Batumi, Georgia

Yöstä muodostui varsin pitkä, sillä nukkuminen bussissa on väkisinkin katkonaista. Välillä katselin bussin etenemistä pimeässä vuoristossa ja sitten taas torkuin jonkin aikaa. Katkoja tuli myös ympäristön toimesta. Pysähdyimme yön tunteina vielä kahdesti Metro-yhtiön välipaikoissa, joten missään vaiheessa ei päässyt tulemaan todellista ahdistusta. Myös pari penkkiriviä taaempana istunut pieni poika muistutti huonosta olostaan meitä kaikkia muita varsin raikuvalla karjunnallaan. Toki myös poliisit toivat oman vaihtelunsa. Kesken hyvällä alulla olleen unen keskeytti bussiin noussut poliisi. Hän tutki kaikkien miespuolisten matkustajien passit. Suomalaisen Matin passi kiinnosti vain vilkaisun verran, mutta yllättävän iloinen poliisi toivotti minulle hyvää matkaa, oikein englanniksi. En tiedä ketä poliisi etsi, mutta sitä hän ei löytänyt ja matka jatkui.

Mustanmeren rannalle saavvuimme Samsunin kaupungin kohdalla. Tällöin oli vielä pimeää, joten jatkoin nukkumisen yrittämistä. Heräilin toistuvasti ja katselin hetken aikaa matkan edistymistä rannikkoa seuraten, nukkuen sitten taas hetken. Kuuden jälkeen luovuin yrittämisestä kokonaan ja panostin pelkästään ympäristön katseluun. Seija oli huomattavasti sitkeämpi ja hän nukahteli varsin onnistuneesti yli yhdeksään saakka. Sade oli loppunut ja tilalla oli pilvinen aamu. Rannikko oli varsin jyrkkää vihantien mäkien laskeutuessa suoraan mereen. Jos rannikon tuntumassa oli tasaisempaa, oli siinä yleensä kaupunki. Aamun liikenne oli varsin vähäistä ja kuski saattoi ajaa tuntuvaa ylinopeutta. Ilmeisesti hän oli kuitenkin jonkin verran hermostunut, koska poltti tupakan puolen tunnin välein ajon lomassa. Vielä rannikollakin oli pysähdyksiä harmittavan usein, mikä pidensi matka-aikaa. Tämä osa Turkkia oli selkeästi köyhempää kuin Istanbulin seutu.

Noin tunti aikataulusta myöhässä saavuimme Georgian rajalle. Matkalipussa oli määränpäänä Batumi, mutta bussi pysähtyi rajalle ja kuski ilmoitti ”stop”. Olin ollut täysin siinä luulossa, että bussi veisi meidät Batumin asemalle saakka, mutta näin ei ollutkaan. Ei auttanut muu kuin ottaa kamppeet mukaan ja mennä kävellen Georgiaan. Turkin puolella oli hämmästyttävän suuri tulliasema, joka tosin käsitti suurimmalta osin pitkiä tyhjiä käytäviä. Turkin passintarkastaja tiiraili sekä meitä että passeja ja päätyi päästämään meidät pois maastaan. Laukkumme läpivalaistiin, joskaan en oikein ymmärrä miksi, koska se tapahtui passin tarkastuksen jälkeen. Seuraavana kävelimme avoimen pihan vieritse Georgian rakennukseen muutaman hepun osoitellessa meille oikean suunnan. He olivat tupakalla virkapuvussa, joten ehkä heidän hommansa oli ohjata turistit oikeaan suuntaan. Georgian tullissa meidän passit tarkasti nuori nainen, joka ei ilmeisesti ollut ennen meidänmaalaisia kohdannut. Kesken passintarkastuksen hän poistui kopistaan ja kävi jossain passiemme kanssa. Aika pian hän palasi ja kertoi Seijalle, että no problem. Hän oli vain halunnut näyttää meidän passien kauniita kuvia kaverilleen. Saimme georgialaisen leiman passeihin ja pääsimme maahan.

Ensimmäisenä kävimme vaihtamassa paikallista valuuttaa, lareja. Ennen sitä oli jo tullut taksipalvelujen tarjouksia. Arvelin, että meille oli tullut riittävästi bussiseikkailua vähäksi aikaa, ja ehdotin Seijalle, että menisimme keskustaan taksilla. Seija oli samaa mieltä ja saimme kyydin noin 15 kilometrin päässä olevaan keskustaan 25 larilla eli alle kymmenellä eurolla, joka oli varmasti aivan liian paljon. Mies polki Nissaniaan kuin virkaveljensä Moldovassa, mutta täällä hän ei oikein päässyt etenemään vilkkaamman liikenteen vuoksi. On ihme, että hän on elänyt noinkin vanhaksi, sillä aivan kaikki muut liikenteessä olijat aiheuttivat hänelle kädennostatuksia ja äänekkäistä tuhahduksia. Kaupunkinsa hän kuitenkin tunsi, sillä hän toi meidät aivan suoraan oikeaan paikkaan.

Yövymme Piazza Boutique hotellissa kaupungin keskustassa. Piazza on rakennettu eteläeurooppalaiseen tapaan aukioksi, jonka ympärillä on vähän turhankin prameita rakennuksia. Korkein niistä on Italian kellotorneja eli campanileä muistuttava rakennus ja juuri se oli hotellimme. Ennen kuin pääsimme huoneeseen, piti meidän odottaa kolme tuntia, jotta huoneemme valmistuu. Saimme jättää matkalaukun hotellille, mikä oli suuri helpotus. Menimme piazzan terassille ansaituille oluelle ja kokikselle. Aukio oli ihan kiva, joskin turhan kovalla soinut hissimusiikki hieman häiritsi. Kiersimme sitten lähiympäristöä katsellen.

Kiertelyn lomassa pysähdyimme vielä kerran juomaan virvokkeita, mutta molempia kiinnosti ainoastaan päästä huoneeseen suihkuun ja lepäämään. Tunkeuduimme hotellin pieneen aulaan puoli tuntia liian aikaisin, mutta se kannatti, sillä saimme huoneen saman tien. Nousimme hissillä kymmenenteen kerrokseen ja hyvin tyytyväisinä astuimme varsin komeaan huoneeseen. Siinä oli kaksi parveketta, joista oli näkymät alla olevaan piazzaan sekä tietenkin Mustallemerelle. Näkymiä enemmän arvostimme virvoittavaa suihkua ja turvonneiden jalkojen nostoa seinälle. Rauhottumisen jälkeen otin tietokoneen ja menin piazzan puoleiselle parvekkeelle kirjoittamaan eilisiä tapahtumia, joita ei bussissa pystynyt kirjoittamaan. Päivä oli Batumissa hyvin kuuma ja se johti ukonilmaan. Onneksi sade kesti vain toista tuntia ja pääsimme vielä kävelemään kaupunkiin.

Kuljimme Muastanmeren rannalle katsomaan merta ja kaupunkia. Meri oli varsin tasainen ja vesi tuntui käteen lämpimältä. Rannan tuntumassa olevat rakennukset olivat sen sijaan korkeita ja kummallisia. Kiersimme hiljalleen takaisin keskustaan etsien sopivaa ravintolaa. Ihan sopivaa ei meinannut löytyä, mikä on meille tavallista. Niin ajauduimme takaisin omalle piazzalle ja menimme toiselle aukion terasseista. Seija otti vihanneksia ja erikoisen paikallisen leivän. Minä päädyin georgialaiseen papuruokaan, joka oli myös ihan syötävä. Kello oli edennyt puoli yhdeksään, joten palasimme huoneeseen ja aloimme kerätä takaisin voimia.

Bussimatka Istanbulista Batumiin oli minun ideani, mutta Seija suostui siihen ilman maanitteluja. Tämä oli kuitenkin kuulema viimeinen kerta, kun hän vastaavalle bussimatkalle lähtee. Kyllä tällaiset matkat olisi pitänyt tehdä nuorempana, mutta kun ei tullut tehtyä, niin ne on pakko tehdä vanhempana. Tämä oli joka tapauksessa oikein mukava kokemus. Saa nähdä tuleeko vielä joskus lisää.