Moskova

Moskovassa oli edelleen kylmää, sateista ja tuulista. Näimme sen herättyämme ikkunasta, joten venytimme uloslähtöä tavallista pitemmälle. Respan kahvinkeitin oli rikki, mikä pakotti meidän ulos ennen kymmentä. Lähdimme etelään päin tavoitteena löytää kahvila mahdollisimman pian. Ensimmäiset vaihtoehdot olivat kiinni tai epäkelpoja, mutta Kremlin muurin lähettyvillä löysimme pienen marketin, jonka reunassa oli ihan kiva kahvila. Siellä saimme kahvit ja käntyt, joilla päivä sai iloisemman ilmeen. Ikävää, että tällaisen pienen kahvilankin oven suussa pitää olla vartija sekä metallinpaljastin.

Myöhäiseen iltapäivään jatkunut sade ei ollut kovin voimakasta, mutta kuitenkin kovan tuulen kanssa ikävää. Kävelimme Moskova-joen eteläpuolelle, mistä Kremlin valkoinen palatsi näkyi erinomaisesti. Sateenvarjojen alta katselimme oikein hienoja rakennuksia ja suunnistimme Tretjakovin galleriaan. Jonotimme ensin Munckin erikoisnäyttelyyn, mutta sitten ystävällinen venäläinen kertoi meille, että jos haluamme mennä perusnäyttelyyn, meidän pitäisi mennä toiseen rakennukseen ja sen me teimme. Olemme analysoineet Seijan kanssa venäläisiä, joskin otoksemme on varsin pieni. He ovat oikein ystävällisiä ja avuliaita, jos osaavat keskustella meidän kanssamme eli osaavat englantia. Jos he eivät sitä osaa, he ovat usein töykeitä.

Tretjakovin galleriassa on 150 000 teosta. Ihan kaikki eivät ole esillä, mutta kyllä maalauksia oli näytteillä aivan valtavasti. Kaikki teokset olivat venäläisten tekemiä, joten aika monet maalarit olivat meille tuntemattomia. Siellä oli valtavasti erittäin hienoja maalauksia, mutta niitä oli niin valtavasti, että vähitellen niitä ei vaan enää jaksanut katsella lisää. Parin tunnin kiertelyn jälkeen menimme hakemaan säilytyksestä takkimme sekä repun. Seija antoi maatuskalle kaksi numerolappua, joilla saimme toisen takin sekä repun. Kaipasimme toista takkia, jota osoitimme naulakossa, mutta nainen ei sitä antanut. Pyysimme sitä uudestaan asialliseen tyyliin, jolloin maatuska alkoi huutaa meille hyvin kiivaasti jotain venäjäksi. Yritimme kertoa naiselle takin olevan meidän, mutta suora palaute kaikui yli ison hallin. Seija kaiveli laukkuaan ja löysi vielä yhden numerolapun. Me poistuimme hiljaisina takin kanssa pois.

Oikein onnistuneen taidekokemuksen jälkeen palasimme hetkeksi sateeseen, mutta menimme pian välipalalle. Sopivaa syötävää hienossa kahvilassa ei ollut, joten joimme pelkästään iltapäiväoluen ja -veden. Keskustan tutustuminen jatkui, joskin tietöiden vuoksi reitit välillä vaihtuivat. Hyvin massiivisen Pietari Suuren muistomerkin näimme vain etäältä, mutta hyvin komeasti koristellussa Kristus Vapahtajan katedraalissa kävimme sisällä. Teimme pienen virhearvioinnin lähtiessämme kohti Arbat-katua ja ylimääräistä kierrosta tuli kilometri tai kaksi. Se ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä katsottavaa riitti tälläkin reitillä. Turistien suosimalla kävelykadulla kävimme syömässä oikein maukkaan liha-vihannesruoan. Kadun varrella oli lukuisia turistikauppoja, mutta kaikkien tarjonta oli hyvin samanlainen emmekä ostaneet mitään. Viimeinenkin sade loppui, mutta edelleen oli kovin tuulista ja kylmää. Melkein 20 000 askeleen jälkeen menimme vähäksi aikaa hotellille lepäämään.

Illan suussa teimme parin tunnin kävelylenkin varsin vilkkaassa Moskovan illassa. Valitsimme katuja, joita emme vielä olleet kävelleet ja niitä löytyi oikein mukavasti. Hämmästelimme miten erittäin komeat rakennukset seurasivat toisiaan. Minulla ei ennen matkaa ollut oikein kuvaa Moskovasta lukuun ottamatta Punaista Toria. Täällä on ollut huomattavasti komeampaa kuin etukäteen arvelin. Keskustan alueella ei ole ollut montaakaan huonokuntoista rakennusta tai ne ovat olleet remontin kourissa. Neuvostoaikaisia vaakunoita on jätetty yllättävän monen rakennuksen seiniin. Myös lukuisia korkokuvia kuuluisista moskovalaisista näkyi rakennusten ulkoseinillä. Pääkadut ovat hyvin leveitä ja niillä ajetaan aina kun mahdollista kovaa. Suojatiellä olevia väistetään aika hyvin, mutta varmistimme aina, että auto pysähtyy ennen kuin ylitimme kadun. Leveimpien katujen ylitse ei mennyt ollenkaan suojateita vaan toiselle puolelle pääsi ainoastaan alikulkutunneleita pitkin. Liikennettä täällä on runsaasti ja ruuhkia näyttää syntyvän usein ja kaikkialla. Moskovassa autot ovat suuria ja yleensä mustia. Niillä kiihdytetään heti, kun on vähänkin tilaa, ja sitten painetaan jarrua voimakkaasti.

Palasimme hotellille hämärän alkaessa sytyttää valoja rakennuksissa ja koristeissa. GUM-tavaratalon julkisivu oli komeasti valaistu. Monien kävelykatujen ylle oli viritetty tuhansia ja tuhansia valokoristeita, jotka näyttivät varsin mukavilta. Punainen tori oli tänäänkin aivan yhtä komea kuin eilisen kävelyn aikana. Kiersimme myös Kremlin puutarhassa, missä oli muun muassa tuntemattoman sotilaan hauta sekä paljon muutakin historiallista katsottavaa.