Varna

Aamiainen oli selvästi matkan paras! Tarjolla oli hyvin paljon kaikkea, kahvi oli hyvää ja lämpimiksi tarkoitetut ruoat olivat lämpimiä. Käytimme tarjontaa hyväksi ja olimme tavallista kylläisempiä poistuttuamme suuresta ruokasalista. Pakkasimme ja poistuimme 12. kerroksen huoneistamme. Kävelimme kapsäkkiemme kanssa vajaan kilometrin parkkihallille hyvin hiljaisessa kaupungissa. Täällä ei juhannusta vietetty vaan kaupunki oli hiljainen ihan vain lauantaiaamun vuoksi.

Kaupungista poistuminen oli vaivatonta liikenteen ollessa hyvin hiljaista. Ajoimme puolisen tuntia pohjoiseen päin, kunnes suuntasimme Mustanmeren rantaan Nessebarin kaupungin kohdalla. Nessebar on jännittävä niemen kärki, melkein saari, joka on ollut hyvin tiheään asuttu jo hyvin kauan ja on ansainnut pääsyn maailmanperintölistalle. Kiersimme ensin pienehkön niemen rantaa seuraten. Ihmettelin suuresti, miten tämä paikka oli päässyt listalle, koska rannalla oli ainoastaan tavallisen tylsiä turisteille tarkoitettuja ravintoloita. Sitten nousimme sisämaahan ja siellä selkeni, miksi Nessebar on osa maailmanperintöä. Siellä on paljon kovin omalaatuisia puurakennuksia, jotka lienevät olleet samanlaisia jo hyvin kauan. Oli hyvin harmittavaa, että kaupunki on nyt täysin turistien armoilla ja kaikkialla oli ainoastaan rihkamakauppoja, ravintoloita sekä vaatekauppoja. Olimme tulleet aika aikaisin, jolloin ihmisiä oli vielä melko vähän, mutta oleskelumme aikana väkeä tulvi kaupunkiin jo aivan liikaa. Täällä on varmaan ihan kamalaa elokuussa.

Lähdimme jatkamaan kohti pohjoista ja ohitimme kuuluisan Sunny Beachin, jossa on uskomattoman paljon hotelleja. Tommi oli aika päiviä sitten käynyt täällä kavereittensa kanssa, mutta hän ei paljon vierailusta muistanut. Tai ei halunnut kertoa siitä meille. Varnaan oli matkaa alle sata kilometriä, mutta silti aikaa meni vajaa kaksi tuntia. Tie oli aika kapea ja jälleen kovin mutkainen. Liikennettä oli hämmästyttävän paljon ja poliisejakin oli matkan varrella. Pari tietyötä hidasti merkittävästi matkan tekoa. Aikanaan pääsimme yli 300 000 asukkaan kaupunkiin, joka näytti aika kamalalta ylittäessämme korkeata siltaa, jolta on laajat näkymät kaupunkiin. Onneksi tilanne korjaantui päästessämme sisemmäksi kaupunkiin ajaen melko kapeita teitä, mutta erehtymättömästi Tommi johdatti meidät Modus-hotellin eteen. Minä jäin luvattomalle paikalle odottamaan, kun muut menivät hoitamaan hotellimuodollisuudet. Pian Tommi tuli takaisin ja kehotti minut ajamaan hotellin eteen, missä hoikka mies opasti minut ajamaan varsin kapean aukon kautta alas kolmen auton autotalliin. Etuperin ajaen kapeasta tunnelista pääsi aika helposti kääntymään omalle paikalle, mutta huomenna minun pitää palata takaisin ylös peruuttaen.

Huoneemme ovat oikein mukavat ja tilavat ja jälleen meidän huoneemme on tilavampi ja sängyt leveämmät kuin nuorten huoneessa, mikä harmitti Tommia, jälleen. Varsin pian lähdimme katselemaan Varnaa, joskin ensimmäisenä oli tarve päästä syömään. Olimme valinneet jälleen hotellin sijainnin oivallisesti, sillä muutaman korttelin päässä oli vilkas kävelykatu, jolla on hyvin runsaasti ravintoloita. Emme kovin kauan vatuloineet vaan pian olimme istumassa Happy-ravintolan terassilla miellyttävässä reilun 25 asteen lämmössä. Tänään on ollut vähän viileämpää kuin eilen, mutta se sopi meille, sillä 30 asteen lämmöt ovat alkaneet meitä jo hieman kyllästyttää. Ruoat olivat aika hyviä, joskin paikka oli vähän muovinen.

Kun nälkä oli tyydytetty, oli aika tyydyttää Maijan tarve rantailulle. Onneksi se ei ollut kovin vaikeata toteuttaa, sillä noin tunnin lekottelu Mustanmeren rannalla aurinkotuolissa riitti. Seija meni hänen seurakseen, kun miehet tekivät mukavan kävelyn rannan vieressä sijaitsevassa valtavan laajassa puistossa. Siellä kulki hyvin paljon paikallisia ihmisiä nauttimassa lämpimästä lauantaista. Puisto oli oikein hyvin hoidettu ja se oli miellyttävän siisti. Pienellä kukkulalla on valtaisa patsas, joka kuvasi erinomaisesti edellisen valtiojärjestelmän ihanteita. Miehet palasivat rannalle ja menivät rantaravintolaan oluille eikä naisia tarvinnut kauan odotella liittymään seuraan. Teimme vielä aika pitkän kierroksen Varnan keskustassa ja sen liepeillä ennen kuin palasimme hotellille hieman lepäämään. Varna oli aika kivan näköinen, joskin siellä oli myös aika paljon huonokuntoisia rakennuksia. Monet rakennukset ovat olleet oikein komeita, mutta nyt sellaisia oli vain harmittavan harvat. Hotellin ympäristössä oli paljon kapeita kujia, joilla oli kiva kävellä. Leveä kävelykatu ja sen liepeet olivat hyvin vilkkaita ja persoonattomia.

Illan suussa lähdimme syömään ja Tommi opasti meidät viihtyisämmälle alueelle kuin kävelykatu. Hän oli netistä etsinyt sopivia ruokapaikkoja, joita lähdimme metsästämään. Ensimmäisenä menimme ravintolaa, joka mainosti itseään burgerpubina. Se oli ihan jännittävän oloinen paikka, mutta homma tyssäsi siihen, että se otti vastaan ainoastaan käteistä. Bulgarian rahaa meillä ei enää ole, sillä viimeisillä olimme maksaneet rannan baarin juomat. Kadun toisella puolella oli turkkilainen ravintola, jossa oli paljon ruokailijoita. Meille löytyi viimeinen pöytä ulkoa. Ruoka osoittautui oikein hyväksi ja kaikki olivat tyytyväisiä, kun Maija sai jälkiruoaksi vielä annoksen ällömakeata baklavaa. Aurinko oli jo painunut horisontin taakse, mutta edelleen oli ihan kivan lämmintä kävellä hotellille.