Lontoo

Olimme hotellin ensimmäisessä kerroksessa aamiaisella kahdeksalta. Tila oli kolkko ja kylmä, mutta ruoka oli riittävää ja yllättävän hyvää. Englannissa kaikki ihmiset ovat hyvin kohteliaita. Leedsissä oli kovin epämääräinen heppu helpottamassa oloaan keskustan rakennuksen syvennyksessä ja mies pyyteli kovasti anteeksi, kun kuljimme hänen ohitseen. Aamiaisella Seija oli jonottamassa laittamaan paahtoleipää paahtimeen, kun hänen ohitseen kiilasi nuorehko mies ja mitään sanomatta laittoi omat leipänsä paahtumaan. Mies palasi leipiensä kanssa suomalaisten kavereittensa pöytään.

Olimme Mikon kanssa Crucible-teatterissa puoli tuntia ennen pelien alkua. Olisi ollut anteeksiantamatonta myöhästyä pelistä. Mikon viereen istui kaksi muuta suomalaista. Kuulimme enemmänkin suomen kieltä Cruciblessa eli snooker on hyvin suosittua Suomessa. Edessämme olevalla pöydällä pelasivat Jak Jones ja Si Jiahui. Se ei ollut toiveittemme peli, mutta näitä ei etukäteen voinut tietää, koska liput oli ostettu jo vuosi sitten. Olimme pari riviä lähempänä pöytää kuin eilen ja näkymät olivat oikein hyvät. Pelin taso ei noussut kovin korkealle, joskin välillä molemmat pelaajat näyttivät erinomaisia lyöntejä. Virheitä tuli kuitenkin liikaa tälle tasolle. Jones oli selkeästi parempi ja hän voitti session kahdeksasta framesta kuusi. Vaikka emme olleet kaikkein onnekkaimpia pelien suhteen oli käynti snookerin MM-kisoissa erinomainen kokemus.

Vaikka naiset eivät myöntäneet, niin he taisivat olla harmissaan, että he eivät päässeet katsomaan snookeria. Lohdutukseksi he kävivät kahdessa keskustan taidemuseossa. Ne olivat yllättävän hyviä ottaen huomioon, mitä Sheffield oli tähän asti heille tarjonnut. Tapasimme toisemme puoli kahdelta Cruciblen lähistöllä. Kävelimme keskustan läpi parkkihallille ja lähdimme ajamaan kohti etelää.

Liikennettä oli moottoritiellä hämmästyttävän paljon. Varmaan perjantai toi oman lisänsä liikenteeseen, mutta kai M1:llä on aina paljon kulkijoita. Eipä ongelmia olisi ollut, jos kaikki olisivat ajaneet ilman vastoin käymisiä. Matkan varrella oli kuitenkin kaksi onnettomuutta, jotka hidastivat varsin paljon etenemistä. Välillä myös tietyöt hidastivat matkan tekoa. Päätimme ajaa Oxfordin kautta, joskin sielläkin tietyöt häiritsivät kulkuamme hyvin paljon. Saimme lopulta auton ostoskeskuksen parkkihalliin, mutta kello oli edennyt jo aivan liian pitkälle. Niinpä jouduimme tyytymään vain nopeaan kiertokävelyyn kuuluisassa yliopistokaupungissa. Siellä olisi mielellään viettänyt pitempäänkin aikaa.

Jäljellä oli tunnin rykäys Heathrow’n lentokentälle. Liikenne oli nyt joustavaa, joten ylimääräisiä viivästyksiä ei tullut. Jätin Seijan ja Meghanin Leonardo-hotelille ja ajoin Mikon kanssa autovuokraamoon, minne palautimme Mercedes-Benzin kahdeksan jälkeen. Auto oli toiminut oikein hyvin ja sillä oli oikein mukava ajaa, kunhan siihen tottui. GPS oli erinomainen eikä muutenkaan valittamista ollut. Kävelimme pojan kanssa vajaat kaksi kilometriä hotelille, jonka baarissa naiset olivat jo saaneet gin and tonicit eteensä eikä juotavaa ollut enää paljon jäljellä. Siirryimme ravintolan puolelle, missä söimme hyvin myöhäisen lounaan. Onneksi ruoat olivat yllättävänkin hyviä.

Aamulla kymmenen jälkeen lähtee lento Helsinkiin, joten matka on sitä vaille valmis. Mielestäni reissu oli oikein onnistunut. Lämmintä olisi voinut olla enemmän, mutta jos vain sitä olisi hakenut, niin ei ikinä kannattaisi lähteä Englantiin. Matkan pääkohde, snookerin MM-kisat, oli onnistunut kokemus, joskin vähän jäi harmittamaan toisen päivän pelaajat, jotka olisivat voineet olla kiinnostavampia. Kuitenkin pelien näkeminen paikan päällä Cruciblessa oli mahtavaa. Muutenkin ainakin minä tykkäsin matkasta. Osa käymistämme kaupungeista oli aika tylsiä, mutta Liverpool ei pettänyt taaskaan. Lake District ja Wales olivat oikein kauniita. Matkakielemme oli Meghan ansiosta englanti, mikä oli aika hauskaa. Meghan puolestaan toi kanadalais-irlantilaisjuurillaan meille hyvin paljon uusia näkemyksiä lukuisista asioista. Hän puolestaan nautti päästessään pitkästä aikaa maahan, jossa puhutaan englantia. Hän nautti small talkista tuntemattomien ihmisten kanssa, mitä taitoa meillä muilla ei ole ikinä ollut. Niinpä tuupimme Meghanin juttelemaan paikallisten kanssa, jolloin kaikki olivat tyytyväisiä.

Sheffield

Tänään pääsimme asiaan eli siihen, mitä varten alun perin Englantiin lähdimme. Pääsimme Mikon kanssa katsomaan snookerin MM-kisoja Sheffieldiin. Olimme kuuluisan Crucible-teatterin edessä ennen puoli yhtä ja menimme suoraan sisälle. Tosin meidät tarkastettiin ensin tarkasti mahdollisten luvattomien tavaroiden varalta. Annoimme ulkovaatteet säilytykseen ja menimme istumaan hieman alle tuhat ihmistä kattavaan katsomoon. Meillä oli paikat yhdeksänneltä riviltä, joten näkymät pöydille olivat oikein hyvät.

Katsomo hiljalleen täyttyi eikä yhdeltä ollut kuin muutama hajapaikka tyhjänä. Aluksi selostaja kävi läpi yleisiä sääntöjä eli puhelimet pitää olla suljettu tai äänettöminä. Sitten hän esitteli vuorotellen kaikki neljä pelaajaa, jotka pelasivat session aikana. Näyttämön kohdalla oli kaksi snookerpöytää, joiden väliin lasketaan väliseinä pelien ajaksi, jotta pelaajat eivät häiritse toisiaan. Meidän pöydällämme pelasivat maailman kaikkien aikojen paras snookerpelaaja, Ronnie O’Sullivan sekä nuori vastustaja Jackson Page. Harmittavasti O’Sullivan oli päässyt eilen jo 8-1 johtoon, joten suurin jännitys tästä pelistä oli karissut. Ylivoima jatkui tänäänkin ja O’Sullivan voitti kaksi ensimmäistä framea ja voitti siten koko ottelun 10-1. Mitään ihmeellistä O’Sullivan ei esittänyt, mutta oli erittäin hienoa nähdä edes nämä kaksi framea maailman parhaan pelaajan pelaavan.

Toisella pöydällä pelasivat toisen kierroksen ottelua David Gilbert ja Robert Milkins. He vasta aloittivat ottelunsa, joten tilanne oli aluksi 0-0. Meidän pöydän pelaajien lähdettyä pukuhuoneisiin oli toisellä pöydällä menossa kolmas frame, jonka päätteeksi keskellä ollut väliseinä nostettiin ylös ja mekin saimme katsella sitä peliä. Se oli paljon tasaisempi ja jännittävämpi kuin O’Sullivanin peli. Näimme monia erinomaisia pussituksia, mutta yhtään yli sadan pisteen suoritusta emme tänään todistaneet. Pari pelasi tänään kahdeksan framea ja noin kolme tuntia aloituksen jälkeen Gilbert oli 5-3 johdossa.

Kokemus päästä katsomaan maailman parhaita snookerpelaajia maailmanmestaruuskisoihin Crucible-teatteriin oli mahtava. Television kautta olemme nähneet hyvin paljon snookeria, mutta paikan päällä katsominen toi siihen vielä paljon hienomman tunnelman. Oli komeata nähdä pelaajien toimintaa livenä ja seurata tilanteen kokonaisuutta. Pelit lähetettiin tietenkin suorina televisiossa, joten kaiken pitää sujua oikeassa järjestyksessä. Olikin hienoa seurata, miten kaikki toimii hyvin tarkan aikataulun mukaan ja miten aikataulut myös pitävit ammattilaisten käsissä. Snookerpöydän ympärillä on varsin vähän tilaa, mutta sen toisessa päässä toimi silti kaksi kameramiestä isojen pyörillä siirtyvien kameroittensa kanssa. Kuvakulmat ovat erittäin hienoja, mutta silti kuvaajat häiritsevät pelaajia erittäin vähän.

Mahtavaa, että tätä lystiä on meille tarjolla vielä huomennakin! Meillä on liput aamusessioon, missä kohtaavat Jak Jones ja Si Jiahui.

Beaumarisissa laskeuduimme aamiaiselle heti kahdeksalta, jolloin aamiaista alettiin tarjoilla. Nyt ei ollut perinteistä englantilaista aamiaista vaan hieman pienemmän tarjonnan ruokailu. Ruokaa oli kuitenkin ihan riittävästi ja kahvikin oli aika hyvää. Puoli yhdeksän jälkeen kävin hakemassa auton parkkialueelta ja toin sen hotellin eteen, jotta muiden ei tarvinnut kävellä kuin portaat alas. Tänään oli eilistä kylmempi päivä. Lämpötila ei missään vaiheessa noussut yli kymmenen asteen ja välillä satoi runsaastikin, mutta onneksi ei kuitenkaan Sheffieldissä. Matkaa Sheffieldiin oli noin 230 kilometriä, jonka taitoimme noin kolmessa tunnissa. Walesin puolella liikenne oli maltillista, joskin kulkijoita oli sielläkin. Manchesterin lähistölle autoja oli hyvin runsaasti, mutta sen jälkeen ylitimme Peak District -luonnonpuiston, missä kulki vain kapea tie ja liikennettä oli vähän. Sheffield on melkein 600 000 asukkaan kaupunki. Meidän piti ajaa kaupungin keskustaan ja se sujui ihan hyvin, joskin aika hitaasti. Vain reilun kilometrin päässä päämäärästä liikenne jumittui aivan kokonaan. Radiosta kuulimme, että edessämme oli kolari, joka tukki etenemisen. Päätimme ajaa toiseen parkkihalliin ja sinne pääsimme vain parissa minuutissa.

Mikon ja minun ollessa katsomassa snookeria, naiset kiersivät keskustassa. Sheffield on entinen teollisuuskaupunki, joka ei ole kovin kaunis. Eikä siellä ollut kovin paljon katseltavaa. Kaupoissa ja kahvilassa naiset saivat vietettyä aikaansa. He pistäytyivät myös pubissa ja katselivat televisiosta snookeria, mutta eivät nähneet meitä katsomossa. Kylmyys ei lisännyt kaupungin viihtyisyyttä.

Pelien jälkeen tapasimme toisemme Crucible-teatterin vieressä. Siirryimme hakemaan auton parkkihallista ja ajoin sen toiseen, hotellimme lähellä olevaan halliin. Majoittuminen OYO Sheffield -hotelliin sujui helposti. Miehillä oli hirvittävän kova nälkä, sillä aamiaisen jälkeen he eivät olleet syöneet yhtään mitään. Kävelimme jonkin matkan päässä olevaan intialaiseen ravintolaan. Pääsimme sisään, vaikka se ei virallisesti ollutkaan vielä auki. Laajasta valikoimasta löytyi kaikille maistuvaa syötävää, joskin ruoka olisi voinut olla mausteisempaa. Mahat täynnä kävelimme vieressä olevaan Shakespeare-pubiin. Se oli jonkin verran nuhjuinen, mutta oikein tunnelmallinen englantilainen pub. Asiakkaat olivat kovin monenlaisia, mikä toi paikkaan omaa viihtyisyyttä. Nuoret lähtivät käymään vielä toisessa pubissa, mutta vanhat palasivat keskustan kautta hotellille.

Beaumaris

Nautimme kupit kahvia ja voileivät yläkertamme keittiössä vähän kahdeksan jälkeen. Meillä ei ollut tänä aamuna kiirettä. Käynnistin auton yhdeksän aikoihin. Poistuminen Liverpoolista sujui yllättävänkin helposti, sillä luulin, että ruuhkaa olisi enemmän. Alitimme Mersey-joen Queensway-tunnelin kautta ja sekin sujui kätevästi. Melko vilkkaassa aamuliikenteessä etenimme tasaisesti nopeusrajoitusten mukaisesti kohti etelää. Aamu oli aurinkoinen, joskaan lämpötila pysyi 10 asteen alapuolella.

Walesin puolelle päästyämme alkoi maasto kumpuilla enemmän. Kello oli jonkin verran yli kymmenen, kun saavuimme Wrexhamin kaupunkiin. Saimme auton parkkiin kirkon taakse ja lähdimme katselemaan kaupunkia. Siinä ei kovin kauan mennyt. Wrexhamissa ei todellakaan ollut paljon katsottavaa. Parasta oli aamiaisen korvike pienessä, oikein mukavassa kahvilassa. Muina asiakkaina oli runsaasti vanhempia rouvia, jotka kokoontuivat teelle ja keskusteluille. Kahvilassa olikin varsin paljon juttelua ilmassa. Seija ja Meghan söivät skonssit ja miehet toastit, ja kaikki olivat annoksiinsa tyytyväisiä. Aika pian palasimme autolle ja nyt suuntasimme kulkumme kohti länttä.

Ajoimme Walesin pohjoisosan poikki aina rannikolle saakka. Maisemat olivat heti Wrexhamista lähtien oikein miellyttäviä. Täällä oli kevät pidemmällä kuin pohjoisempana. Puissa oli lehdet ja kirsikkapuut olivat menettäneet suurimman osan kukistaan. Niityt olivat vihreitä ja täynnä uutta ruohoa, mitä lukuisat lampaat ja niiden karitsat innokkaasti söivät. Matka eteni aika mutkaisia teitä pitkin, joskaan ne eivät olleet läheskään niin kapeita kuin Järviseudun tiet olivat. Ihmettelimme kymrinkielisiä paikannimiä ja yritimme lausua paikkoja, kuten Betws-y-Coed, Llanfihangel Glyn Myfyr ja Rhiwddolion. Ajoimme Snowdonian luonnonpuiston halki. Siellä oli yllättävän korkeita ja komeita vuoria. Eihän ne oikeiden vuorien korkuisia olleet, mutta kuitenkin jylhiä katseltavia. Luonto oli hyvin karua, mutta myös kaunista. Alue on hyvin suosittua patikoijien keskuudessa ja heitä siellä näkyikin.

Tulimme rannikolle Bangorin kaupungin eteläpuolella Angleseyn saaren kohdalla. Ylitimme Menain salmen varsin hienon Menai Bridgen kautta. Jatkoimme vielä vähän matkaa rantaa seuraten Beaumarisin pieneen kaupunkiin. Castle Court -hotelli löytyi helposti ja saimme auton rannan tuntumassa olevalle suurelle pysäköintialueelle. Hotelli on aika vanha, mutta oikein mukava. Kolmannessa kerroksessa sijaitsevat huoneemme ovat siistit ja riittävän tilavat. Meidän huoneemme ikkunasta oli komeat näkymät Beaumarisin linnaan ja nuorten huoneesta näkyi salmen ylitse Walesin rannikko.

Beaumarisin linna rakennettiin 1200-luvulla ja vaikka se jäi silloin vähän kesken, on se edelleen oikein komea linna tai ehkä kuitenkin linnan rauniot. Hotellista ei ollut kuin 50 metriä linnan sisäänkäynnille. Sää oli aurinkoinen edelleen, mutta aivan liian viileä Seijalle. Hän puki untuvatakin päällystakkinsa alle eikä enää palellut, jos pääsi suojaan tuulelta. Kiersimme suuren linnan muurien suojassa vajaan tunnin. Linna oli vaikuttavan suuri, mutta muurien lisäksi siellä ei kovin paljon ollut katseltavaa. Olin aiemmin käynyt Seijan kanssa lähellä olevissa Caernarfonin ja Conwyn linnoissa, jotka olivat paremmin säilyneitä ja komeampia kuin Beaumarisin linna, mutta Beaumaris oli paremmalla paikalla kuin nuo toiset.

Kävimme kävelemässä Menai-salmen rannalla. Laskuvesi oli alkanut ja ranta paljastui meren alta. Rannalla ei ollut lokkien lisäksi muita lintuja, mikä oli minulle pettymys. Salmen tuntumasta kiersimme takaisin Beaumarisin keskustaan etsimään ruokapaikkaa. Useamman ravintolan keittiö oli vielä kiinni, mutta Old Bull’s Head -pub tarjoili ruokaa jo ennen viittä, jolloin sinne menimme. Paikka oli ihan mukava ja aika väljä. Ruoka oli melko suolaista, mutta kaikki saivat annoksensa aika hyvin syötyä. Kävimme huoneissamme jonkin aikaa lepäilemässä.

Illan suussa lähdimme vielä käymään George & Dragon -pubissa. Rakennuksen seinässä kerrottiin, että pub oli ollut talossa jo 1400-luvulla. Sitä on huomattavasti remontoitu, mutta on hyvin mahdollista, että alakerran paksut ja kuluneet kattohirret voisivat olla 1400-luvulta. Nautimme juomat suuren takan edessä, joka ei nyt ollut käytössä. Lämpöä oli kuitenkin niin paljon, että Seija pystyi ottamaan päällimmäisen takin pois. Emme ottaneet toista kierrosta vaan palasimme hotellille aikaisin. Meillä on ollut pieniä vaivoja matkan aikana ja vaikka niistä aletaan olla selvitty, on hyvä saada kunnon yöunet.

Liverpool

Mustarastaiden iloinen laulu kuului yksinkertaisten englantilaisten ikkunoiden takaa, kun heräsin jonkin verran seitsemän jälkeen. Seija oli herännyt jo aikaisemmin. Aamutoimet sujuivat rauhallisesti ja kahdeksalta, kuten olimme eilen sopineet, laskeuduimme alakertaan aamiaiselle. Täälläkin aamiainen oli erinomainen ja valinnan varaa jopa oli eilistä enemmän. Tarjolla oli perinteinen englantilainen aamiainen, puurovaihtoehto, vohvelipekoniyhdistelmä ja pelkkä paahtoleipävaihtoehto. Tällä runsaalla aamiaisella pärjäsimme päivälliseen saakka.

Yhdeksältä olimme jo autossa ja lähdimme eteenpäin. Puoli tuntia ajoin hyvin kapeilla teillä pois järvialueelta. Aamu oli miellyttävän kirkas ja antoi meille mahdollisuuden nauttia vielä vähän aikaa järviseudun erinomaisen hienoista maisemista. Kumpuilevat vihreät niityt, sinisenä kimmeltävät järvet ja lähellä tien viertä kulkeneet värikkäät fasaanit jättivät kaipuun palata tähän osaan Englantia.

Ajo helpottui huomattavasti, kun pääsimme pois hyvin kapeilta teiltä tavallisille Pohjois-Englannin teille. Ajoimme meren rannalle ja kuljimme Morecamben kaupungin kautta kuitenkin siellä pysähtymättä. Lancasterissa oli kovin ruuhkaista, mutta se antoi meille mahdollisuuden katsella tätäkin historiallista kaupunkia. Englannissa on niin paljon historiaa ja hienoja kaupunkeja, että niissä kaikissa ei millään ole mahdollista viettää aikaa tai edes pysähtyä, mutta pitää yrittää ottaa irti kaikki mahdollinen mitä on tarjolla. Matka jatkui lounaaseen Blackpooliin saakka, missä ajoimme keskustaan ja saimme auton ostoskeskuksen parkkihalliin.

Blackpoolissa käynti oli minun toiveeni, sillä se on kuuluisa merenrantakaupunki, missä englantilaiset tykkäävät tai ainakin tykkäsivät viettää lomiaan. En ole siellä ikinä ennen käynyt, mutta nyt siihen oli mahdollisuus, minkä käytin hyväkseni. Kaupungissa ei oikeastaan ollut mitään muuta nähtävää kuin merenrannan promenadi ja erityisesti sen varrella oleva Blackpool Tower. Eiffelin tornia matkiva rakennus oli varsin komea ilmestys muuten matalan kaupungin keskustassa. Muuten kaupungin huvitukset eivät meitä innostaneet eikä enää englantilaisiakaan niin kuin joskus aiemmin. Paikat olivat jonkin verran rapistuneita ja hieman sivummalla monet pienet hotellit oli suljettu. Kävimme nauttimassa kahvit ja makeat paakelsit ennen kuin teimme reippaan kävelyn kaupungin jalkapallojoukkueen stadionille, mistä hankittiin jalkapallohuivi pojan kokoelmiin.

Piristävän pysähdyksen jälkeen ajoimme suorinta mahdollista reittiä Liverpooliin. Tämä on suuri kaupunki, mutta keskustaan ajo sujui ihan mukavasti hyvien ohjeiden avulla. Saimme auton parkkihalliin, mistä oli lyhyt kävely yöpaikkaan. Olimme hankkineet nukkumapaikan Staycity Apart -hotellista aikalailla kaupungin keskustasta. Huoneisto oli hämmentävän suuri. Neljännessä kerroksessa meillä oli kolme makuuhuonetta ja viidennessä kerroksessa suuri keittiö ja vielä suurempi sali.

Tutustuimme Liverpooliin aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Lämpötila nousi melkein 15 asteeseen, mutta illan mittaan ilma viileni harmittavan paljon. Kävimme katsomassa Liverpoolin hämmentävän suurta katedraalia. Se on kooltaan maailman kymmenen suurimman joukossa ja pituudeltaan kaikkein pisin. Se oli kovin pelkistetty, mutta uskomattoman suuri. Meitä hämmensi kirkon keskilaivalla ollut kahvila, jonka pöytiä oli tuotu kirkon sisälle saakka. Katedraalilta kävelimme Mersey-joen rannalle. Waterfront-alueella vanhoja suuria satamarakennuksia oli remontoitu ja muutettu asunnoiksi sekä ravintoiloiksi. Menimme yhteen niistä ja nautimme ihan hyvän päivällisen. Lounas oli jäänyt väliin, mutta sellaista voi matkoilla tapahtua.

Ruokailun jälkeen kävelimme Mersey-joen rantaa voimakkaasta tuulesta välittämättä. Tai minä en siitä välittänyt, mutta Seija värisi kylmästä koko ajan. Pysähdyimme katselemaan Beatlesin näköispatsaita joen rannassa ennen kuin jatkoimme The Cavern Clubille, jossa The Beatles esiintyi melkein 300 kertaa ennen kuin heistä tuli maailmankuuluja. Nyt ei esiintynyt The Beatles, mutta kuitenkin sooloartisteja, jotka esittivät lähinnä The Beatlesin kappaleita. Paikka ei ollut aivan täynnä, mutta kuitenkin mukavan runsaasti siellä oli erinomaisen musiikin kuuntelijoita. Paikallaolijoiden keski-ikä oli varsin korkea. Vähän tuntui kuin hoitokoti olisi tullut päiväretkelle, kaikille olisi annettu puolikas tuoppi ja kun Beatlesin kappale alkoi soimaan, alkoi kaikkien jalkaa vipattaa ja laulattaa. Tunnelma oli erinomainen!

Cavern-käynnin jälkeen Seija palasi hotellille, mutta me nuoret menimme vielä käymään pubissa. Löysimme helposti varsin mukavan pubin, missä nautittujen juomien jälkeen kävelimme rauhallisen kaupungin halki takaisin yöpaikkaan.

Far Sawrey

Yöllinen sade oli loppunut, kun katsoin seitsemän jälkeen ikkunastamme ulos. Maa oli ihan märkä ja taivas pilvessä, mutta vettä ei enää taivaalta tullut. Kahdeksalta laskeuduimme alakerran ravintolaan aamiaiselle. County Hotelilla oli erinomainen aamiaistarjonta. Kaikki englantilaisen aamiaisen osat olivat tarjolla, ja niitä sai ottaa oman valintansa mukaan. Lisäksi oli mahdollisuus valita laaja kirjo muita ruokia. Pekoni oli aivan erinomaista eikä muissakaan ruoissa ollut valittamista.

Yhdeksältä olimme kaikki auton luona ja valmiina matkustamaan toiselle puolelle Englantia. Poistuminen Newcastlesta oli yllättävän helppoa, sillä liikennettä oli huomattavasti vähemmän kuin oletin sitä olevan. Ajoimme jonkin matkaa länteen isompaa tietä ennen kuin poistuimme pienemmälle väylälle.

Roomalaiset rakensivat kauan, kauan sitten vallin Englannin halki nykyisten Newcastlen ja Carlislen kaupunkien välille. Muuri on edelleen monin paikoin nähtävillä ja osin hyvässä kunnossakin. Tätä muuria lähdimme katsomaan.

Jouduimme jonkin verran kiertelemään pienillä teillä ennen kuin pääsimme Housesteads-nimisessä paikassa sijainneen roomalaisvaruskunnan raunioille. Kävelimme vajaan kilometrin parkkipaikalta mäen päällä sijaitseville raunioille ja maksoimme aivan liian kalliin pääsymaksun päästä niitä katsomaan. Paikka oli kuitenkin ihan mielenkiintoinen, vaikkei roomalaisvaruskunnasta ollut enää jäljellä kuin monien rakennusten perustukset ja vähän seinien muurauksia. Hadrianuksen muuri, miksi saaren poikki kulkevaa muuria nimitetään keisarin mukaan, kulki varuskunnan pohjoispuolella ja oli edelleen hyvässä kunnossa. Varmaan se oli aikoinaan ollut korkeampi, sillä nykykorkeudellaan se ei olisi pidätellyt ainoatakaan vihollista. Ikävintä käynnissä oli viileä sää ja kova tuuli. Päivän ensimmäisen koettelemuksen eläimiä vastaan voitimme me, sillä matkan varrella olleet lampaat väistivät meitä emmekä me niitä.

Nautimme kahvit museon kahvilassa ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ajoimme lounaaseen ja ylitimme Pohjois-Penniinien ylänköalueen. Se oli oikein miellyttävän näköistä seutua, joka vaihteli kovasti. Välillä ympärillämme oli John Herriotin televisiosarjasta tuttuja vihreitä niittyjä ja peltoja, joita pitkät kiviaidat jakoivat lukemattomiin osiin. Välillä taas ajoimme halki hyvin karun nummimaiseman, jota värjäsi näin keväällä joku punertava heinä. Alstonin ja Penrithin kautta saavuimme Englannin Järvialueelle (Lake District). Täällä en ollut ikinä ennen käynyt ja olin hämmästynyt, miten korkeita vuoria ja suuria järviä Englannissa oli. Tuntui kuin olisimme olleet jossain aivan muussa maassa. Tätä ihanuutta saimme katsella ajaessamme kapeita ja vielä kapeampia teitä pitkin. Lisäksi tiet olivat hyvin mutkaisia, joita oli oikein mukava ajaa, joskin myös varsin hidasta. Kuitenkin mutkia enemmän meitä hidastivat suljetut tiet. Meiltä tärvääntyi yli puoli tuntia, kun jouduimme palaamaan toistakymmentä kilometriä takaisin suljetun tien takia, joskin toisella kerralla selvisimme lyhyemmällä menetyksellä.

Saavuimme Lake Windermeren lähellä olevan Far Sawreyn kylän The Cuckoo Brow Inn- majatalolle neljän jälkeen, mikä oli myöhemmin kuin olimme suunnitelleet. Majoituimme oikein viehättävään hotelliin ja lyhyen levon jälkeen laskeuduimme alas lähteäksemme kävelylle. Olin suunnitellut, että tekisimme pienen vaelluksen luontopolulla, mutta se supistui kävelyksi osin luontopolulla ja osin tiellä. Kävelimme Windermere-järven rannalle oikein kauniissa ja kumpuilevissa maisemissa. Tien vierellä oli laajoja laitumia, joissa oli lukuisia lampaita, joilla oli vielä useampia hyvin söpöjä pikku lampaita, joita erityisesti Meghan ihaili. Lake Windermere oli kaunis pitkulainen järvi, joka on hyvin suosittu lomakohde englantilaisille. Vastarannalla oli Windermeren kaupunki ja siellä oli paljon hyvin kalliin näköisiä huviloita. Palasimme takaisin hotellille tien vieressä kulkevia luontopolkuja kävellen, vaikkeivat ne kovin kaukana tiestä kulkeneetkaan. Luonto oli vielä aika keväinen, ja vaikka jonkin verran lintuja oli saapunut etelästä, ei meno vielä kesäistä ollut. Kävelyretken loppupuolella meillä oli toinen koettelemus eläimiä vastaan. Kuljimme laitumen läpi ja tulimme sen kulmaukseen, missä oli portti pois laitumelta. Korkeiden pensaiden alla lymyili kaksi pahantahtoista lehmää ja yksi häijynnäköinen vasikka. Ne eivät tehneet elettäkään poistuakseen portin edestä, vaikka me teimme kaikki tietämämme lehmänkarkoitustemppumme. Niinpä jouduimme palaamaan takaisin ja tämän päivän lopputulos eläimiä vastaan oli tasapeli.

Puoli seitsemältä meille oli varattu päivällispöytä hotellin ravintolasta. Vaikka ravintola sijaitsi kovin syrjässä, se oli lähes täynnä ruokailijoita. Saimme oikein mukavan pöydän erkkerin syvennyksestä. Naiset tilasivat fish and chips -annokset, jotka olivat liian suuret, mutta ihan maistuvat. Miehet pitäytyivät liharuoissa, jotka maistuivat molemmille.

Newcastle

 Leeds oli sunnuntaiaamuna hyvin hiljainen. Sellaisia tosin taitavat olla suurin osa maailman kaupungeista sunnuntaiaamuisin. Kävelimme yhdeksän aikoihin parkkihalliin, missä auto meitä odotti. Eilen sinne tullessamme se oli ollut aivan täynnä autoja, mutta nyt niitä oli vain muutamia. Poistuminen Leedsistä sujui helposti vähäisen liikenteen vuoksi. Reitti pois kaupungista oli aika mutkikas, joten ruuhka-aikana ajo olisi ollut huomattavasti haasteellisempaa, mutta nyt pääsimme kaupungista pois helposti.

Eilen ajoimme pelkästään moottoriteillä, mutta niillä kulkeminen oli varsin tylsää. Tänään ajoimmekin pääsääntöisesti pienempiä teitä pitkin, mikä antoi matkustajille ja myös kuskille paljon enemmän katsottavaa. Yorkshiressa kevät oli aika kivassa vaiheessa. Puissa oli pienet lehdet, nurmikot olivat vihreinä ja kirsikka- sekä omenapuut kukkivat. Vähän enemmän kuin 10 astetta saisi olla lämmintä eikä tarvitsisi tuulla niin paljon kuin tuuli, mutta kyllä nämä kelit kotiolot voitti.

Maisemat olivat kauniin kumpuilevia, vihreitä ja miellyttäviä. Laitumilla oli lampaita ja lehmiä. Näimme myös juoksevia kauriita ja kuolleita fasaaneja. Liikenne kiihtyi aamuisesta, mutta se oli koko päivän varsin rauhallista. Ajaminen oli mukavaa eikä minulla ollut vaikeuksia muistaa kummalla puolella tietä pitää ajaa.

Vajaan kahden tunnin ajamisen jälkeen saavuimme Durhamiin, joka on hyvin vanha ja tunnettu yliopistokaupunki. Kävelimme parkkihallista oikein kauniin sillan yli joen toiselle puolelle ja nousimme metsäpolkua pitkin korkealla mäellä olevan katedraalin vierelle. Kirkko oli todella komea ja hyvinkin maailmanperintökohteen arvoinen. Kiersimme kirkossa puolisen tuntia nauttien sen komeasta arkkitehtuurista ja pelkistetystä koristelusta. Siellä oli menossa kirkollinen seremonia, minkä vuoksi emme päässeet katselemaan koko kirkkoa. Kirkon vieressä on Durhamin linna, joka myös kuuluu kohteeseen, mutta nykyisin se on yliopiston käytössä eikä sinne pääse käymään.

Lähdimme laskeutumaan mäeltä vanhan kaupungin kautta ja hyvin pian näimme kahvilan, joka mainosti tuoreita skonsseja. Ne ovat Seijan mielestä parasta ruokaa, mitä Englanti voi tarjota, joten meillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta kapeita portaita toisessa kerroksessa olevaan kahvilaan. Kahvila ei ollut kovin suuri, mutta suosittu. Onneksi siellä kuitenkin oli tilaa meillekin. Otimme kaikki vähän suolaista syötävää, sillä aamiainen oli ollut hyvin niukka. Niiden lisäksi kaikki ottivat skonssit, jotka olivat kermavoin ja hillon kanssa erinomaisia. Iloisella mielellä kuljimme Durhamin hyvin viehättävän vanhan kaupungin läpi pysähdellen ja katsellen. Käynti tässä yli tuhat vuotta vanhassa kaupungissa oli hyvin antoisa.

Meillä oli vain puolen tunnin matka Newcastleen, minne menimme yöksi. County Hotel sijaitsi aivan kaupungin keskustassa. Ajoimme kuuluisan ja komean Tyne Bridgen ylitse keskustaan ja siellä kiemuroiden kautta hotellin eteen. Auton saimme huokealla hinnalla hotellin sisäpihan parkkipaikalle. Huoneemme olivat aika pieniä ja hämmentävän kylmiä, mutta muuten kelvollisia.

Newcastle ei ole kaikkein kauneimpia kaupunkeja, mutta kyllä se Leedsin voitti helposti. Keskustassa oli jonkin verran komeita 1800-luvun rakennuksia. Minä pidin kuitenkin eniten Tyne-joen rannasta ja erityisesti joen ylittämistä silloista. Tyne Bridge on aivan erinomaisen komea kaarisilta. Muut joen ylittävät sillat eivät ole yhtä kauniita, mutta kuitenkin sopivat hyvin kokonaisuuteen.

Katselimme viileässä säässä kaupunkia kierrellen keskustassa. Ravintolan löytämisessä oli jälleen pientä vaikeutta, mutta päädyimme lopulta havaijilaisravintolaan. Ruoka ei ollut kovin ihmeellistä, mutta emme olleet isommin pettyneitäkään. Ruokailun jälkeen Seija palasi hotellille, mutta muut halusivat vielä katsella kaupunkia. Kävelimme korkeata High Level Bridgeä Tynen eteläpuolelle ja palasimme pohjoispuolelle matalaa Swing Bridgeä pitkin. Kävely ja katselu oli oikein mukavaa. Hiljalleen kiersimme viileässä illassa hotellin vieressä olevalle The Victoria Comet -pubiin, missä nautimme vielä oluet ja siiderin.

County Hotelilla nettiin kirjautuminen sujui myös tietokoneella ongelmitta. Näin pystyin laittamaan kirjoitukset paikoilleen. Kirjoitus jäi vähän tavoitteistani, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla paremmin.

Leeds

Lento Lontooseen laskeutui Heathrow’n kentälle melkein 20 minuuttia etuajassa. Se kostautui, sillä porttimme ei ollut vielä vapautunut ja jouduimme odottamaan yli kymmenen minuuttia sen vapautumista. Voitimme ajassa siis hieman. Muodollisuudet sujuivat ongelmitta ja olimme pian laukkuinemme odottamassa kyytiä autovuokraamon luokse. Sekin odotus palkittiin ja sujuvasti pääsimme vuokraamolle. Alle puolen tunnin saimme auton allemme ja pääsimme lähtemään liikkeelle. Minut valittiin kuskiksi, joten siirryin ratin taakse asettamaan hallintalaitteita itselleni sopiviksi.

Lähdin ajamaan järkevän varovaisesti, jotta pääsin sinuiksi uuden auton kanssa. Lentokentän ympärillä oli aika monta kiemuraa, muttemme ajaneet kuin kerran harhaan. Mikko ohjasi minut kätevästi moottoritielle, jota lähdimme ajamaan pohjoista kohden. Vuokraamossa oli tarjolla rannekkeita, joissa luki ”Drive on the left side”, mutta onnistuin pysymään oikealla puolella ilman sen apua. Moottoritiellä oli hyvin paljon autoja ja välillä jopa ruuhkaa. Suur-Lontoon alueen ulkopuolella liikenne hieman väljeni, joskin koko päivän autoja riitti useammalle kaistalle.

Olimme syöneet hyvin kevyen aamiaisen Helsingin lentokentällä ja Finnairin mustikkamehun energia alkoi olla kulutettu, joten kaipasimme jotain ruokaa. Ajoimme pieneen St Albansin kaupunkiin, jonka kapeilla kaduilla oli hyvin ruuhkaista. Onnistuimme löytämään pysäköintipaikan hieman keskustan ulkopuolelta ja teimme lyhyen kiertokävelyn keskustassa. Kaupungin keskustassa oli hyvin suuri kirkko, jota kävimme katsomassa. Kirkko oli erikoisesti jaettu kahteen osaan; munkkien puoleen ja rahvaan osaan. Kirkon yhteydessä oli mukava kahvio, jossa söimme sämpylät ja joimme kahvit. Meillä oli vielä pitkä ajomatka Leedsiin, joten jätimme St Albansin taaksemme.

Meillä oli selkeä reitti Leedsiin pitkin M1-moottoritietä. Leveä tie ohitti monet tunnetut englantilaiset kaupungit, mutta niissä emme nyt ehtineet käymään, vaikka mielelläni olisin niissä vieraillut. Ajo sujui ihan mukavasti vilkkaasta liikenteestä huolimatta. Välillä tietyöt hieman hidastivat menoa. Vaille neljä saavuimme Leedsiin, joka on aika iso kaupunki. Sen keskustaan ajo oli hieman haastavaa, mutta onneksi kartanluku toimi ja pääsimme majapaikkamme tuntumaan. Auton saimme John Lewis -tavaratalon pysäköintihalliin eikä sieltä ollut kuin lyhyt kävely varaamaamme yöpaikkaan. Leedsin hotellit olivat yllättävän kalliita eikä niitä ollut kovin paljon tarjolla. Onnistuimme hankkimaan huoneiston keskustan vierestä korkeasta kerrostalosta. Kahden makuuhuoneen asunto oli oikein viihtyisä, vaikka olikin melko tyyris.

Leedsissä oli jonkin verran komeita rakennuksia, mutta kokonaisuutena kaupunki ei kovin viehättävää kuvaa antanut. Tämä on ollut teollisuuskaupunki ja sellainen kuva meille siitä jäi tältä käynniltä. Emme tosin kovin paljoin ehtineet kaupunkia kiertää, joten mielikuvat syntyivät ydinkeskustan perusteella. Näihin kuviin vaikutti suuresti myös lauantai. Oli vasta myöhäinen iltapäivä ja meno kaduilla oli jo hyvin vilkasta. Monet olivat ostosreissulla, mutta varmaan yhtä moni oli jo viettämässä bileiltaa. Ohitimme yllättävän monta naisten polttariporukkaa, jotka olivat pukeutuneet hyvin kevyesti ja pitivät päihtyneinä kovaa meteliä, vaikkei kello ollut vielä kuuttakaan. Myös miesporukoita oli liikkeellä, mutta he olivat yleensä vaihtamassa pubia eikä heillä ollut aikaa möykätä ennen kuin pääsivät tuopin ääreen.

Meillekin maistui lasilliset ja niitä menimme nauttimaan The Ship -pubiin. Se oli aivan täynnä ihmisiä, musiikki soi voimakkaasti ja kaikki puhuivat hyvin kovalla äänellä. Tämä oli Meghanin ensimmäinen käynti englantilaisessa pubissa eikä hän sitä varmasti unohda ikinä. Meillä oli kova nälkä, mutta pubissa ei enää tarjoiltu ruokaa, joten joimme vain oluet ja siiderit. Keskustelusta ei tullut oikein mitään metelin vuoksi, mutta kokemus oli ihan hauska. Uskon, että ehdimme vielä käymään pubissa, jossa voimme kertoa siellä toisillemme, miten viihtyisä pub on.

Aloimme metsästää ravintolaa, minne pääsisimme syömään. Kävelymatkan varrella oli muutama turhan hieno paikka, jokunen meluisa pub, pari aivan täysinäistä ravintolaa ja enemmänkin pikaruokapaikkoja, mutta mikään niistä ei meille kelvannut. Lopulta näimme kiinalaisen ravintolan, jossa oli mukavasti tilaa eikä siellä ollut kovaa meteliä. Jokaisella oli maistuva ateria.

Parhaimmillaan lämpötila kohosi 14 asteeseen, mutta illan suussa sitä ei ollut enää kymmentäkään. Päivä oli ollut jo varsin pitkä, joten päätimme palata takaisin asunnollemme. Miehet katselivat jonkin aikaa snookerin MM-kisoja naisten mennessä nukkumaan aiemmin. Huoneistossa oli hyvä netti, mutta sen sai asennettua puhelimeen QR-koodin kautta. En kuitenkaan keksinyt miten olisin saanut sen tietokoneelle, joten en pystynyt siirtämään blogia luettavaksi.

Kevätretki Englantiin

Teemme lyhyen kevätretken Englantiin. Mukaan lähtevät vaimoni Seija, poikani Mikko ja miniäehdokas Meghan. Lennämme lauantaina Lontooseen ja vuokraamme auton lentokentältä. Sitten kiertelemme Englannissa viikon verran. Toivottavasti kevät löytyy Englannista, kun se täältä Suomesta kaikkosi pois.