni tullut samalla lennolla, mutta tällä kertaa molemmat laukut tulivat ja saimme ne nopeasti hihnalta mukaamme.

Lentokentältä pääsee kätevästi keskustaan metrolla ja kun sellainen on käytössä, niin minä sitä käytän. Asema löytyi aivan terminaalin vierestä ja lippuautomaatti heti käytävän alusta. Olimme terminaalista nostaneet Bulgarian levejä, joista pienin seteli oli 20 arvoinen, mutta automaatti otti vain kymppejä. Onneksi vieressä oli ihan perinteinen lipunmyyntiluukku, josta Seija sai ostettua neljä lippua. Yhden hinta oli 80 senttiä meidän rahassa, joten tyyris kyyti ei ollut. Pääsimme sisään portista näyttämällä lippua lukijaan ja ehdimme juuri ja juuri asemalla odottaneeseen metroon ennen kuin se lähti liikkeelle. Vaunu ei ollut kaikkein viihtyisin, mutta siisti ja tilaakin oli ihan mukavasti. Ajelimme noin kymmenkunta aseman väliä ennen kuin nousimme yliopiston asemalla pois.

Kello oli yli yhdeksän ja ilta oli pimentynyt, mutta oli edelleen mahtavan lämmintä. Lähdimme kävelemään kohti hotellia läpi keskustan reunaman. Sivuutimme mahtavan näköisen Aleksanteri Nevskin kirkon, joka oli valaistu oikein komeasti. Ohitimme monta komeata rakennusta, mutta myös kovin monta aika ikävän näköistä graffiteilla sotkettua kerrostaloa. Mukavan iltakävelyn päätteeksi tulimme Eurostars-hotellin eteen. Kirjautuminen sujui helposti hyvin englantia puhuvan, mutta todella rauhallisin ottein toimineen virkailijan toimesta. Huoneet olivat siistit, mutta siitä huolimatta sänkyihin piti tehdä ötökkätarkastus naisten vaatimuksesta. Tarkastus meni läpi, joten saatoimme lähteä katselemaan vähän ympäristöä.

Halusimme vähän iltapalaa eikä juomatkaan haitaksi olleet. Olimme melko onnekkaita, sillä vain muutaman korttelin kävelyn jälkeen saavuimme Yugo-ravintolan eteen. Sen terassi houkutteli, mutta pöydät olivat täynnä lukuun ottamatta yhtä, joka näytti olevan varattu. Mietimme joukolla mitä tehdään, jolloin yksi asiakas tuli kysymään aikeitamme ja ne ymmärrettyään hän kertoi, ettei pöytä ole varattu vaan saimme mennä siihen istumaan. Luotimme vakuuttavan oloiseen asiakkaaseen ja menimme pöydän ympärille. Heppu toi meille ruokalistat ja meni sitten takaisin omaan pöytäänsä. Ilmeisesti hänellä oli joku sidos ravintolaan, vaikkei enää osallistunutkaan meidän palvelemiseemme. Varsinainen tarjoilija haki tilauksemme, joka sisälsi paikallista kebabia sekä ranskalaisia perunoita, naisille kuplavettä ja miehille Sarajevskoja-olutta. Ruoat olivat oikein maistuvia eikä juomissakaan vikaa ollut. Parasta taisi silti olla mahtavan lämmin ilta. Miellyttävän ruokailun jälkeen palasimme hotellille ja aloimme valmistelemaan nukkumaan menoa. Toki minulla oli vielä blogin kirjoitus, mutta matkapäivä oli lyhyt, joten kirjoittamiseenkaan ei mennyt kovin kauan.