Kavala

Aamiainen oli matkan paras ja osa siitä johtui kahvin paranemisesta aiempaan. Meillä ei ollut tänään minkäänlaista kiirettä, mutta siitä huolimatta pääsimme tien päälle jo yhdeksältä. Aamu oli miellyttävän lämmin, mutta varsin pian oli jälleen kuumaa, mistä lämpötila kipusi tukahduttavaksi. Parhaat lukemat oli hieman yli 30 astetta ja auringon alla se siltä tuntuikin.

Tommi ohjasi minut taiten Thessalonikin aamuruuhkan läpi pohjoiseen ja siellä otimme itään vievän moottoritien. Aika pian Thessalonikin jälkeen liikenne laantui hiljaiseksi, joten vauhdikasta etenemistä esti ainoastaan ajoittain heikkokuntoinen moottoritie. Välillä tuntui huijaukselta, että tämän tien käytöstä piti maksaa. Tosin yhtä huonossa kunnossa olivat myös ilmaiset tiet. Ajaminen on ollut melko helppoa. Luulin, että täälläpäin ajettaisiin kiivaammin eikä perässäni viihtyisi kukaan muu kuin minuakin arempi turisti. En kuitenkaan ole jäänyt kovin usein jalkoihin ja olen joutunut ohittamaan useasti edessä kökkineitä tien tukkoja. Edelleen nopeusrajoitukset ovat hyvin vaikeita tulkita. Yritän noudattaa nopeusrajoituksia, mutta kun yhtäkkiä moottoritiellä tulee 60 km/h rajoitus eikä kukaan edes hidasta, niin noudata siinä sitten yksinään rajoituksia. Kaupungit ovat taas ihan oma lukunsa. Vauhdit pysyvät mukavan hiljaisina, mutta autoja on paljon ja kaikki ajavat hyvin lähellä takana ja sivuilla. Siinä on vain pidettävä oma linja eikä saa antaa periksi. Kreikan kaupungeissa on lisänä vielä mopot, jotka kiemurtelevat joka puolella ja putkahtavat kadulle milloin mistäkin. Yksi säikäytti kartanlukijani pahan päiväisesti, mutta onneksi itse olin sen huomannut eikä pientä ohjausliikettä isompaa tapahtunut.

Parin tunnin ajon jälkeen pysäytin Skodan Filippoin kylän vierellä olevaan Filippoin arkeologisen kohteen vierelle. Kohde on päässyt Unescon maailmanperintölistalle vasta 2016, mutta on siitä huolimatta merkittävä kohde maailmanhistoriassa. Täällä on asunut ihmisiä jo yli 8 000 vuoden ajan. Paikkaa ovat hallinneet kreikkalaiset ja roomalaiset sekä ainakin turkkilaiset. Paikan edustalla käytiin 42 eaa. kuuluisa Filippoin taistelu, jossa Octavianus (myöhemmin keisari Augustus) ja Marcus Antonius voittivat Brutuksen ja Cassiuksen. Nyt paikalla on jäljellä enää rauniot. Teatteri oli aika hyvässä kunnossa, mutta muista rakennuksista oli jäljellä ainoastaan perustusten juuret sekä valtavasti kiven lohkareita, jotka olivat joskus olleet pylväitä ja muita rakennelmia. Kiertelimme kiviä ja rakennusten paikkoja katsellen, mutta alueella ei ollut lainkaan varjoa, joten siellä oli valtavan kuumaa. Lopuksi nautimme kylmät juomat kahvilan nurmikolla puiden varjossa saaden hieman viilennettyä itseämme. Tämä ei sijoitu parhaimpiin näkemiini antiikin ajan raunioihin, mutta sain kuitenkin kerättyä yhden uuden maailmanperintökohteen itselleni, matkan toisen.

Kavalaan oli matkaa vain 15 kilometriä, joten pian laskeuduimme jyrkkää rinnettä pitkin Välimeren rannalle. Täällä ei ole kuin reilu 50 000 asukasta, mutta keskustan liikenne oli hyvin vilkasta. Hotellin edessä ei tietenkään ollut yhtään vapaata paikkaa pysähtyä, joten jouduin tekemään ylimääräisen kierroksen. Palattuani samaan kohtaa tien toiselle puolelle pysäytin auton, laitoin hälytysvilkut päälle, ja päästin naiset kysymään hotellista huoneita ja autopaikkaa. Teimme Tommin kanssa uuden kierroksen ja nyt hujautin vapautuneelle inva-paikalle odottamaan tietoa parkkipaikasta. Tommi hyppäsi ulos ja meni kysymään tilannetietoa. Hän palasi pian ja ohjasi minut hotellin toiselle puolelle, missä meille oli yksi paikka hyvin ahtaalla parkkipaikalla. Aikani venkslattuani sain Skodan ruutuun. Vain toinen huoneistamme oli valmiina, joten päätimme mennä lounaalle yhteen lukuisista ravintoloista. Paikka oli hieman tylsä, mutta lopulta ruoat olivat melko hyviä ja ainakin täyttivät tarkoituksen. Olimme aivan näännyksissä, joten päätimme mennä huoneisiimme joksikin aikaa lepäämään ja odottamaan lämpötilan hieman viilentyvän.

Olimme huoneissamme useamman tunnin. Naiset menivät omille parvekkeilleen nauttimaan auringosta. Tommi oli myös parvekkeella ihmetellen paikallisten ja turistien käyttäytymistä liikenteessä sekä parkkipaikalla. Minä otin ensin ettoset ja sitten kirjoittelin blogia. Toki kävin useasti myös ihastelemassa parvekkeelta Kavalan satamaa ja kimmeltävää merta ja se oli hyvinkin vaivan arvoista.

Kuudelta lähdimme takaisin katselemaan Kavalaa. Toivoimme kuumuuden jo hieman hellittävän, mutta pilvistä huolimatta oli edelleen hyvin helteistä. Kävelimme katsomaan erittäin hyvin säilynyttä akveduktia ja sitten nousimme aika korkean mäen päällä olevalle linnakkeelle. Sinne viimein päästyämme olimme kaikki aivan hikisiä ja kovin uupuneita. Naiset eivät halunneet maksaa viiden euron pääsymaksua, mutta miehet eivät halunneet tuhlata hyvää kapuamista ja menivät muureille katselemaan oikein hienoja näkymiä kaupunkiin sekä Välimerelle. Sitten jatkoimme hidasta askellusta niemen kärkeen, missä menimme virkistymään mukavaan baariin hyvin hikisinä. Olemme juoneet paljon vettä, mutta silti nesteytys ei meinaa riittää. Nyt joimme ihan rauhassa juomamme ja katselimme alla näkyvän sataman tapahtumia. Sitten hipsimme hiljalleen takaisin keskustaan emmekä pitäneet kiirettä kävellessämme. Vanhassa kaupungissa, joka kattoi lähinnä ison kukkulan rinteet, oli erittäin miellyttävää kävellä, vaikka siellä joutuikin kävelemään välille jyrkästi ylöspäin. Siellä oli mukavan rauhallista ja rakennukset olivat oikein hyvin hoidettuja ja kivan näköisiä.

Kuumuus vähensi kummasti nälkää, mutta ei niin paljon, että olisimme jättäneet päivällisen syömättä, vaikka se venyikin kahdeksaan saakka. Maija opasti meidät kivaan ravintolaan, jonka terassilla alkoi viimeinkin olla miellyttävä lämpötila istuskella. Tilasimme viisi alkupalaa, jotka sitten jaoimme keskenämme. Ne olivat hämmentävän suuria, mutta oikein hyviä. Kello oli pitkälti yli yhdeksän, kun suuntasimme takaisin hotellille. Menimme vielä parvekkeelle istumaan viinilasien kanssa ja katselemaan vilkasta menoa sataman edustan promenadilla. Samalla nautimme miten ihanan lämmin ilta voi olla.