Jerevan, Armenia

Olimme molemmat unessa, kun oveen taas koputettiin. Minulla oli saman tien passit kädessä, mutta tämä koputtaja oli vaunuvahtimme, joka varoitti tulevasta passin tarkastuksesta. Istuskelin sängylläni viitisen minuuttia, kun ovelle oli aika paksu rajavartija, joka otti passimme käteensä ja tarkasti, että vastasimme kuviamme. Sitten taas odottelimme, kunnes toinen rajavartija tuli ovelle. Ensimmäinen antoi passit toiselle, joka pläräsi läpi joka sivun ja laittoi sen sitten tuomaansa koneeseen, joka kai tarkasti, ettei meillä ole rötöksiä omalla tunnolla. Kaikki oli kunnossa; mies laittoi leimat ja ojensi passit minulle hyvää yötä toivotellen oikein hymyn kera.

Viimeinkin pääsimme kunnolla nukkumaan. Olisi voinut luulla, että hulvattomasti heiluva ja voimakkaasti koliseva juna olisi estänyt nukkumisen, mutta nukuimme oikein hyvin jopa kovasta laverista huolimatta. Heräsin ainoastaan, kun pysähdyimme asemalle sekä Seijan mennessä käymään vessassa, ihan yksin ja vielä oven lukiten. Puoli seitsemältä oveen koputti blondi, joka ilmoitti meidän lähestyvän Jerevania. Varttia myöhemmin hän tuli hakemaan lakanat ja pyyheliinat pois laskien ne tarkasti. Aamutoimet olivat vähintäänkin haastavia ennestäänkin arvelluttavissa saniteettitiloissa, joissa oli yön aikana junan heiluessa käynyt toimiaan suorittamassa erinäinen määrä matkustajia. Aamussa hienointa oli junan ikkunasta näkynyt hämmästyttävän suuri Ararat-vuori, joka nousi dramaattisesti laajan tasangon ylle.

Jerevanin rautatieasema oli suuri ja komea, mutta aika hiljainen. Toki vastaamme tuli monia taksintarjoajia, joista muutama ei meinannut millään uskoa kieltoa. Paikallisen valuutan hankkimisessa meillä oli hankaluuksia. Aseman ainoa pankkiautomaatti ei toiminut emmekä läheltä löytäneet toista. Metroon eivät kelvanneet dollarit, mutta lopulta löysimme rahanvaihtopisteen. Sieltä saimme paikallisia drameja, mutta jälkeen päin epäilimme, että ukko oli meitä huijannut. Pitäisi aina tarkistaa, mutta aamu ei ollut parasta aikaa. Joka tapauksessa saimme ostettua pienet poletit, jotka laitoimme portin pielen aukkoon ja pääsimme laiturille. Metro tuli melkein saman tien ja kahden pysäkinvälin jälkeen saavuimme Tasavallan aukion asemalle. Nousimme suurelle aukiolle, jonka ympärillä oli suuria ja komeita hallintorakennuksia. Taivas oli sininen ja jo kahdeksalta aamulla oli oikein lämmintä. Kaipasimme aamiaista, mutta sunnuntaista johtuen ei vielä mikään kahvila ollut auki. Kävelimme Hotel Nationalille toivoen, että pääsisimme aamiaiselle samalla, kun odottelisimme huoneen valmistautumista. Saimmekin huoneen saman tien, mikä sopi meille aivan erinomaisesti.

Hotelli oli vähän liian hieno minun makuuni. Huone oli suuri ja sänky selkeästi isompi kuin viime yön hyttimme. Suihku tuntui äärimmäisen mahtavalta nihkeän yön jälkeen ja sen päälle nautimme oikein monipuolisen aamiaisen alakerran ravintolassa. Sitten lähdimmekin katselemaan Jerevania. Junasta kaupungin reunamat olivat näyttäneet hyvinkin kehnoilta ja köyhiltä, mutta kaupungin keskustan alueet olivat hyväkuntoisia, siistejä ja aikalailla suurkaupunkimaisia. Toki köyhyyttäkin näkyi. Jalkakäytävät olivat hyvässä kunnossa, joten kävely oli helppoa. Liikenne oli pyhäpäivänä melko vähäistä, mutta aika varoen piti ylittää leveitä katuja, sillä välillä autot ajoivat kovaa vauhtia.

Kävelimme ydinkeskustan pohjoispäähän ja nousimme 550 porrasta korkealle Cascade nähtävyydelle. Sen rakentaminen aloitettiin jo Neuvostoliiton aikana eikä sitä näytetä ikinä saavan kokonaan loppuun. Tosin se on tässäkin vaiheessa ihan hienon näköinen monine erikoisine veistoksineen. Aurinko lämmitti hyvin kuumasti, mutta välillä istahtaen pääsimme ylhäälle katselemaan alla olevaa Jerevania sekä kaukana usvan takana häämöttävää valtaisaa Araratia. Alhaalla pistäydyimme hyvin ansaituille juomille oikein mukavalla terassilla. Keskustaa idässä ympäröivällä puistoalueella oli hyvin monia yllättävän viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita. Me kuljimme, katselimme ja hikoilimme. Päädyimme Tasavallan aukiolle ja menimme hotellin lähellä olevalle Mon Cafe -ravintolaan syömään. Molempien annokset olivat oikein maistuvia. Tulimme hotellille vähäksi aikaa lepäämään. Seija kävi alakerran uima-altaalla polskimassa, kun minä kirjoittelin viileässä huoneessa tarinaa.

Myöhemmin iltapäivällä palasimme itse asiaan eli kiertelemään Jerevania. Hiljalleen olimme huomanneet, että Jerevanin keskusta on melko pieni eikä siellä ole loppujen lopuksi kovin paljon katseltavaa. Keskustan ulkopuolella olisi ollut muutama mahtipontinen patsas, mutta niitä emme parhaimmillaan 37 asteeseen kohonneessa helteessä lähteneet katsomaan. Kaupunkikuva oli kokonaisuudessaan kiva, mutta ei kovin paljon enempää. Parasta oli oikeastaan monet pienet puistoalueet, joissa oli paljon suosittuja terasseja. Toiko sunnuntain illansuu heitä enemmän paikalle, emme tiedä, mutta oikein vilkasta siellä oli. Kuumassa säässä oli hienoa kuljeskella, mutta kyllä helle vei myös veroaan. Askel lyheni hiljalleen eivätkä tauot niitä pidentäneet, joten palasimme hotellille hieman aikaisemmin kuin olimme arvioineet.

Tällaista tänään ja huomenna matka jatkuu, mutta yhteyksien vuoksi päivitys tullee vasta tiistaina.