Istanbul, Turkki

Turkish Airlinesin lento laskeutui Istanbulin vuoden vanhalle kentälle neljältä iltapäivällä. Hyvien opasteiden ohjaamana lähdimme etenemään kohti passin tarkistusta. Uutuutta hohtavia käytäviä jatkui hämmästyttävän pitkästi. Tätä uutta kenttää mainostettiin Euroopan suurimpana ellei jopa koko maailman, ja valtavan kokoinen se olikin. Kulkijoita oli aika vähän, mutta puitteet kulkemiselle olivat erinomaiset. Lopulta pääsimme passintarkastukseen, johon jouduimme odottamaan noin kaksi minuuttia ja sekin oli oman huonon porttivalintamme syytä. Passintarkastaja tiesi olevansa tärkeässä asemassa eikä sallinut meille hymynhävääkään. Täällä ei kuitenkaan otettu sormenjälkiä tai kuvia, joten olimme Turkissa puolen minuutin tarkastuksen jälkeen. Ja minua peloteltiin kaiken toimimattomuudella, mutta onneksi en uskonut.

Kentän koosta kertoo sekin, että matkalaukkujen saapumishihnoja oli peräti 25 kappaletta. Laukkumme odotti meitä hihnalla numero 20 ja sen kanssa siirryimme tullin läpi terminaaliin. Olin etukäteen selvittänyt, että helpoiten ja huokeimmin keskustaan pääsee Havaist-busseilla. Tosin yksityinen tietolähteeni oli kertonut, että ne eivät kulje kuitenkaan, mutta onneksi en häntä uskonut. Opasteiden neuvomina laskeuduimme alakertaan, missä virkailija opasti ostamaan Istanbulkartin luukulta ja siellä korttiin lisättiin riittävä määrä rahaa. Bussi numero 16 meni Sultanahmetiin eli juuri sinne, minne me halusimme. Hinta molemmilta kortin kera oli noin kahdeksan euroa, kun taksi olisi ollut noin 50 euroa. Odotimme bussia viitisen minuuttia ja ystävällinen nuori mies varmisti minne olemme menossa ja nosti sitten laukkumme kyytiin. Seija nappasi korttiamme bussin kortinlukijaan kahdesti ja niin pääsimme sisään varsin prameaan bussiin.

Uusi lentokenttä on hyvin kaukana Istanbulin keskustasta ja matka Bosborinsalmen rantaan kesti toista tuntia. Aluksi kulku oli sujuvaa, mutta valtavan laajaan kaupunkiin päästyämme alkoi eteneminen tökkiä. Liikenne ei kuitenkaan ollut niin tukkoista kuin olin odottanut, joten yllättävänkin sujuvasti pääsimme Sinisen Moskeijan liepeille, mikä oli tarkoituskin. Hotel Sultanahmet sijaitsi vain noin 300 metrin päässä Sinisestä Moskeijasta ja siellä olimme puoli seitsemältä. Siirtyminen hotelliin sujui siis paremmin kuin olin itsekään uskonut, saati sitten kannustajat.

Huoneemme oli melko suuri, mutta aika synkkä ja tylsä. Ikkunasta näkyi vain metalliportaat yläkertaan, joten pidimme verhot suljettuna. Sijaintiin nähden hotelli oli hyvinkin huokea, joskin kilpailu taitaa täällä pitää automaattisesti hinnat sopivassa tasossa. Vaihdoimme saman tien 29 asteen lämpöön sopivaa vaatetta ja lähdimme katselemaan ympäristöä. Olemme käyneet Istanbulissa aiemmin ja käyneet silloin katsomassa kaikki erinomaisen hienot nähtävyydet. Kaupunki on valtava ja siellä on todella paljon katseltavaa ja koettavaa. Nyt tulimme tänne vain jatkaaksemme huomenna eteenpäin, joten meillä ei ollut edes tarkoitusta käydä missään nähtävyydessä. Ilta oli viilentynyt juuri sopivaksi, kun kiertelimme Hagia Sofian ja Sinisen Moskeijan ympäristössä. Molemmat ovat aivan uskomattoman hienoja rakennuksia niin ulkoa kuin etenkin sisältä. Hagia Sofia oli jättänyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, mutta nyt en päässyt toistamaan muistojani. Kävelimme ja kiertelimme alueella muiden turistien ja turkkilaisten keskuudessa. Kävimme katsomassa sulttaani Ahmedin hautaa, joka oli itseasiassa yllättävän vähäinen ympärillä oleviin rakennuksiin verrattuna. Seijalle annettiin talon puolesta huivi pään peitoksi, mutta minun polviani ei tarvinnut peitellä.

Tämä osa Istanbulista on melkein ahdistavan turistipainotteinen ja se näkyi ravintolakulttuurissa. Sisäänheittäjiä oli jokaisen ravintolan edessä. Nyt en jaksanut kapinoida vaan suostuin menemään terassille houkutteluista huolimatta. Seija söi jonkinlaisen vihannessortteerauksen, mutta minä söin kulttuuriin kuuluvasti döner kebabin. Onnistuinpa taas ruoan valinnassa paremmin, minkä todisti Seijan ihastelu kebabiini maistelun jälkeen. Myöhemmin istahdimme vielä toiseen paikkaan nauttimaan illan miellyttävässä lämmössä rakin, oluen, viinin sekä kahvin.

Huomenna matka jatkuu itään. Toivottavasti minulla on nettiyhteys, että pystyn kertomaan huomisen mielenkiintoisista tapahtumista.