Moskova

Herätys oli 6:20 ja seitsemältä olimme alakerrassa. Seija ripitti respan virkailijaa eilisiltaisesta tunkeutujasta huoneeseemme. Nuori nainen selitti sekaannuksen johtuneen hänen virheestään ja hän oli siitä aidosti kovin pahoillaan. Ulkona oli jo tähän aikaan yli 25 astetta lämpöä. Kulkeminen matkalaukun kanssa oli helppoa, koska ennen aseman seutua emme kohdanneet montaakaan ihmistä. Aseman ympäristössä muitakin menijöitä riitti runsaasti. Puikkelehdimme ihmisten ja bussien sekamelskassa AirportExpressin pysäkille, jonka olimme katsoneet eilen jo valmiiksi. Lisäsin automaatilta Bakicardiin 0.60 manatia, minkä jälkeen odottelimme varttitunnin ihmetellen aseman vauhdikasta menoa.

Uusi ja komea lentokenttäbussi saapui eteemme puoli seitsemältä. Maksu hoidettiin napauttamalla Bakicardia lukijaan, joka kertoi 1.30 manetia veloitetun kortilta. Reilun 20 kilometrin matka lentokentälle maksoi noin 70 senttiä! Kaupungissa liikenne oli melko rauhallista, mutta moottoritiellä se oli jo kiihkeämpää. Tie oli erinomainen eikä pomppuja ollut. Ihmettelin vanhoja mummoja, jotka lakaisivat harjoilla moottoritien reunoja ja nostivat rikkalapiolla hiekat ja roskat säkkiin. Ehkä olisi turvallisempaa hoitaa tuo työ koneellisesti. Ainakin tehokkaampaa.

Heydar Aliyevin lentokenttä oli suuri ja komea. Ainakin tänään lentoja oli kovin vähän, mikä tiesi, että matkustajiakin oli odotushallista harvakseltaan. Kentällä oli aika vähän ruokapaikkoja, mutta löysimme ravintolan, missä saimme aivan liian kalliin munakasaamiaisen, vieläpä ilman Seijan kaipaamaa kahvia. Ensimmäistä kertaa kohtasimme turvatarkastuksessa kenkäskannerin. Jokainen vuorollaan asetti jalan kerrallaan laitteen päälle ja kellon soidessa, oli jalan turvallisuus tarkistettu. Muuten rajamuodollisuudet sujuivat tutulla kaavalla ja sujuvasti. Meillä oli pari tuntia aikaa odottaa Azerbaijan Airlinesin lähtöä Moskovan Domodedovon kentälle.

Lento lähti lähes tulkoon autiolta kentältä aikataulun mukaisesti. Yleensä lentokentille on kova hulina päällä, mutta täällä ei kulkenut lisäksemme yhtään lentokonetta eikä juuri maakulkuneuvojakaan. Kahden ja puolen tunnin lento Airbusilla sujui kuin mikä tahansa lento, paitsi että täällä tarjoiltiin lämmin ateria. Minä pääsin ikkunapaikalle ja ehdin katsella Kaspianmerta ja hyvin kuivaa Etelä-Venäjää ennen kuin maa peittyi pilviin. Laskeuduimme Moskovan kaakkoispuolella olevalle kentälle ennen kahta. Passintarkastus kesti kauemmin kuin edellisissä maissa, mutta kaikki sujui hyvin ilman mitään vaikeuksia. Matkalaukku pyöri jo hihnalla, kun saavuimme sitä hakemaan.

Olin etukäteen selvittänyt miten kannattaa siirtyä Venäjän pääkaupungin keskustaan ja se oli järkevästi tehty, sillä muuten olisi tullut vaikeuksia. Lentokentältä otimme Aeroexpress-junan, joka oli sekä kätevä että melko huokea. Juna oli uusi ja oikein siisti. Reilun 40 minuutin junailun jälkeen saavuimme Paveletskayan metroasemalle. Muiden mukana kävelimme junasta metroasemalle. Metrolipun osto oli yksinkertaista, kunhan löysi automaatin ja osasi käyttää sitä. Metrolippu maksoi monia ruplia, mutta meidän rahassa se ei ollut kovinkaan paljon. Metron käyttäjiä on kuitenkin Euroopan toiseksi suurimmassa kaupungissa valtavan paljon eikä nytkään meidän tarvinnut matkustaa keskenämme. Ajoimme vihreää linjaa pohjoiseen kaksi pysäkinväliä ja nousimme pois Teatralnayan asemalla.

”Olisi pitänyt jäädä Bakuun”, oli Seija kommentti, kun kohtasimme Moskovan ulkoilman. Takapakkia eilisestä tuli yli kaksikymmentä astetta ja vettä vihmoi taivaalta. Jouduimme kävelemään metroasemalta puolisen kilometriä hotellille katujen tulvehtiessa vedestä. D-Hotel Tverskaya oli Tverskaya-kadun varrella. Olin etukäteen katsonut sen sijainnin, mutta nyt sitä ei tietenkään löytynyt. Kiersimme lähikortteleja hakien, etsien ja kastuen. Huumori oli kadonnut jo aikaa sitten, kun löysimme kadun varressa opaskartan. Vertasimme kyrillisiä kirjaimia kartassa ja lapussamme. Palasimme takaisin alkuperäiseen etsintäpaikkaan ja siellähän oikea ovensuu oli, mutta emme vain olleet osanneet sitä katsoa.

Huoneemme on siisti, hyvä ja riittävän tilava aivan erinomaisella paikalla Moskovan keskustassa. Kirjautumismuodollisuudet hoidettuamme saimme huoneen ja vaihdettuamme märät vaatteet kuiviin sekä rauhoitettuamme tilanteen, löytyi taas positiivinen fiilis. Seija kävi alakerran kaupassa ja toi meille juomaa ja ruokaa. Olimme tietenkin hieman alavireessä surkean sään vuoksi eivätkä ennusteet luvanneet meille parannusta lähitulevaisuudessa. Olimme kuitenkin vain puolen kilometrin päässä Punaisesta Torista, joten se me käytäisiin tänään katsomassa oli sää mikä tahansa. Kunhan hetki huilattiin.

Kremlin punaiset tähdet olivat meille suosiollisia, sillä lähdettyämme ulos oli sade ennustuksista huolimatta tauonnut. Lapsuudestani on mieleeni jääneet joka vappuiset uutiskuvat Punaiselta Torilta, missä Neuvostoliiton johtajat ottivat vastaan sotilaskulkueet. Nyt näin itse puitteet ja ne olivat hyvin vaikuttavat. Leninin mausoleumin päällä ei nyt ollut johtajia, mutta se, takanaan Kremlin muurit, oli aivan samanlainen kuin niin monesti uutisissa olin nähnyt. Aivan yhtä tuttu lukuisista kuvista oli myös Spasskaja-torni, missä on valtaisa kellotaulu sekä edelleen punainen tähti huipulla. Nämä kaikki herättivät todella paljon huomiotani, mutta kuitenkin kaikkein eniten tuijotin torin päädyssä olevaa Pyhän Vasilin katedraalia. Sen jännittävän näköiset, moniväriset sipulikupolit tuntevat kaikki. Olen päässyt katsomaan monia hienoja rakennuksia ja aukioita, mutta kyllä tämä kokonaisuus on yksi mielenpainuvimmista.

Tähtien suosio on rajallista eikä poutasäätä suotu meille kovinkaan pitkäksi ajaksi. Onneksi sade pysyi kevyenä, joten pystyimme kuitenkin kiertelemään Punaisen torin pohjoispuolella. Arkkitehtuuri oli täällä meitä syvästi miellyttävää, ja hienoa, että rakennukset ovat hyvin kunnostettu. Markkinatalous on vallannut kaikki alueen rakennukset. Ilmeisesti kalleille merkkituotteille on kysyntää, sillä tarjontaa on aivan valtavasti. Tosin kaupoissa ei juuri asiakkaita näkynyt.

Punaisen torin laidalla, jota puolta ei ikinä uutisissa näytetty, on GUM-tavaratalo, joka yllätti minutkin positiivisesti. Se ei ollut vain paikka ostaa tavaroita vaan minunkin silmiä miellyttävä rakennuksen ja sisustuksen kokonaisuus. Siellä oli oikein kiva kulkea ja katsella. Seijalla oli siellä myös missio! Hän oli lähtenyt matkalle nauttimaan ihanasta lämmöstä, mutta yhtäkkiä olikin suomalainen kesäsää eikä mukana ollut capreja lämpimämpiä housuja. Rouva havaitsi GUM:ssa Levi’sin kaupan ja pian hänellä oli yllään lämpimät farkut. Kaupan nuoret miesmyyjät tekivät vaikutuksen kohteliaisuudellaan sekä käytöksellään, joten markkinatalous on tuonut jotain mukanaan.

Kiihtyvä sade ja varsin voimakas tuuli pysyi seuranamme koko illan, joten emme kovin pitkästi keskustaa kierrelleet. Kävimme syömässä grillatut vihannekset ja meriahvenen ihan mukavan oloisessa meriaiheisessa ravintolassa. Palasimme hotellille huomattavasti aikaisemmin kuin olisimme halunneet, mutta luonnonolojen kanssa ei aina jää voitolle.