Tbilisi, Georgia

Aamiaisella oli eilisen tapaan oma munakaskokki, joka kiepsautti asiakkalle munakkaan aineksista, jotka sai jokainen itse valita levyn edessä olevista pienistä kulhoista. Eilen jätimme hyödyntämättä kuohuviinin, mutta tänään korkki pamahti auki ennen yhdeksää. Puoli kymmeneltä menimme alas respaan ja kysyimme mahdollisuutta hankkia kuljetus lähellä oleville Zvartnotsin kirkon raunioille. Oikein hyvää englantia puhunut nuori nainen tarjosi meille käyntiä raunioilla ja sen lisäksi pakettiin kuuluisi kaksi muuta siihen liittyvää kohdetta. Hinta oli maan hintatasoon nähden aika korkea, mutta ei mitenkään ylivoimainen.

Jo kymmeneltä toimme matkalaukun alakertaan säilytykseen ja juoksupoika ohjasi meidät pysäköintihallissa odottavalle minibussille. Mukavan oloinen armenialainen kuski puhui välttävää englantia ja käytti sitä sopivan paljon emmekä joutuneet kestämään liikaa puhetta. Ajo läpi keskustan oli ruuhkaista, mutta ei huomattavan hektistä. Varmoin, mutta vakain ottein mahakas kuljettajamme vei meidät esikaupunkialueelle. Reilun puolen tunnin ajon jälkeen pysähdyimme katsomaan vanhaa, mutta ilmeisesti uudesti rakennettua kirkkoa. Päivä oli jälleen kuumentunut pitkälle yli 30 asteen eikä taivaalla pilviä risteillyt. Pois lähtiessä oli joku vanha mies tikapuilla aprikoosipuun kätköissä ja sieltä hän ojensi keltaisia aprikooseja kahdelle muulle miehelle, jotka ojensivat ne meille. Ilmeisesti kuskimme oli sitä ehdottanut, kun oli nähnyt meidän ihmettelemän täällä hyvin tavanomaista puuta. Aprikoosit olivat uskomattoman mehukkaita ja maistuvia.

Seuraavaksi pysähdyimme katsomaan maan uskonnollista keskusta, missä oli ymmärtääksemme maan vanhin säilynyt kirkko, joskin se oli remontin alla. Täällä on hyvin vähän tekstejä englanniksi emmekä ymmärtäneet kaikkea, mitä kuskimme meille kertoi, joten aika paljon jouduimme asioita arvailemaan. Alueella oli paljon rakennuksia, mutta suhteellisen vähän katsottavaa. Istahdimme hetkeksi varjoon nauttimaan makeista aprikooseista.

Kolmantena oli varsinainen kohteemme Zvartnotsin 600-luvulla rakennetun kirkon rauniot. Jopa 50 metriä korkeasta kirkosta ei enää ollut jäljellä kuin matalat rauniot, jotka olivat sinällään katsottavia, mutta eivät kovin ihmeelliset. Kirkon oli ilmeisesti suunnitellut sama heppu kuin Hagia Sofian. Hienoja kaiverruksia sekä mielenkiintoisia yksityiskohtia kivissä oli, mutta enemmän olisi kirkosta saanut olla pystyssä, jotta se olisi ollut kunnolla kiinnostava.

Kuski jätti meidät hotellin kulmalle, mistä lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Teimme isohkon kierroksen, mutta kohtasimme lähinnä pikaruokapaikkoja tai kahviloita, kunnes saavuimme Mon Cafe’n eteen eli samaan paikkaan, missä olimme eilen käyneet. Se ei meitä haitannut vaan menimme tällä kertaa sisäpuolelle ja nautimme oikein hyvän lounaan.

Kävimme hakemassa hotellistamme matkalaukun ja hiljalleen kävelimme Tasavallan aukion kautta metroasemalle. Ajoimme samat kaksi pysäkinväliä, mutta toiseen suuntaan kuin eilen, ja olimme taas rautatieasemalla. Istuskelimme suuressa ja lämpimässä odotushallissa reilun puoli tuntia, kunnes näimme junamme ajavan laiturille. Siirryimme vaunun 13 luokse ja näytimme netistä ostamani lipun vaunun edessä päivystävälle nuorelle miehelle. Hänelle tiketti kelpasi, joten nousimme suuren matkalaukkumme kanssa junaan. Junalipun ostaminen Armenian rautatieyhtiön sivuilta oli ollut kaikinpuolin haastava kokemus. Sivuilla oli englanninkielinen osuus, mutta nettikaupan puolella vaihteli englannin, venäjän ja armenian kielet. Luulin ostaneeni kaksi istumapaikkaa välille Jerevan-Tbilisi, mutta sainkin kolmannen luokan makuupaikat samalle välille. No pääasia oli, että meillä oli liput Tbilisiin, ja kyllä kahdeksan ja puolen tunnin matka menee mukavasti kun vain istumaan pääsee.

Armenian rautateiden I- ja III-luokan makuupaikoilla on eroja. III-luokan vaunussa ei ole lainkaan osastoja vaan koko porukka on saman käytävän varrella olevissa kerrossängyissä, kun I-luokassa saa olla kahdestaan omassa rauhassa. Merkittävämpi ero näin kesäkaudella kuitenkin oli, että I-luokassa oli ilmastointi, joka tosin toimi vain junan ollessa liikkeellä, mutta III-luokassa ilmastointi toimi aina, jos ikkuna vain oli auki. Tosin tällaisena pirtsakkaana kesäpäivänä ikkunasta puski junan ollessa liikkeelläkin vain hyvin lämmintä ilmaa. Lyhyesti sanoen junassa oli kuuma jo ennen lähtöä eikä se koko matkan aikana mihinkään muuttunut. Ei edes pimeän tultua, jolloin iho oli edelleen koko ajan hien peitossa ja koko olemus oli hyvin, hyvin tahmea, sillä takana oli viisi ja puoli tuntia matkaa, mutta edessä enää kolme. Tässä vaiheessa kaikki matkustajat eivät enää tuoksuneet ihan kukkasilta, mutta pahempaakin on ehditty kokea. Ja totta kai mukana oli myös yksi lapsi, jolla ei ollut kovin hauskaa. Me istuimme lähes koko matkan käytävän toisella puolella olevilla penkeillä, koska matkalaukkumme, joka ei sopinut minnekään muualle, vei varsin suuren osan alalaverista. Ihan mielellämme istuimme ikkunan vieressä, mutta miksi penkkien piti olla niin kamalan kovat ja epämukavat. Takapuoli oli hiilloksilla jo Jerevanin lähiöiden kohdalla ja kytevässä tulessa ennen puolta väliä.

Ja sitten ne positiiviset puolet. Ensimmäiset viisi tuntia oli oikein mukavat näkymät ulos Armenian maaseutuun. Aluksi oli kovinkin kuivaa, mutta sitten ympärillä vihertyi ja erityisesti vuorten läpi ajaessamme jyrkät ja vaihtelevat pinnanmuodot toivat runsaasti katseltavaa. Aiemmin en juuri lintuja ollut nähnyt, mutta tänään paljonkin, joista mehiläissyöjät olivat hienoimmat. Yhdeksältä tuli pimeä, joten ulkona ei näkynyt oikein mitään. Onneksi rajavartijoita ja tullimiehiä kävi kahteen kertaan tuomaan mukavaa vaihtelua.

Kaksikymmentä yli puolenyön saavuimme Tbilisin asemalle. Taksikuskit houkuttelivat meitä mukaansa jo heti laiturilta, mutta kaikille heille sanoin kieltävän vastauksen. Asema oli varsin suuri, mutta ulos lämpimään yöhön pääsi oikein kätevästi. Taksitarjouksia saimme montakymmentä poistuessamme aseman alueelta, mutta niihin annoin aina saman vastauksen. Muutaman sadan metrin päässä asemalta oli City Center Hotel, missä meitä jo odoteltiinkin. Vaikka päivä oli taas ollut oikein hieno ja muistorikas matkapäivä, ei suihkuun pääsyn tunnetta ylittänyt tänään mikään muu kokemus.