4.7.2018 Dubrovnik

Tuli sitten rantalomakin vietettyä. Puoli tuntia uintia ja kymmenen minuuttia kuivattelua rantahiekalla. En olisi mennyt uimaan, jos olisin tiennyt veden olevan noin kylmää. Viime vuonna uin kahdesti, mutta eiköhän se jää poikkeukselliseksi ja täksi vuodeksi jää tämä kerta.

Kiersimme iltapäivään saakka Dubrovnikin viihtyisässä keskustassa. Kävimme syömässä hyvin, jotta saimme kulutettua kunat pois. Minun meriahven oli oikein maistuvaa eikä Seija omasta ruoastaan valittanut. Tuntui kuin tänään oli Dubrovnikin päivistä kaiken kuumin. Seija on mennyt jotenkin epäkuntoon, koska hän sanoi varjossa olevan parempi kuin auringonpaisteessa. Istahdimme viimeiseksi terassille, mistä oli erinomaiset näkymät yli Välimeren. Sitten oli aika käydä vielä asunnolla ja siitä hiljalleen odottamaan bussia, joka veisi meidät lentokentälle. Illan suussa lennämme Helsinkiin ja huomenna kotiin.

Matka Itä-Euroopassa oli oikein mielenkiintoinen ja aika erilainen kuin monet aikaisemmat matkat ja hyvä niin. Seijan mittarin mukaan otimme matkalla yli 300 000 askelta, mikä teki yli 200 kilometriä kävelyä, joten ei ollut huono matka. Seuraavaa odotellessa!

3.7.2018 Dubrovnik

Tänään jouduimme matkan aikana ensimmäisen kerran heräämään kellon pakottamana. Olimme hankkineet matkan Montenegroon ja meidän piti olla bussia odottamassa 7:20. Me päätimme tällä kertaa mennä helpomman kautta. Ostimme kaksi paikkaa pikkubussiin, joka kierrätti meidän Kotorissa ja Budvassa. Halvempi vaihtoehto olisi ollut mennä paikallisilla kulkuneuvoilla, mutta arvelimme hankkineen jo tarpeeksi seikkailuja bussien kanssa. Auton vuokraus olisi myös ollut vaihtoehto, mutta ajateltiin mennä ilman sitäkin jännitystä.

Matkassa oli vajaa kaksikymmentä matkustajaa kroaattikuskin kyyditettävänä. Kuski ajoi yllättävän rauhallisesti ja hän kertoi oikein mielenkiintoisia juttuja paikkojen historiasta ja nykypäivästä. Hänen englantinsa oli oikein hyvää ja helppoa ymmärtää. Me olimme selvästi vanhimmat kyydissä olijat, joten eläkeläisiä ei mukana ollut ainoatakaan. Kahdesta lapsesta toinen itki silloin tällöin, mutta siitä oli haittaa ainoastaan muksun vanhemmille. Ryhmässä on aina mukana myöhästelijöitä. Kolmesta pysähdyksestä kahdessa olivat kaksi argentiinalaista naista myöhässä eivätkä he pitäneet varttitunnin myöhästymistä minään. Tullimuodollisuudet mennen tullen sujuivat aika vaivattomasti.

Etäisyydet eivät olleet kovin pitkiä, mutta mutkaiset tiet ja ruuhkainen liikenne pitkittivät ajojen aikaa. Yhteensä retkeen kului melkein 12 tuntia, josta noin seitsemän tuntia katselimme erittäin hienoja maisemia bussin ikkunasta. Päivä oli tietenkin aurinkoinen ja kuuma. Seija oli kahden vaiheilla lähteäkö mukaan, mutta oli sitten taipunut lipun hankkimiseen. Se oli onnistunut päätös, sillä hän oli eilen tehnyt amatöörin virheen ja hieman polttanut selkäänsä, joten tänään hän ei olisi voinut kovin kauan ottaa aurinkoa.

Ensimmäinen pysähdys Montenegrossa tapahtui pienessä Perastin kaupungissa, missä nautimme kahvit ihmeteltyämme hetken kovin pientä kaupunkia Kotorin erittäin kauniin lahden rannalla. Lahti on poikkeuksellisen kaunis, koska se on harvinaisen kapea sekä polveileva ja lahtea ympäröivät kalliot ovat hyvin jyrkkiä ja korkeita. Lahti on myös hyvin syvä ja nytkin siellä oli kaksi suurta risteilijää ankkuroituna rannan tuntumaan.

Kotor on pieni keskiaikainen kaupunki, joka on säilynyt erittäin hyvin kuvankauniin lahden pohjukassa. Rakennukset limittyvät toistensa lomaan muodostaen kapeita kujia ja pieniä aukioita. Siellä oli oikein mukava kierrellä ja katsella, joskin turisteja oli aivan tolkuttoman paljon. Niitä lienee aina runsaasti, mutta nyt noiden kahden risteilijän amerikkalaislaumat täyttivät kapeat kujat äärimmilleen. Olin odottanut, että pääsen kiipeämään kaupungin takana, korkealla vuoren rinteellä olevalle linnoitukselle, mistä on oivalliset näkymät kaupunkiin ja lahteen. Meillä oli kuitenkin vapaata aikaa vain kaksi tuntia ja 36 asteen helteessä emme millään olisi ehtineet tehdä kävelyretkeä, joten siltä lystiltä vältyin.

Pysähdyimme myös Budvassa kahdeksi tunniksi. Seija oli käynyt täällä vajaa kymmenen vuotta sitten, jolloin pienen kylän vieressä oli kaksi hotellia ja pitkä hiekkaranta. Nyt paikka on kasvanut kaupungiksi, missä hotelleja on valtava määrä. Koko kaupunki on tehty venäläisten rahalla ja heitä täällä käy valtavasti. Paljon täällä käy myös pohjoismaalaisia, minkä kuulimme ravintolassa ja kaduilla. Söimme molemmat liharuoat, jotka olivat hyviä, mutta annokset aivan liian suuria. Budvassa ei ollut oikein mitään katsottavaa, paitsi turisteja ja hyvin pieni vanha kaupunki.

Vaikka reissuun sisältyi paljon bussissa istumista, oli se kuitenkin ihan kiva. Dubrovnikissa kävimme huoneessa peseytymässä ja lähdimme jännittämään Englannin menestymistä MM-kisoissa. Peliä oli katsomassa yllättävän paljon ihmisiä ja ajauduimme lopulta hienoon viinibaariin seuraamaan peliä. Viereisessä pöydässä nuori pari nautti kuohuviiniä, mutta se ei estänyt meitä tilaamasta oluen ja siiderin, joita pitääkin juoda, kun katsoo jalkapalloa. Meille tarjoili johtajatarjoilija, isokokoinen mies, joka otti Seijan siideritilauksen vastaan. Tavallinen tarjoilija toi minun oluen, mutta Seijan juomaa ei kuulunut. Rouva alkoi jo hieman hermostua, kunnes ilmeni, että siideri ei kuulunutkaan ravintolan valikoimaan, mutta palvelua arvostava pomo oli lähtenyt ostamaan sitä kaupasta. Tarjoilija kertoi veloittavansa siideristä saman hinnan kuin oluesta, koska sille ei ollut hintaa menussa.

Tämä mukava matkapäivä oli hienoa lopettaa Englannin historialliseen rangaistuslaukauskisan voittoon.

2.7.2018 Dubrovnik

Ilmeisesti Kroatian ilmanala sekoitti suomalaisten yöunet, sillä nukuimme molemmat varsin kehnosti. Kahdeksan jälkeen nousimme ja nautimme aamupalan ulkona miellyttävän lämpimässä aamussa. Olimme sopineet yhdeksäksi tapaamisen asunnon omistajan kanssa ja heti sen jälkeen Seija säntäsi läheiselle rannalle makaamaan. Matkan paras hetki koitti ja se sai Seijan innostuksen valtaan. Minä jäin kirjoittelemaan matkakertomusta terassille pitämättä suurempaa kiirettä.

Helleraja oli helposti rikottu, kun kävelin reilun kilometrin matkan vanhaan kaupunkiin. Seija näkyi alhaalla rannalla makaamassa auringon alla. Minä en halunnut häiritä pyhää toimitusta vaan siirryin suoraan nautinnolliseen kaupunkiin. Kiertelin ensin sokkeloisessa kaupungissa, kunnes nousin kaupungin muurille, jota pitkin pääsi kiertämään koko pitäjän. Muurilla kävely maksoi yli 20 euroa, mikä on ihan höpelö hinta moisesta, mutta meitä kiertäjiä oli hyvin paljon, joten miksei turisteja rahastettaisi.

Hinta oli korkea, mutta kyllä erittäin hyvin kunnostetulla muurilla oli mahtava kulkea ja katsella kaupunkia. Se näkyi ylhäältä aivan eri näköisenä kuin katutasolta. Alhaalla kaupunki oli täysin valkoinen, mutta ylhäältä se näkyi pelkästään punaisena kattotiilien vuoksi. Muuria kiertäessä kaupunki muutti muotoaan koko ajan tarjoten katsottavaa koko kahden kilometrin kierroksen ajaksi. Pieneen tilaan on jouduttu ahtamaan mahdollisimman paljon kaikkea, jolloin on jouduttu tekemään erikoisia ratkaisuja, kuten esimerkiksi koripallokentän muoto. Eteläisellä muurilla näkymät olivat molempiin suuntiin jännittävät, sillä myös vihreä meri tarjosi runsaasti katsottavaa.

Lämpötila oli jossain 30 tienoilla. Muurin päällä ei ollut lainkaan varjoa, joten siellä auringon paahde oli lähes uuvuttavaa. Kierroksen jälkeen menin heti nauttimaan oluen sekä voileivän toipuakseni koettelemuksesta. Aika rientää nopeasti, kun on kivaa. Kello oli jo yksi, kun menin uimarannalle etsimään rouvaa. Siellä oli valtavasti ihmisiä, mutta yksi uupui. Harpoin hitaasti asunnolle, missä Seija jo minua odotteli. Hän oli erittäin tyytyväinen auringon ottoon sekä kolmeen uimakertaan jännittävän korkeissa aalloissa.

Huokasimme hetken aikaa huoneessamme, mutta sitten nälkä ja jalkapallo ajoivat meidät takaisin keskustaan. Hipsimme loivaa alamäkeä kohti keskustaa väistellen lukuisia vastaantulijoita. Yhtäkkiä kuulin huudettavan sukunimeäni. Heti en edes hoksannut mitään, mutta sitten arvelin, että saman nimisiä ihmisiä täällä ei varmaan muita ole, paitsi tietenkin vaimoni. Kutsu oli kuitenkin suunnattu minulle. Käännyttyäni näin hyvin vaalean miehen, joka hymyili tutun iloisesti. Aikaa tuon hymyn näkemisestä oli kulunut kauan, mutta saman tien tunnistin armeijakaverini ja tyttäreni valmentajan Minkkisen Juhan. Kauas pitää tulla tapaamaan vanhoja ystäviä. Ensimmäinen tuttu Juha ei Dubrovnikissa ollut. Eilen näin nopeasti ohi kävelleet Katajan entisen pelaajan Lehtosen sekä Pyrinnön entisen valmentajan Palviaisen.

Eilen Kroatian peli näytettiin jokaisen ravintolan terassilla, mutta muut pelit eivät niin tärkeitä näytä olevan. Löysimme Meksiko-Brasilia pelin televisioinnin irlantilaispubista. Se oli lähes täynnä, mutta pääsimme viimeiseen vapaaseen pöytään. Seija valitsi itselleen tandoorikanan ja minä päädyin nachosiin. Suuria nautintoja ei kummankaan ateria tarjonnut, mutta vastenmielisiäkään ne eivät olleet. Ympärillämme oli parikymmentä meksikolaista nuorta, jotka kannustivat maataan tunnollisesti. Puolet heistä nousi seisomaan ja lauloi kuuluvalla äänellä maan kansallislaulun joukkueen mukana. Jokainen Meksikon hyökkäys sai joukon hihkumaan, mutta pettymys seurasi toistaan. Toisella puoliajalla minä pääsin kahdesti tuulettamaan hillityn tyylikkäästi meksikolaisten pidellessä päätään. Pelin päätyttyä useampi maksikolainen itki Brasilialle koetun tappion vuoksi. Urheilu on joskus raskasta. Pubissa oli englanninkielinen selostus, eli lähetys kiersi jostain Brittein saarten kautta. Naapuribaarissa oli paikallinen lähetys, joka tuli noin viisi sekuntia aikaisemmin kuin meidän lähetys. Niinpä naapurikapakan brasilialaiset kannattajat paljastivat meille maalin synnyn viisi sekuntia ennen kuin se näkyi meille. Se vei hieman juhlinnan iloa, mutta tasoitti meksikolaisten tuskaa.

Pelin jälkeen palasimme asunnolle mutkitellen sokkeloisessa kaupungissa. Pieni lepo teki oikein hyvää molemmille. Se teki niin hyvää, että ennen illan pimenemistä palasimme vielä keskustaan. Kiersimme hieman eri paikkoja, kunnes asetuimme Mirage-ravintolan terassille katselemaan Belgian ja Japanin jalkapallopeliä. Eurooppalaisfanit olivat hiljaisia, kun Japani meni jo 2-0 johtoon. Oli harmillista, ettei paikalla ollut yhtään japanilaista parantamassa tunnelmaa. Japanin ilo hiipui loppua kohden, joskaan me emme sitä olleet enää todistamassa. Rauhallinen kävely asunnolle pimeässä, mutta lämpimässä illassa oli oikein viihdyttävä.